Metcard oli yleisesti käytetty lipputyyppi, jolla voi käyttää julkista liikennettä Melbournessa, Australiassa. Sen haltija pystyi matkustamaan junissa, raitiovaunuissa ja busseissa vyöhykkeiden mukaan, pääasiassa kahdella vyöhykkeellä (vyöhyke 1 ja vyöhyke 2). Vyöhyke 1 kattoi CBD:n lähialueet ja vyöhyke 2 suurimman osan muusta kaupungista. Aikaisemmin oli myös vyöhyke 3, mutta se yhdistettiin myöhemmin vyöhykkeeseen 2. Lipuissa käytettiin magneettinauhaa, joka kertoi järjestelmälle lipun tyypin ja voimassaoloajan; lippuja myytiin sekä lyhytaikaisina paperitulosteina että pidempiaikaisina kausikortteina.

Vyöhykkeiden vaikutus ja hinnat

Matkan hinta määräytyi sen mukaan, millä vyöhykkeillä matkustettiin. Yleisesti:

  • matka vain vyöhykkeellä 1 oli halvempi kuin matka, joka kattoi myös vyöhykkeen 2,
  • matka sekä vyöhykkeillä 1 ja 2 vaati kaksivyöhykkeisen lipun (kaksiosaisen maksun),
  • joillain alueilla oli rajavyöhykkeitä (overlap-alueet), joissa yhden vyöhykkeen lipulla saattoi matkustaa edullisemmin riippuen matkareitistä.
Hinnat vaihtelivat lipputyypin (kertalippu, päivä-, viikko- tai kausilippu) mukaan.

Lipun osto ja leimaaminen

Metcard-lippuja sai asemien ja pysäkkien automaateista, valtuutetuista myyntipisteistä sekä joskus lipputoimistoista. Junissa ja tietyillä pysäkeillä oli laitteet, joihin lipun magneettinauha täytyi vetää tai johon lipun voimassaoloaika syötettiin ennen matkustamisen aloittamista. Tarkastajat saattoivat pyytää osoittamaan tai leimaamaan lipun; ilman voimassa olevaa lippua matkustamisesta saattoi seurata sakko.

Tekniikka ja rajoitukset

Metcard perustui magneettinauhaan tallennettuun tietoon: lipun tyyppi, vyöhyke ja voimassaoloaika. Järjestelmä oli toimiva mutta altis kulumiselle ja väärentämisyrityksille, ja sen käyttöliittymät olivat paikoin vanhentuneita älykkäämpiin korttijärjestelmiin verrattuna. Pitkäaikaisissa (kausi-)korteissa käytettiin usein kestävämpää korttimuotoa, kun taas kertaliput olivat yleensä edullisempia, paperisia magneettitulosteita.

Historia ja korvaaminen

Metcard otettiin käyttöön 1990-luvulla ja se palveli Melbourneä useiden vuosien ajan. 2000-luvun lopulla järjestelmää alettiin korvata uudella älykorttijärjestelmällä, Myki:lla, joka perustuu siru- ja korttitekniikkaan. Metcard-järjestelmästä luovuttiin vaiheittain, ja Myki astui lopullisesti Metcardin tilalle 2000-luvun lopun ja 2010-luvun alun aikana. Vaihtoon vaikuttivat muun muassa halu parantaa järjestelmän luotettavuutta, käyttäjäystävällisyyttä ja maksujen hallintaa.

Kenelle tieto on tärkeä

Tieto Metcardista on hyödyllistä historiallisena taustana Melbourneä koskeville matkailijoille, julkisen liikenteen tutkijoille ja entisille matkustajille, jotka haluavat ymmärtää, miten kaupungin lippujärjestelmä on kehittynyt kohti moderneja älykorttiratkaisuja.