Man'yōgana – Japanin vanhin äännepohjainen kirjoitusjärjestelmä
Man'yōgana on vanhin tunnettu äännepohjainen kirjoitusjärjestelmä, jota käytettiin japanin kielessä. Kun kanji eli japanin kielen kirjoittamiseen käytettävät kiinalaiset merkit saapuivat Japaniin noin 4.–5. vuosisadalla jaa. Korean niemimaan kautta, niitä käytettiin aluksi vain kiinan kielen kirjoittamiseen. Kiinan klassiset tekstit olivat oppineiden luettavissa ja japanilaisen yläluokan koulutuksen kohteena, mutta myöhemmin kanjeja alettiin sovittaa myös japanin kielen ilmaisemiseen. Ensimmäiset kirjalliset esimerkit, joissa kiinalaisia merkkejä käytettiin japanin kielen ääntämisen kuvaamiseen, ajoittuvat noin 6.–8. vuosisadalle jaa., ja kattavin säilyneistä kokoelmista on Man'yōshū (man'yōshū = "kymmenentuhannen säkeen kokoelma"), jonka vuoksi äännekäyttö tunnetaan nimellä man'yōgana.
Mikä man'yōgana oli ja miten se toimi
Man'yōgana perustui kanjien äänelliseen käyttöön: kanjia käytettiin kuvaamaan japaninkielisiä tavuyksiköitä (moraa) sen sijaan, että niillä olisi ensisijaisesti ilmaistu kyseisen merkin merkitystä. Man'yōgana ei ollut yhtenäinen standardi, vaan samaa moraa voitiin merkitä monella eri kanjilla, ja yksittäinen kanji saattoi edustaa sekä merkitystä että ääntämystä eri tilanteissa. Man'yōgana-käytössä oli luultavasti noin 970 erilaista kiinalaista merkkiä, joilla voitiin merkitä noin 90 eri moraa, jotka vanhassa japanissa esiintyivät.
Kielten rakenne ja miksi kanji ei sopinut suoraan
Kiinalaisen kirjoitusjärjestelmän sovittaminen japanin kieleen oli vaikeaa, koska kiinan ja japanin rakenteet poikkesivat merkittävästi. Esimerkiksi kiinan sanajärjestys on yleisesti SVO (subjekti-verbi-objekti), kun taas japanissa tavallisesti käytetään SOV. Lisäksi kiinassa monet morfeemit eli pienimmät merkitykselliset yksiköt ovat yleensä yksitavuisia, kun japanissa sanat ovat usein monisitavuisia. Esimerkiksi kiinan mandariinissa merkit 山, 魚, 中, 国, 人, 多, 速 ja 見 lausutaan shān, yú, zhōng, guó, rén, duō, sù ja kàn — kaikki yhden tavun äänteitä. Japanin oma ääntäminen taas on yama, sakana, naka, kuni, hito, ō, haya ja mi(ru). Lisäksi monet japanin verbit ja adjektiivit ovat taivutettuja: sanan perusosa (johdannaismorfeemi) ja taivutuspäätteet muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joten pelkkä yksittäinen kiinalainen morfiemi ei aina riittänyt ilmaisuun.
Tässä yhteydessä selitettäköön lyhyesti esimerkin avulla: merkkiä 見 käytettäessä sanan pohjaääntämys on mi ja verbi muodostetaan liittämällä taivutuspääte, jolloin syntyy 見る mi(ru) "nähdä". Adjektiivi 多い ō(i) muodostuu morfeemista 多 ō ("monta") ja liitteestä い i, joka tekee sanasta adjektiivin. Samoin 速い haya(i) ja 速く haya(ku) näyttävät, miten sama juurimerkin ääntämys yhdistyy eri taivutuspäätteisiin.
Man'yōganan ongelmat käytännössä
Man'yōgana tarjosi keinon kirjoittaa puhuttua japania, mutta käytännössä järjestelmä oli monimutkainen ja vaikealukuisempi kuin myöhemmät kana‑järjestelmät. Ongelmia olivat muun muassa:
- moni kanji edusti samaa moraa, mikä teki kirjoituksesta epäyhtenäistä;
- saman merkin käyttö sekä merkityksen että ääntämisen merkitsemiseen johti tulkinnanvaraisuuteen;
- kirjoittaminen oli hidasta, sillä yhden japanilaisen tavun merkitsemiseen tarvittiin usein kokonainen kanji, joka saattoi vaatia monta kynänvetoa;
- kirjoitustapa heijasti usein kiinan vaikutusta ja saattoi peittää alkuperäistä japanilaista muotoa, mikä hankaloitti ymmärtämistä lukijalle.
Man'yōgana ja vanhat ääntämiserot
Man'yōgana-lähteet ovat erittäin arvokkaita kielenhistorian kannalta, koska ne tallentavat vanhoja ääntämisvaihteluita. Erityisesti niin kutsuttu 上代特殊仮名遣い (jōdai tokushu kanazukai, "yläkauden erityinen kanan käyttö") on tutkimuksen kohteena: se kuvaa man'yōgana‑aikakauden äänteellisiä eroja, joita ei enää ole nykysuomessa (esimerkiksi vanhat erilliset e- ja je- tai o- ja wo‑äänteet). Näiden erojen ymmärtäminen perustuu juuri man'yōgana-aineistoon.
Kanasta (kana) nykyaikaiseksi ratkaisu
Koska man'yōgana oli hankala käytännössä, japanilaiset kehittivät yksinkertaisempia äänteellisiä merkistöjä — kanan. Kahdesta kana‑tyypistä muodostui myöhemmin nykypäivän kana‑järjestelmä:
- Katakana kehitettiin buddhalaisissa luostareissa: munkit ottivat yleisesti käytettyjen kanjien osia (radikaaleja tai yksinkertaisia osia) ja käyttivät niitä lyhyinä muunnoksina, jotta opetusten ja muistiinpanojen kirjoittaminen kävisi nopeasti.
- Hiragana syntyi puolestaan kansanomaisempana ja kursiivisempana muotona: erityisesti aristokraattiset naiset käyttivät yksinkertaistettuja, juoksevia kanji‑muotoja omien päiväkirjojen, runojen ja proosan kirjoittamiseen. Hiragana vakiintui vähitellen yleiseen käyttöön.
Nämä kaksi kanaa korvasivat man'yōganan pääosin 9.–10. vuosisadalla jaa. sekä vähitellen yksinkertaistivat kirjoitusta: nykyaikaisessa kirjotuksessa käytetään kanjeja ja kanaa yhdessä, jolloin kanjit ilmaisevat sanan juuren tai leksikaalisen merkityksen ja kana ilmaisee taivutuspäätteet ja japanin oman sanaston tavut.
Ateji — man'yōganan perintö nykykielessä
Man'yōganaa tavataan edelleen tietyissä historiassa ja tyylistä johtuvissa kirjoitustavoissa. Nykyään tunnettu ilmiö on ateji (当て字): kanjien käyttö ensisijaisesti äännearvon perusteella ilman, että merkin alkuperäinen merkitys liittyy sanaan. Atejia käytetään usein historiasta peräisin olevissa kirjoitusasuissa, brändeissä tai esteettisistä syistä. Joitakin esimerkkejä:
- 寿司 sushi
- 亜細亜 Ajia (Aasia)
- 亜米利加 Amerika (Amerikka)
- 仏蘭西 Furansu (Ranska)
- 阿弗利加 Afurika (Afrikka)
- 沢山 takusan
- 珈琲 kōhī (kahvi)
Joissain tapauksissa, kuten 仏蘭西, kyse on vanhasta paikannimen kirjoitusasusta ennen kuin katakana vakiintui käytettäväksi lähinnä muissa kuin kiinalaisperäisissä lainasanoissa. Atejia käytetään yhä myös siksi, että jotkin kiinalaiset merkit ovat monissa Aasian maissa tunnistettavampia kuin japanin kana‑merkistöt; esimerkiksi kiinalainen lukija voi usein tunnistaa merkit 寿司 mutta ei säilytysmerkkejä すし (hiragana), koska hiragana ei ole kiinan kirjoitusjärjestelmässä käytössä.
Esimerkki siitä, miten lauseet olisivat eri kirjoitusjärjestelmissä
Nykyaikainen lause 私はすしを食べます (Watashi-wa sushi-o tabemasu, "Minä syön sushia") kirjoitettuna eri järjestelmin voisi näyttää esimerkiksi seuraavasti:
- Moderni sekakäyttö: 私はすしを食べます
- Koko lause man'yōganalla (esimerkki, joka muistuttaa kiinalaisempaa ulkoasua): 和多氏巴寿司鳥他邊麻須
- Säilyttäen kanjit mutta korvaten nykyaikaiset kanat man'yōganalla: 私巴寿司鳥食邊麻須 (esimerkki)
Tällaiset man'yōgana‑kirjoitukset ovat nykylukijalle usein vaikeita tulkita, koska merkkien käyttö äänteen ja merkityksen esittämiseen sekoittuu.
Yhteenveto
Man'yōgana oli välivaihe kanjien ja kana‑järjestelmien välillä: se mahdollisti japaninkielisen ääntämisen tallentamisen kiinalaisilla merkeillä, mutta sen monimutkaisuus ja hitaus johtivat yksinkertaisten kana‑järjestelmien syntyyn. Man'yōgana on kuitenkin arvokas lähde japanin kielen ja vanhojen ääntämismuotojen tutkimukselle, ja sen perintö näkyy yhä joissain ateji‑kirjoitusasuissa ja historiallisissa teksteissä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Man'yōgana?
V: Man'yōgana on vanhin tunnettu äännepohjainen kirjoitusjärjestelmä, jota käytetään japanin kielessä. Se luotiin käyttämällä kiinalaisia merkkejä vain niiden ääntämiseen eikä sanan merkitykseen.
K: Milloin kanjit tulivat ensimmäisen kerran Japaniin?
V: Kanjit eli japanin kielen kirjoittamiseen käytetyt kiinalaiset merkit saapuivat Japaniin ensimmäisen kerran noin 4. vuosisadalla jKr. Korean niemimaan kautta.
K: Miten kiinalaiset ja japanilaiset erosivat toisistaan kirjoittamisessa?
V: Kiinalaisten ja japanilaisten välillä oli monia eroja kirjoittamisessa. Esimerkiksi kiinan kielen sanajärjestys on SVO (subjekti-verbi-objekti), kun taas japanin kielen sanajärjestys on SOV. Lisäksi kiinalaiset morfeemit ovat yleensä yksitavuisia eli vain yhden tavun sanoja, kun taas japanilaiset sanat olivat usein monitavuisia eli kahden tai useamman tavun sanoja.
K: Mitä tehtiin, jotta japanin kielen äidinkieliset puhujat ymmärtäisivät kanjin?
V: Kiinalainen kirjainjärjestelmä oli muutettava puhuttuun japanin kieleen sopivaksi, jotta japania äidinkielenään puhuvat ymmärtäisivät sitä. Tätä ratkaisua kutsuttiin nimellä man'yōgana, joka koostui noin 970 kiinalaisesta merkistä, joita voitiin käyttää kuvaamaan noin 90 erilaista japanin kielessä käytettävää moraalia.
K: Mikä korvasi man'yōganan äänteisiin perustuvana kirjoitusjärjestelmänä?
V: Katakana ja hiragana korvasivat man'yōganan äänteisiin perustuvana kirjoitusjärjestelmänä, koska ne olivat yksinkertaisia ja helppokäyttöisiä verrattuna man'yōganaan, jota jopa japanin kieltä äidinkielenään puhuvien oli vaikea ymmärtää, koska se perustui vahvasti kanji-merkkeihin.
Kysymys: Onko olemassa nykyaikaisia esimerkkejä sanoista, jotka on kirjoitettu man'yōganalla?
V: Kyllä, on olemassa nykyaikaisia esimerkkejä sanoista, jotka on kirjoitettu man'yōganalla, kuten 寿司 sushi、亜細亜 Ajia (Aasia)、亜米利加 Amerika (Amerikka)、仏蘭西 Furansu (Ranska)、阿弗利加 Afurika (Afrikka)、沢山 takusan ja 珈琲 kōhī (kahvi). Näitä kutsutaan atejiksi, koska niissä käytetään vanhoja kirjoitusasuja ennen kuin katakana tuli suosituksi tai koska ne ovat tunnistettavampia kuin hiragana/katakana Japanin ulkopuolella, sillä joitakin niistä voi olla myös muissa kielissä, kuten kiinassa.
