Marxilainen taloustiede määritelmä työarvo lisäarvo ja kapitalismin kritiikki

Marxilainen taloustiede perustuu filosofi Karl Marxin talousteorioihin. Marxin teoriat yrittävät selittää kapitalismissa vallitsevia tuotannon ja vaihdon rakenteita ja "liikkeen lakeja". Ne olivat vastine 1800-luvun vallitseville, usein keskiluokkaisiksi kutsutuille talousteorioille, ja Marx itse toivoi teorian olevan työväenluokan (proletariaatin) työkalu, jonka avulla se voisi kaataa kapitalismin ja korvata sen ensin sosialismilla ja sitten kommunismilla. Marxin mukaan sosialismi on siirtymävaihe, jonka tavoitteena on valtion lopulta heikkeneminen ja lopulta kommunismi, yhteiskunta, jossa tavarat ja palvelut jaetaan "jokaiselle tarpeen mukaan, jokaiselta kykyjensä mukaan".

Työarvoteoria – mitä tarkoitetaan arvolla

Marxilaiset käyttivät työarvoteoriaa, jonka mukaan hyödykkeen arvo määräytyy sen tuottamiseen tarvittavan työn määrän perusteella. Marx määritteli hyödykkeen arvon yhteiskunnallisesti välttämättömäksi työajaksi: eli keskimääräiseksi ajaksi, joka tarvitaan tietyn hyödykkeen tuottamiseen yleisissä tuotanto-olosuhteissa ja nykyisellä tuotantoteknologialla. Tämä tarkoittaa, että yksittäisen tuotteen arvo ei määräydy vain yksittäisen työläisen panoksesta, vaan siitä, kuinka paljon työtä keskimäärin yhteiskunnassa vaaditaan vastaavan tuotteen valmistukseen.

Työarvoteorian keskeisiä käsitteitä:

• Käyttöarvo – hyödykkeen hyöty tai kyky tyydyttää tarve.
• Vaihtoarvo – kuinka paljon muuta tavaraa tai työtä hyödyke voi vaihtaa markkinoilla; Marx yhdisti sen pitkällä aikavälillä työhön.
• Elävä työ – työvoiman käytetty työaika, joka luo uutta arvoa.
• Muuttuva ja pysyvä pääoma – muuttuva pääoma (v) on työvoiman arvo (palkat), joka tuottaa lisäarvoa; pysyvä pääoma (c) on koneet, raaka-aineet jne., jotka eivät itsessään luo uutta arvoa mutta siirtävät arvonsa tuotteeseen.

Lisäarvo ja riisto

Marx katsoi, että kapitalismissa palkat eivät vastaa työläisten tietyn ajanjakson aikana luomaa kokonaistaloudellista arvoa, vaan ne ovat työvoiman hinta. Työvoiman hinta määräytyy sen perusteella, mitä tavaroita ja palveluja työntekijät tarvitsevat elääkseen ja lisääntyäkseen (ruoka, vaatetus, asunto, lastenhoito, koulutus jne.). Kapitalistit ostavat työvoiman ja maksavat sille palkan, mutta työntekijä tuottaa työpäivänsä aikana enemmän arvoa kuin hänelle maksettu palkka kattaa. Tämä erotus on Marxin käsite lisäarvosta (surplus value) — palkatonta työtä, joka siirtyy kapitalistille. Marx kutsui tätä riistoksi (riistolla).

Yksinkertainen esimerkki: jos työläinen työskentelee kahdeksan tuntia, ja kahdessa tunnissa hän tuottaa sen arvon, joka vastaa hänen palkan vuorokautta varten (välttämätön työaika), jäljelle jäävät kuusi tuntia ovat lisäarvoa, joka tulee kapitalistille. Riiston aste voidaan laskea suhdelukuna lisäarvosta suhteessa välttämättömään työaikaan tai palkkaan.

Kapitalistiluokka, luokkataistelu ja vallankumousajatus

Marx piti kapitalistiluokkaa (porvaristoa) niiden tuotantovälineiden haltijoina (tuotantovälineitä) ja näki sen taloudelliset edut vastakkaisina työväenluokan eduille. Marxin mukaan kapitalistit rikastuvat työväenluokan riistolla eikä yhteiskunta voi pitkällä aikavälillä sovittaa näitä vastakkaisia intressejä ilman perustavanlaatuista muutosta. Tämän vuoksi Marx piti tuotantovälineiden hallinnan siirtämistä työväenluokalle historiallisen kehityksen logiikkana: se purkaisi luokkajärjestelmän aiheuttamat ristiriidat ja mahdollistaisi työntekijöiden itseohjautuvan tuotannon ja laajemman ihmisen kehityksen.

Marxilainen strategia sisälsi ajatuksen vallankumouksellisesta muutoksesta tai sosiaalisen vallankumouksen kautta tapahtuvasta siirtymästä, jonka aikana työväenluokka ottaa haltuun tuotantovälineet ja lopettaa pääoman riiston. Siirtymävaiheeseen liitettiin käsitteitä kuten proletariaatin diktatuuri (tilapäinen valtasuhde, jolla suojellaan vallankumouksen saavutuksia) ja asteittainen siirtyminen kohti kommunistista yhteiskuntaa.

Lisää talousteoreettisia käsitteitä

• Arvonmuodostus ja hintamekanismi: Marx erotti arvon (työarvo) ja hintojen ilmiöt. Hän selitti, miten arvot muuntuvat markkinahinnoiksi pitkällä aikavälillä kilpailun ja pääomien liikkeen kautta.
• Keskittyminen ja monopolisoituminen: kapitalismi johtaa pääoman keskittymiseen, yritysten koon kasvuun ja monopoliseen asemaan, mikä muuttaa voitonjakautumaa ja dynamiikkaa.
• Tendenssi laskevaan voittoasteeseen: Marx ehdotti, että teknologinen kehitys ja pysyvän pääoman osuuden kasvu suhteessa muuttuvaan pääomaan aiheuttavat pitkällä aikavälillä paineita voittoasteen laskuun, mikä ilmenee sykleinä ja kriiseinä.

Kapitalismin kriisi ja sen seuraukset

Marx analysoi kapitalismia järjestelmänä, joka on altis toistuviin talouskriiseihin: yliinvestointiin, ylituotantoon, työttömyyteen ja epätasapainoihin. Hänen mukaansa nämä kriisit ovat seurausta ristiriitaisista motiiveista ja toiminnasta — pääoman kasvu ja voiton maksimointi johtavat lopulta heikkoon kokonaisuuden toimintaan ja sosiaalisiin ongelmiin, kuten epätasa-arvoon ja työvoiman kurjistumiseen.

Vaikutus ja perintö

Marxilaisella taloustieteellä on ollut merkittävä vaikutus sekä akateemiseen ajatteluun että käytännön politiikkaan. Sen pohjalta on syntynyt erilaisia koulukuntia ja käytännön liikkeitä: sosialistiset ja kommunistiset liikkeet, työväenliikkeet, kapitalismin kriittiset teoriat sekä myöhemmät taloustieteelliset lähestymistavat, kuten neo-ricardialaisuus ja joissain tulkinnoissa myös sraffialaisuus.

Keskeiset kritiikit ja nykyaikainen keskustelu

Marxin teorioita on arvosteltu useasta eri näkökulmasta. Yleisimmät kritiikit koskevat:

• Arvoteorian sovellettavuus: marginalistinen koulukunta ja subjektiivinen arvoteoria korostavat yksilön preferenssejä ja rajahyötyä, mikä haastaa suoran yhteyden työn määrän ja hinnan välillä.
• Transformaatio-ongelma: kuinka työarvot muuttuvat markkinahinnoiksi on pitkäaikainen teoreettinen keskustelunaihe. Marxin alkuperäisiä laskelmia on ratkaistu eri tavoin myöhemmissä tulkinnoissa.
• Empiirinen tuki: on vaikea mitata "yhteiskunnallisesti välttämätöntä työaikaa" käytännössä, ja empiria tarjoaa sekä tukea että kritiikkiä Marxin ennusteille.
• Poliittinen tulkinta: Marxin vallankumousajatus ja siirtymävaiheen valtarakenteet ovat johtaneet erilaisiin käytäntöihin ja tulkintoihin — osa on kritisoinut autoritaarisia sovelluksia, osa korostanut demokraattista sosialisointia.

Nykymerkitys

Monet Marxin analyysin piirteet ovat säilyttäneet ajankohtaisuutensa: globalisaation, työn ja pääoman dynamiikan, eriarvoistumisen ja talouskriisien tutkimus hyötyy yhä marxilaisista käsitteistä kuten lisäarvosta, pääoman keskittymisestä ja luokkadynamiikasta. Samalla monet tutkijat yhdistävät marxilaista analyysiä moderneihin menetelmiin ja ekonometriaan tai kehittävät teorioita edelleen sovittaakseen ne nykyiseen talousjärjestelmään.

Yhteenvetona: marxilainen taloustiede tarjoaa laajan ja kriittisen kehyksen kapitalismin ymmärtämiselle — erityisesti sen rakenteellisille ristiriidoille ja luokkasuhteille — vaikka sen teoreettiset ja empiiriset yksityiskohdat ovatkin jatkaneet keskustelua ja kehittymistä nykyaikana.

Kysymyksiä ja vastauksia

Kysymys: Mitä on marxilainen taloustiede?

K: Mihin Marx halusi tätä työkalua käytettävän?

K: Mitä sanotaan työarvoteoriassa?

Kysymys: Kenen Marx katsoo hallitsevan tuotantovälineitä?

Kysymys: Miten kapitalistit saavat varallisuutta Marxin mukaan?

Hae kirjaimella