Päähistokompatibiliteettikompleksi
Tärkein histokompatibiliteettikompleksi (major histocompatibility complex, MHC) on molekyyli, joka sijaitsee immuunisolujen, kuten valkosolujen, ulkopuolella. Sitä koodaa suuri geeniperhe kaikilla selkärankaisilla.
MHC-molekyylien tehtävänä on aistia vieraita antigeenejä ja siten "vieraita" proteiineja. Ne sitovat patogeenien peptidifragmentteja solupinnalleen. Kun ne ovat siellä, T-solut tunnistavat fragmentit. Adaptiivinen immuniteetti riippuu tästä reaktiosta.
Tehokkuus
Kaksi MHC-molekyylien ominaisuutta vaikeuttaa patogeenien välttelyä immuunivasteen tieltä.
1. MHC on polygeeninen. Geenejä on useita erilaisia, joten jokaisella ihmisellä tai eläimellä on joukko MHC-molekyylejä, jotka sitovat jonkin verran erilaisia peptidivalikoimia.
2. MHC-geenit ovat erittäin polymorfisia. Tämä tarkoittaa sitä, että populaatiossa on useita varianttialleeleja kustakin geenistä. Polymorfisuus on niin suurta, että sekapopulaatiossa ei ole kahta yksilöä, joilla olisi täsmälleen sama joukko MHC-geenejä ja -molekyylejä, lukuun ottamatta identtisiä kaksosia.
Koska populaatiossa on monia erilaisia alleeleja, on lähes aina yksilö, jolla on tietty MHC-molekyyli, joka pystyy lataamaan oikean peptidin tunnistamaan tietyn mikrobin. MHC-polymorfismin evoluutio tarkoittaa, että populaatio ei antaudu uudelle tai mutatoituneelle taudinaiheuttajalle, koska ainakin jotkut yksilöt pystyvät kehittämään riittävän immuunivasteen taudinaiheuttajan kukistamiseksi. MHC-molekyylien variaatiot ovat seurausta erilaisten MHC-molekyylien periytymisestä.
Elinsiirrot
Elinsiirrot rajoitetaan niihin, jotka saavat MHC-järjestelmältä vähiten reaktioita kudosyhteensopivuustesteissä.
Autoimmuunisairaudet
Autoimmuunisairaus syntyy, kun immuunisolut eivät tunnista muiden solujen MHC-molekyylejä ja alkavat hyökätä omaa kehoaan vastaan.
