Metcard: Melbournen magneettinen lippujärjestelmä ja vyöhykkeet
Metcard — Melbournen magneettinen lippujärjestelmä: käytä junia, raitiovaunuja ja busseja vyöhykkeillä 1–2. Historia, vyöhykkeet ja käytännön toiminta helposti ymmärrettävästi.
Metcard oli yleisesti käytetty lipputyyppi, jolla voi käyttää julkista liikennettä Melbournessa, Australiassa. Sen haltija pystyi matkustamaan junissa, raitiovaunuissa ja busseissa vyöhykkeiden mukaan, pääasiassa kahdella vyöhykkeellä (vyöhyke 1 ja vyöhyke 2). Vyöhyke 1 kattoi CBD:n lähialueet ja vyöhyke 2 suurimman osan muusta kaupungista. Aikaisemmin oli myös vyöhyke 3, mutta se yhdistettiin myöhemmin vyöhykkeeseen 2. Lipuissa käytettiin magneettinauhaa, joka kertoi järjestelmälle lipun tyypin ja voimassaoloajan; lippuja myytiin sekä lyhytaikaisina paperitulosteina että pidempiaikaisina kausikortteina.
Vyöhykkeiden vaikutus ja hinnat
Matkan hinta määräytyi sen mukaan, millä vyöhykkeillä matkustettiin. Yleisesti:
- matka vain vyöhykkeellä 1 oli halvempi kuin matka, joka kattoi myös vyöhykkeen 2,
- matka sekä vyöhykkeillä 1 ja 2 vaati kaksivyöhykkeisen lipun (kaksiosaisen maksun),
- joillain alueilla oli rajavyöhykkeitä (overlap-alueet), joissa yhden vyöhykkeen lipulla saattoi matkustaa edullisemmin riippuen matkareitistä.
Lipun osto ja leimaaminen
Metcard-lippuja sai asemien ja pysäkkien automaateista, valtuutetuista myyntipisteistä sekä joskus lipputoimistoista. Junissa ja tietyillä pysäkeillä oli laitteet, joihin lipun magneettinauha täytyi vetää tai johon lipun voimassaoloaika syötettiin ennen matkustamisen aloittamista. Tarkastajat saattoivat pyytää osoittamaan tai leimaamaan lipun; ilman voimassa olevaa lippua matkustamisesta saattoi seurata sakko.
Tekniikka ja rajoitukset
Metcard perustui magneettinauhaan tallennettuun tietoon: lipun tyyppi, vyöhyke ja voimassaoloaika. Järjestelmä oli toimiva mutta altis kulumiselle ja väärentämisyrityksille, ja sen käyttöliittymät olivat paikoin vanhentuneita älykkäämpiin korttijärjestelmiin verrattuna. Pitkäaikaisissa (kausi-)korteissa käytettiin usein kestävämpää korttimuotoa, kun taas kertaliput olivat yleensä edullisempia, paperisia magneettitulosteita.
Historia ja korvaaminen
Metcard otettiin käyttöön 1990-luvulla ja se palveli Melbourneä useiden vuosien ajan. 2000-luvun lopulla järjestelmää alettiin korvata uudella älykorttijärjestelmällä, Myki:lla, joka perustuu siru- ja korttitekniikkaan. Metcard-järjestelmästä luovuttiin vaiheittain, ja Myki astui lopullisesti Metcardin tilalle 2000-luvun lopun ja 2010-luvun alun aikana. Vaihtoon vaikuttivat muun muassa halu parantaa järjestelmän luotettavuutta, käyttäjäystävällisyyttä ja maksujen hallintaa.
Kenelle tieto on tärkeä
Tieto Metcardista on hyödyllistä historiallisena taustana Melbourneä koskeville matkailijoille, julkisen liikenteen tutkijoille ja entisille matkustajille, jotka haluavat ymmärtää, miten kaupungin lippujärjestelmä on kehittynyt kohti moderneja älykorttiratkaisuja.
Metcard-automaatti
Historia
Metcard korvasi samanlaisen, mutta yksinkertaisemman, Melbournen julkisessa liikenneverkossa käytetyn raaputuslipun järjestelmän. Raaputuslippuja oli helppo huijata, ja järjestelmästä luovuttiin lopulta vuonna 2002, mutta vasta sitten, kun lippuja oli painettu useiden vuosien käyttöä varten.
Liberaalihallitus aloitti automaattisen lipunmyynnin käyttöönoton vuonna 1992. Tällaisen järjestelmän suunnittelusta, toimittamisesta, asentamisesta ja jatkuvasta ylläpidosta järjestettiin tarjouskilpailu, ja OneLink Transit Consortium ilmoitettiin syyskuussa 1993, että se oli paras mahdollinen toimija. Sopimus allekirjoitettiin toukokuussa 1994, ja tärkein teknologiatoimittaja oli ERG Group.
Prototyyppien testaus aloitettiin joulukuussa 1993, ja järjestelmä otettiin käyttöön elokuusta 1996 huhtikuuhun 1998, ja se hyväksyttiin marraskuussa 1997. Julkisia kenttäkokeita tehtiin linja-autoissa 20. elokuuta 1996 alkaen ja rautatieliikenteessä 18. syyskuuta 1996 alkaen. Järjestelmä aloitti toimintansa toukokuussa 1998, ja sen kustannukset olivat 330 miljoonaa dollaria. OneLinkin ja Victorian hallituksen väliset sopimusasiat ratkaistiin vasta toukokuussa 2002, jolloin maksettiin jopa 65 miljoonaa dollaria vaiheittaisena ratkaisuna.
Metcardin käyttöönottoa kiisteltiin sen liian korkeiden kustannusten, raitiovaunukonduktöörien lakkauttamisen sekä lipunosto- ja vahvistusautomaattien epäluotettavuuden vuoksi. Vandaalit hyökkäsivät usein automaattien kimppuun (usein kaatamalla nesteitä kolikkoaukkoon), ja niiden suunnittelua on sittemmin tarkistettu useaan otteeseen.
Metcardin toiminta oli silloisen hallituksen yksityistämisajattelun mukaisesti täysin ulkoistettu, eikä liikenneoperaattoreilla (jotka olivat tuolloin valtion omistuksessa) ollut mitään tekemistä järjestelmän kanssa. Metcardilla oli jopa oma verkkosivusto ja oma tuotemerkki, josta tuli vahvempi kuin nimettömistä ja jatkuvasti uudelleen nimetyistä hallituksen ja silloisten yksityistettyjen liikenteenharjoittajien nimistä.
Valtionhallituksen vuonna 2001 julkaisema tutkimus osoitti, että yli joka neljäs (27,2 %) rautatieasemien automaatti ei toiminut, ja 11,9 % linja-autojen ja raitiovaunujen liikkuvista laitteista oli epäkunnossa. Osavaltion hallitus neuvotteli uudelleen lipunmyyntiverkon ylläpitäjän OneLink Transit Systemsin kanssa parantaakseen työmatkalaisten palvelua. Näiden parannusten jälkeen vuonna 2002 tehty tarkastus osoitti, että automaattien käytettävyys oli parantunut 92,1 prosenttiin juna-asemilla ja 98,3 prosenttiin busseissa ja raitiovaunuissa. Myös käytettävyyttä parannettiin, ja raitiovaunuautomaatit pystyivät myymään päivälippuja. Lisäksi ilkivalta koko verkossa väheni 62 prosenttia vuosien 2001 ja 2002 välillä.
V/Line-liput yhdenmukaistettiin Metcard-järjestelmän kanssa huhtikuussa 2006, jolloin kaikkiin Metcard-alueen asemille meneviin V/Line-lippuihin painettiin kyseiset vyöhykkeet. Maaliskuussa 2007 myös Nightrider-bussiliikenne liitettiin Metcard-järjestelmään. Vyöhyke 3 poistettiin Metcard-järjestelmästä (ja yhdistettiin vyöhykkeeseen 2) 4. maaliskuuta 2007, koska oppositiojohtaja Ted Ballieu antoi osavaltion vaaleissa lupauksen, jonka silloinen pääministeri Steve Bracks hyväksyi.
Alkuperäisen Metcardin ja OneLinkin välisen sopimuksen oli määrä kestää yhdeksän vuotta, ja sen voimassaolo päättyi maaliskuussa 2007. Vuonna 2005 sopimusta muutettiin siten, että järjestelmää voidaan jatkaa ja muuttaa sitä mukaa kuin korvaavan myki-hankkeen työt jatkuvat, ja sopimus voidaan irtisanoa kuuden kuukauden irtisanomisajalla.
Metakorttien tyypit
Useimmat Metcards-kortit voi ostaa vyöhykkeen 1, vyöhykkeen 2 ja vyöhykkeen 1 + vyöhykkeen 2 tyyppeinä, ja ne ovat voimassa omilla vyöhykkeillään. Kaikki Metcards-kortit, lukuun ottamatta City Saver Metcard -korttia, kelpaavat muplitle-matkoihin junissa, raitiovaunuissa ja busseissa.
- 2 tuntia (voimassa vain 2 tuntia)
- Päivittäin (voimassa yhden päivän matkan ajan)
- Viikoittain
- Kuukausittain
- Vuosittain
- City Saver (voimassa yhdellä matkalla kaupungin keskustassa)
- Sunday Saver (voimassa vain sunnuntaina)
- Seniors Daily (alennukset yli 65-vuotiaille).
- 10 X Early Bird (ilmainen lippu matkoille, jotka päättyvät ennen klo 7:00).
Metcard-kortin kääntöpuoli
Metcard-kortin vahvistimet Southern Crossin asemalla.
Etsiä