Saksan liittotasavallan sisäisten suhteiden ministeriö (Bundesministerium für innerdeutsche Beziehungen) oli Saksan liittotasavallan liittovaltion ministeriö. Sen tehtävänä oli hoitaa kaikkia suhteita Itä-Saksan hallitukseen. Tämä juonsi Länsi-Saksan virallisesta periaatteesta, jonka mukaan oli olemassa vain yksi Saksa ja Länsi-Saksa oli sen ainoa laillinen edustaja. Tämän vuoksi yhteyksiä Itä-Saksaan järjestettiin erillisellä ministeriöllä eikä niiden kautta käytetty ulkoasiainministeriötä, koska virallisesti ei haluttu vahvistaa Itä-Saksaa ulkomaisena valtiona.
Ministeriö perustettiin vuonna 1949 nimellä liittovaltion yleissaksalaisten asioiden ministeriö (Bundesministerium für Gesamtdeutsche Fragen). Alkuvaiheessa sen tehtäviin kuului muun muassa länsisaksalaisten kotiseudultaan siirrettyjen ja karkotettujen asioiden (Heimatvertriebene) koordinointi, palautus- ja korvauskysymykset sekä kysymykset, jotka liittyivät Oder–Neisse-linjan itäpuolella sijainneisiin aikaisempiin saksalaisiin alueisiin (Puolan osaksi tulleet alueet). Ministeriö seurasi myös oikeudellisia ja poliittisia kysymyksiä, jotka koskivat Saksan jakautumista ja saksalaisten välistä kanssakäymistä.
1969–1970-luvun vaihteessa Länsi-Saksan ulkopoliittinen linja muuttui merkittävästi, kun Willy Brandtin hallitus toteutti niin kutsutun Ostpolitik-politiikan. Ministeriön nimi muutettiin 1969 kuvaamaan sen päätehtävää suhteissa itään, ja myöhemmin valtiosopimuksilla — erityisesti vuoden 1970 Puolan kanssa solmitun käytännön sopimuksen (ns. Varsovan sopimus) myötä — käsiteltiin kiistanalaisia rajakysymyksiä muodollisesti sitovammilla tavoilla. Brandtin linja mahdollisti käytännön rauhoittamisen idän kanssa, vaikka virallinen periaate yhden Saksan edustuksesta jatkui monilta osin.
Ministeriön toiminta oli laaja-alainen mutta samalla rajoitettu poliittisten realiteettien vuoksi. Sen tehtäviin kuului mm.:
- rajat ylittävien perhesuhteiden ja jälleenyhdistämisten edistäminen, humanitaaristen asioiden hoito ja karkotettujen asema;
- neuvotteluihin ja sopimuksiin valmistautuminen, jotka koskivat liikennettä, vaihtoja ja yhteydenpitoa Itä-Saksan kanssa;
- tiedon kerääminen ja oikeudellisten kysymysten selvittäminen koskien kansalaisuutta, omaisuutta ja palautuksia;
- osallistuminen liittovaltion politiikan muotoiluun, joka koski Saksan yhdistämistä ja saksalaisten välisiä suhteita.
Kun Saksan yhdistyminen toteutui lokakuussa 1990, ministeriön tehtävät vähenivät olennaisesti. Ministeriö lakkautettiin vuonna 1991, noin vuoden kuluttua jälleenyhdistymisestä, koska sen erilliselle olemassaololle ei enää ollut perusteita. Sen jälkeen kaikki niin kutsutut "Saksan sisäiset asiat" kuuluvat nykyisin sisäministeriön tehtäviin. Sisäministerin yhteyteen on myös nimetty usein uusien osavaltioiden komissaari, mikä korostaa sitä, että uuden liittovaltion osavaltioiden tasa-arvoistamisen ja rakennemuutoksen hoito on yhä osa hallituksen tehtäviä.
Ministeriön historia kuvastaa Saksan jakautumisen ja yhdistymisen aikakauden monimutkaisuutta: se muodostui tarpeesta hoitaa käytännön ja humanitaarisia suhteita ilman, että virallisesti tunnustettaisiin vastapuolta itsenäisenä ulkovaltana. Sen rooli muuttui ajan myötä poliittisten sopimusten ja kansainvälisen kehityksen myötä, kunnes se ajan myötä yhdistyneen Saksan hallinnossa sulautui muihin toimielimiin.
