Washingtonin marssi 1963: Martin Luther King ja "I Have a Dream"
March on Washington for Jobs and Freedom oli 28. elokuuta 1963 Washingtonissa, D.C.:ssä National Mallilla järjestetty mielenosoitus. Siellä Martin Luther King Jr piti kuuluisan I Have a Dream -puheensa. Marssin jälkeen hyväksyttiin vuoden 1964 kansalaisoikeuslaki ja vuoden 1965 kansallinen äänioikeuslaki. Paikalla oli yli 200 000 ihmistä, sekä mustia että valkoisia.
Tausta ja tavoitteet
Tapahtuman virallinen nimi oli "March on Washington for Jobs and Freedom" eli Marssi työpaikkojen ja vapauden puolesta. Marssi järjestettiin osana laajempaa painetta, jolla pyrittiin poistamaan rotuerottelun ja taloudellisen eriarvoisuuden rakenteita Yhdysvalloissa. Tapahtuman vaatimuksiin kuului muun muassa:
- lakeja, jotka takaisivat tasa-arvoisen kohtelun julkisissa palveluissa ja kouluissa,
- tiukempi toimeenpano äänioikeuden käytännöistä ja esteiden poistamisesta,
- työpaikkojen lisääminen ja oikeudenmukaisempi palkkaus sekä taloudelliset mahdollisuudet mustille amerikkalaisille,
- koulutus-, asunto- ja sosiaalipoliittisia parannuksia.
Järjestäjät ja osallistujat
Marssin taustalla olivat useat kansalaisoikeusliikkeen johtajat ja järjestöt. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat muun muassa niin sanotut "Big Six" -liikkeen johtajat sekä muut kansalaisoikeustaistelun toimijat. Tapahtuma vetosi laajasti eri yhteiskuntaryhmiin ja se oli tarkoituksella integroitu tapahtuma: paikalla oli sekä mustia että valkoisia osanottajia. Järjestelyissä oli tärkeässä roolissa useita mobilisoijia, ja myös liittovaltion hallinto seurasi tapahtumaa tarkasti. Viranomaiset varautuivat laajoin turvatoimin, jotta mielenosoitus pysyisi rauhallisena.
Puheet, musiikki ja hetket
Marssilla oli runsas ohjelma: puhujia, musiikkiesityksiä ja kulttuurillisia elementtejä. Useat merkittävät kansalaisoikeusjohtajat pitivät puheita, joiden sävyt vaihtelivat maltillisista vaatimuksista väkeviin vaatimiin toimista. Nuori John Lewis piti puheen, joka oli kriittisempi ja voimakkaampi kuin monet muut. Myös munkit, järjestöjohtajat ja muut puhujat toivat esiin sekä poliittiset vaatimukset että henkilökohtaiset kokemukset rotusyrjinnästä.
Marssin tunnetuin hetki oli Martin Luther King Jr:n I Have a Dream -puhe Lincoln Memorialin portailla. Kingin puheessa yhdistyivät juridinen vaatimus oikeudesta ja voimakas moraalinen apeli, ja erityisesti toistuva fraseeraus "I have a dream" teki puheesta muistettavan ja laajalle levinneen. On kerrottu, että puheen loppuosassa King poikkesi ennaltasuunnitellusta tekstistä ja toi esiin näitä visioita osin improvisoidusti, kun hänet kannustettiin kuvailemaan unelmaansa yhtäläisestä tulevaisuudesta.
Merkitys ja vaikutukset
March on Washington on jäänyt historian merkittävimpien rauhanomaisten mielenosoitusten joukkoon. Se auttoi nostamaan kansalaisoikeuskysymykset valtakunnalliseen keskusteluun ja loi poliittista painetta, joka oli osatekijä seuraavien vuosien lainsäädännöllisissä muutoksissa. Suuri, näkyvä ja järjestäytynyt tapahtuma osoitti, että kansalaisoikeusliike oli laaja-alainen ja kansallisesti merkittävä liike.
Tapahtuman pitkäaikainen perintö näkyy sekä lainsäädännössä että kulttuurissa: vuoden 1964 kansalaisoikeuslaki ja vuoden 1965 äänioikeuslaki olivat keskeisiä askelia rotusyrjinnän laajempaan kitkemiseen Yhdysvalloissa. Lisäksi Kingin puheesta tuli globaali symboli toivolle, tasa-arvolle ja rauhanomaiselle kansalaisoikeustaistelulle.
Muistaminen nykypäivänä
March on Washingtonin perintöä muistetaan vuosittain erilaisin tapahtumin, juhlamuistoilla ja opetuksessa. Martin Luther King Jr:n sanat ja mielenosoituksen periaatteet toimivat yhä inspiraationa ihmisoikeustyölle ja tasa-arvon edistämiselle ympäri maailmaa.
Marssi Washingtoniin työpaikkojen ja vapauden puolesta Lincolnin muistomerkin portailta.
Organisaatio ja suunnittelu
Marssin suunnitteli ensimmäisenä A. Philip Randolph, joka oli amerikkalaisten neekerien työneuvoston puheenjohtaja ja AFL-CIO:n varapuheenjohtaja. Hän oli suunnitellut toisen kansalaisoikeusmarssin vuonna 1941, mutta sitä ei koskaan toteutettu. Marssin uhka oli kuitenkin tärkeä syy siihen, että presidentti Roosevelt kirjoitti toimeenpanomääräyksen 8802. Se pakotti puolustusteollisuuteen yhtäläiset mahdollisuudet, mikä tarkoitti, että kaikkia työntekijöitä oli kohdeltava samalla tavalla heidän rodustaan riippumatta.
Muut kansalaisoikeusliikkeen johtajat auttoivat Randolphia marssin suunnittelussa ja levittivät sanaa jäsenilleen. Tärkeimpiä heistä olivat James Farmer (rotujen tasa-arvon kongressin puheenjohtaja), John Lewis (opiskelijoiden väkivallattoman koordinointikomitean puheenjohtaja), Martin Luther King Jr. (Eteläisen kristillisen johtajakonferenssin puheenjohtaja), Roy Wilkins (NAACP:n puheenjohtaja) ja Whitney Young (kansallisen kaupunkiliiton puheenjohtaja).
Suojaus
Monet ihmiset olivat huolissaan marssijoiden turvallisuudesta. Mustien kansallismielisten johtaja Malcolm X lähetti avoimen sähkeen George Lincoln Rockwellille, Yhdysvaltain natsipuolueen johtajalle. Malcolm kirjoitti:
| " | Jos nykyinen rasistinen kiihotuksenne Alabaman kansaamme vastaan aiheuttaa fyysistä vahinkoa pastori Kingille tai muille mustille amerikkalaisille, jotka vain yrittävät nauttia oikeuksistaan vapaina ihmisinä. Te ja Ku Klux Klan -ystävänne kohtaatte maksimaaliset fyysiset vastatoimet niiltä meistä, jotka eivät ole aseistariisuvan väkivallattomuuden filosofian käsiraudoissa ja jotka uskovat itsepuolustusoikeutemme puolustamiseen - millä keinolla hyvänsä. | " |
Washington DC:n poliisi etsi mustia poliiseja ympäri maata suojelemaan Kingiä marssin ja puheiden aikana. He ajattelivat, että mustien poliisien läsnäolo olisi rauhoittavampaa, jos ongelmia syntyisi.
