Musiikinteoria
Musiikin teoriassa pyritään ymmärtämään, miten nykyinen musiikki toimii ja miten uusi musiikki voitaisiin tai pitäisi järjestää. Joku, joka tutkii erityisesti musiikin teoriaa, on musiikkiteoreetikko.
Ihmiset, jotka tekevät omaa musiikkiaan, ovat säveltäjiä. Ihmiset, jotka soittavat tai laulavat musiikkia, ovat "esiintyjiä". Sekä säveltäjien että esittäjien on tärkeää ymmärtää, mikä saa musiikin kuulostamaan siltä, miltä se kuulostaa. Antiikin kreikkalaisten aikaan kuuluisa filosofi Pythagoras yritti selittää, miten soittimet viritetään. Hän ymmärsi tiedettä soittimien tuottamista hyvistä värähtelyistä ja selitti, miten ja miksi oktaavi on jaettu kahteentoista osaan (joissakin kulttuureissa).
Keskiajalla oli useita kuuluisia musiikkiteoreetikkoja, jotka kirjoittivat kirjoja musiikin teoriasta. Heidän ajatuksensa ovat meille kiinnostavia, koska ne kertovat, mitä ihmiset ajattelivat musiikista tuolloin.
1700-luvulla eräät säveltäjät kirjoittivat kirjoja musiikin teoriasta. Carl Philipp Emanuel Bach (kuuluisan Johann Sebastian Bachin poika) kirjoitti kirjan nimeltä: "Essee koskettimiston soittotaidosta" (An Essay on the true art of playing the Keyboard). Leopold Mozart (kuuluisan Wolfgang Amadeus Mozartin isä) kirjoitti kirjan nimeltä Viulunsoiton taito. Molemmat kirjat olivat aikanaan erittäin tunnettuja. Otsikoistaan huolimatta näiden kahden kirjan ensimmäiset puoliskot käsittelevät molemmat musiikin teorian haaraa, jota kutsutaan "esiintymiskäytännöksi": Ne kertovat paljon siitä, miten musiikkia soitettiin tuohon aikaan, miten joitakin rytmejä soitettiin melko vapaasti ja miten musiikin koristeet soitettiin.
Nykyään ihmiset, jotka haluavat säveltää, opiskelevat musiikin teoriaa, ehkäpä korkeakoulussa tai yliopistossa. Konservatoriossa opiskellaan harmoniaa ja kontrapunktia sekä muotoa; muissa ohjelmissa teoriaan käytetään vähemmän aikaa. Heille opetetaan "sääntöjä". Nämä säännöt eivät ole lakeja, vaan ne tarkoittavat yksinkertaisesti: sitä tapaa, jolla useimmat suuret säveltäjät kirjoittivat musiikkia menneisyydessä. Nämä säännöt kuvaavat sitä, mitä menneisyyden säveltäjät tekivät, sen sijaan että ne kertoisivat nykypäivän säveltäjille, mitä heidän pitäisi tehdä - itse asiassa nykyään sävelletyssä musiikissa voi olla täysin erilaiset säännöt kuin menneisyyden musiikissa.
Musiikin teoria on tärkeää musiikkia esittäville ihmisille, koska kaikki nämä asiat auttavat heitä ymmärtämään soitettavaa musiikkia.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on musiikin teoria?
A: Musiikin teoria on tutkimusta siitä, miten olemassa oleva musiikki toimii ja miten uusi musiikki voitaisiin tai pitäisi järjestää. Siihen kuuluu sen ymmärtäminen, mikä saa musiikin kuulostamaan siltä, miltä se kuulostaa, sekä harmonian, kontrapunktin, muodon ja esityskäytännön tutkiminen.
K: Keitä ovat kuuluisat henkilöt, jotka ovat opiskelleet musiikin teoriaa?
V: Musiikin teoriaa opiskelleita kuuluisia henkilöitä ovat muun muassa Pythagoras antiikin Kreikassa, useat keskiajan teoreetikot, Carl Philipp Emanuel Bach 1700-luvulla ja Leopold Mozart 1700-luvulla.
K: Miten musiikin teorian opiskelu voi auttaa säveltäjiä?
V: Musiikin teorian opiskelu voi auttaa säveltäjiä opettamalla heille "sääntöjä", jotka kuvaavat, mitä menneisyyden suuret säveltäjät tekivät kirjoittaessaan omia kappaleitaan. Tätä tietoa voi sitten käyttää omien sävellysten pohjana.
K: Miten musiikin teorian opiskelu voi auttaa esittäjiä?
V: Musiikin teorian opiskelu voi auttaa esiintyjiä ymmärtämään ja tulkitsemaan paremmin soitettavaa tai laulettavaa musiikkiteosta. Tähän sisältyy rytmien, ornamenttien, harmonian ja kontrapunktin oppiminen, jotka kaikki edistävät teoksen tarkempaa esittämistä.
K: Mitä on "esiintymisharjoittelu"?
V: Esityskäytäntö viittaa siihen, miten tiettyjä kappaleita esitettiin eri aikakausina; tähän sisältyy tietoa rytmikuvioista ja ornamentoinnista, jotka olivat ainutlaatuisia kunkin aikakauden sävellystyylille.
K: Mistä Carl Philipp Emanuel Bach kirjoitti?
V: Carl Philipp Emanuel Bach kirjoitti kirjan nimeltä "An Essay on the true art of playing Keyboard", jossa keskityttiin esityskäytäntöön; siinä käsiteltiin erityisesti sitä, miten tiettyjä rytmejä soitettiin melko vapaasti ja miten ornamentiikkaa käytettiin kyseisen ajanjakson sävellyksissä.
K: Mistä Leopold Mozart kirjoitti? V: Leopold Mozart kirjoitti kirjan nimeltä Viulunsoiton taito, jossa keskityttiin myös esityskäytäntöön; siinä käsiteltiin myös sellaisia näkökohtia kuin rytmikuviot ja ornamentiikka, jotka olivat yleisiä hänen aikanaan.
