Asbesti – mikä se on, terveysvaikutukset ja historia

Asbesti on joukko kuutta silikaattimineraalia, joita esiintyy luonnossa. Tunnetuimpia asbestityyppejä ovat krysotiili (valkoinen asbesti), amosiitti (ruskea), krokidoliitti (sininen) sekä tremoliitti, aktinoliitti ja antofylliitti. Valkoinen asbesti muodostaa arviolta suurimman osan rakennuksissa esiintyvästä asbestista. Asbesti on kuitumaista, lämmönkestävää ja palamatonta, mikä teki siitä aiemmin erittäin houkuttelevan rakennusmateriaalien ja teollisuuden käyttöön (esimerkiksi eristeissä, katto- ja lattiamateriaaleissa, putkieristeissä ja jarrupaloissa).

Missä asbestia on käytetty

• Rakennusmateriaaleissa: eristeet, kattopellit, sementtilevyt, laastit ja bitumituotteet.
• Teollisuustuotteissa: tiivisteet, putkieristykset, lämmön- ja palonsuojamateriaalit.
• Ajoneuvoissa: esimerkiksi jarrupalat ja kytkinlevyt.
• Kotitalouksissa: vanhat lämpöeristykset, lattialaatat ja osa märkätilojen rakenteista saattaa sisältää asbestia.

Terveysvaikutukset

Asbestikuidut ovat vaarallisia, kun ne pääsevät hengitysilmaan ja niitä hengitetään. Pitkäaikainen tai voimakas altistuminen voi aiheuttaa useita keuhkosairauksia:

• Asbestoosi — keuhkokudoksen arpeutuminen (fibroosi), joka heikentää hengitystä ja voi johtaa pysyvään vajaatoimintaan.
• Emfyseema — osittain asbestiin liittyvä keuhkoputkien ja keuhkorakkuloiden vaurio, joka vaikeuttaa ilmanvaihtoa.
• Mesoteliooma — harvinainen mutta erittäin aggressiivinen pleuran (keuhkopussin) tai vatsakalvon syöpä, joka liittyy lähes yksinomaan asbestialtistukseen.
• Keuhkosyöpä — riski kasvaa asbestialtistuksen myötä, erityisesti tupakoitsijoilla altistuksen yhteisvaikutus on suuri.
• Muita seurauksia voivat olla pleuran arpeutumat (pleural plaques), pleuran paksuuntumat ja pleuran nesteily (pleuraeffuusio).

Monilla asbestiin liittyvillä sairauksilla on pitkä latenssiaika: oireet voivat ilmaantua vasta 10–40 vuoden kuluttua altistuksesta. Asbestikuidut voivat myös vahingoittaa eläimiä, kuten karjaa tai lemmikkejä.

Altistuminen ja diagnostiikka

• Altistuminen tapahtuu useimmiten työn tai remonttien yhteydessä, kun asbestipitoisia materiaaleja häiritään ja kuidut vapautuvat ilmaan.
• Jos epäilee altistuneensa, on hyvä kertoa siitä terveydenhuollossa ja työpaikalla; ammattihistoria ja aiemmat altistustilanteet ovat tärkeitä.
• Diagnostiikassa käytetään röntgen- ja korkearesoluutioista tietokonetomografiaa (HRCT), keuhkojen toimintakokeita ja tarvittaessa kudosnäytteitä (biopsia).
• Ei ole olemassa yhtä yksiselitteistä testiä, joka ennustaisi sairastumisen, mutta säännöllinen seuranta voi auttaa havaitsemaan muutoksia varhaisessa vaiheessa.

Ennaltaehkäisy ja turvallinen käsittely

• Monissa maissa asbestin käyttö ja tuotanto on rajoitettu tai kielletty, ja asbestin hävittäminen sekä purkutyöt kuuluvat tarkasti säädeltyihin menettelyihin.
• Vanhoissa rakennuksissa asbestipitoisia materiaaleja ei yleensä kannata häiritä, jos ne ovat hyvässä kunnossa. Jos materiaalit ovat vaurioituneet tai remontti vaatii niiden poistamista, toimenpiteet tulee teettää ammattilaisilla.
• Asbestinäytteiden otto ja analysointi tulee jättää koulutetuille laboratorioille; näytteenottoa ei pidä tehdä itse, koska se voi lisätä altistusta.
• Asbestipurkutyöt vaativat suojavarusteet, pölynpoistojärjestelmät ja turvallisen jätteenkäsittelyn. Poistettu asbestijäte käsitellään vaarallisena jätteenä.
• Altistumisen vähentämiseksi käytetään korvaavia materiaaleja ja rakenteellisia ratkaisuja (esimerkiksi kapselointi tai sulkeminen), kun mahdollista.

Historia ja sääntely

Asbestilla on pitkä käyttöhistoria: muinaiset sivilisaatiot, kuten egyptiläiset, tiesivät sen lämmönkestävyydestä ja käyttivät kuituja eri tarkoituksiin. Teollinen käyttö yleistyi voimakkaasti 1800- ja 1900-lukujen aikana. Vasta kun nuoremmissa sukupolvissa alkoivat näkyä asbestiin liittyvät vakavat sairaudet, alettiin yhdistää altistukset terveysriskeihin ja rajoitukset yleistyivät. Asbesti kytkettiin muun muassa keuhkosyöpään 1970-luvun alussa, ja sen tilalle otettiin muita materiaaleja useimmissa sovelluksissa viime vuosikymmeninä.

Nykyään useissa maissa on tiukat määräykset asbestin käsittelystä, asbestikartoituksista ja jätteenkäsittelystä. Jos olet epävarma oman rakennuksesi tilanteesta, kannattaa hakea paikallisen viranomaisen tai pätevän asbestikartoittajan ohjeita.

Mitä tehdä, jos epäilee altistuneensa

• Kerää tietoja mahdollisista altistusajankohdista ja -tilanteista (työpaikka, remontit, vanhat rakennukset).
• Kerro altistuksesta omalle lääkärillesi; lääkäri voi ohjata sopiviin tutkimuksiin ja seurantarutiineihin.
• Vältä tupakointia — tupakka lisää merkittävästi keuhkosyövän riskiä asbestialtistuksen yhteydessä.
• Älä yritä purkaa tai poistaa asbestipitoisia materiaaleja itse; ota yhteyttä ammattilaisiin.

Asbestin tunnistaminen, turvallinen käsittely ja tiedottaminen ovat avainasemassa altistumisten ehkäisyssä. Oikein toimimalla voi vähentää terveysriskejä ja suojata sekä ihmisiä että eläimiä.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä on asbesti?

K: Mikä on yleisin rakennuksissa esiintyvä asbestin muoto?

K: Mitkä asbestin ominaisuudet tekivät siitä houkuttelevan komponentin rakennusmateriaaleissa ja muissa tuotteissa?

K: Onko asbesti vaarallista ihmisten terveydelle?

K: Ovatko ihmiset käyttäneet asbestia historian aikana?

K: Voiko asbestista olla haittaa myös eläimille?

K: Onko asbesti korvattu muilla materiaaleilla useimmissa sovelluksissa vuoteen 1980 mennessä?

Hae kirjaimella