Mohenjo-daro — Induslaakson muinainen kaupunki ja UNESCO-kohde

Tutustu Mohenjo-daron arkeologisiin raunioihin ja Indus‑laakson muinaiseen kaupunkiin — UNESCO:n maailmanperintö, 2600 eaa. ja Pakistanin historiallinen helmi.

Mohenjo-daro oli yksi Etelä-Aasian Induslaakson sivilisaation suurimmista kaupunkiasutuksista.

Se sijaitsee Sindhin maakunnassa Pakistanissa. Kaupunki rakennettiin noin 2600 eaa. Se oli yksi maailman varhaisimmista kaupunkiasutuksista. Mohenjo-daro oli olemassa samaan aikaan kuin muinaisen Egyptin, Mesopotamian ja Kreikan sivilisaatiot. Kaupungin arkeologiset rauniot on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi. Pakistanissa se on yksi kaukaisen menneisyyden kansallisista ikoneista.

Sijainti ja nimi

Mohenjo-daro sijaitsee Indus-joen tasangolla, lähellä nykyistä Larkanaa Sindhin maakunnassa. Nimi "Mohenjo-daro" on peräisin sindhin kielestä ja tarkoittaa yleisesti tulkittuna "kuolleiden kumpua" tai "kuolleiden kukkulaa". Arkeologisesti paikka on merkittävä esimerkki varhaisen kaupunkielämän kehittyneestä järjestäytymisestä Etelä-Aasiassa.

Arkeologia ja kaupunkisuunnittelu

Paikan laajat kaivaukset aloitettiin 1900-luvun alussa ja järjestelmälliset tutkimukset etenivät erityisesti 1920-luvulla Sir John Marshallin ja hänen työryhmänsä johdolla. Mohenjo-daron kaupunkirakenne oli selvästi jaettu citadel-alueeseen ja alempaan asuinalueeseen. Kaupunki tunnetaan säännöllisestä ruutukaavastaan, päällystetyistä kaduistaan, monista hyvin säilyneistä kaivoista sekä kehittyneestä viemäröinti- ja sadevesijärjestelmästä.

Rakennukset ja muistomerkit

Yksi tunnetuimmista löydöistä on niin kutsuttu Great Bath — suuri tiilestä rakennettu allas, joka osoittaa sekä teknistä osaamista että mahdollisesti rituaalista kylpemisen merkitystä. Lisäksi alueelta on löydetty tiilitaloja, varastoja, erilaista saviastioiden, helmi- ja metalliesineiden valmistukselle osoittavaa materiaalia sekä savileimoja ja kaiverruksia.

Kulttuuri, talous ja kirjoitus

Indus-sivilisaation asukkaat harjoittivat maataloutta, karjankasvatusta ja kauppaa. Kaupallisia yhteyksiä on osoitettu muun muassa Mesopotamian kanssa: Indus-alueen tuotteita ja leimoja on löydetty sinne suuntautuneista kauppapaikoista. Mohenjo-daron asukasluvuksi arvioidaan arviolta 20 000–40 000 ihmistä, mutta tarkat luvut vaihtelevat.

Alueelta löydetyt savi- ja kivileimat sisältävät Indus-kirjoitusta, joka on edelleen pääosin tulkitsematon — tämän vuoksi monia sivilisaation yhteiskunnallisia ja uskonnollisia yksityiskohtia ei pystytä täysin selittämään. Tunnettuja esinelöytöjä ovat muun muassa pronssiveistos "Dancing Girl" ja niin kutsuttu "Priest-King" -patsaaksi nimetty savikuvio.

Kehitys ja hylkääminen

Mohenjo-daro kukoisti noin 2600–1900 eaa. ja hylättiin vähitellen noin 1900–1800 eaa. Kaupungin taantuman ja lopullisen hylkäämisen syitä ei tunneta yksiselitteisesti. Ehdotettuja selityksiä ovat muun muassa jokien muuttuminen ja Indus-joen uoman siirtyminen, ilmastonmuutokseen liittyvät kuivuusjaksot, paikalliset ekologiset muutokset, tulvat tai yhteiskunnalliset muutokset. On myös esitetty vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä ja taloudellisia muutoksia, jotka heikensivät kaupunkien asemaa.

Suojelu ja merkitys nykyaikana

Mohenjo-daro on Unescon maailmanperintökohde, ja kohteen suojelu on kansainvälisen ja paikallisen huomion kohteena. Arkeologiset rakenteet ovat kuitenkin hauraita: suolojen kiteytyminen, maaperän kosteus, ilmaston vaihtelut ja aiemmat huonot konservointimenetelmät ovat aiheuttaneet vahinkoa. Myös tulvista ja ilmastonmuutoksen vaikutuksista on huolta. Nykyiset suojelutoimet painottavat kosteudenhallintaa, pysyviä katoksia arkeologisille jäännöksille ja jatkuvaa valvontaa.

Matkailu ja koulutus

Mohenjo-daro on sekä tutkijoiden että matkailijoiden kiinnostuksen kohde. Se tarjoaa ainutlaatuisen näkymän varhaisen kaupunkielämän hallintaan ja arkkitehtuuriin Etelä-Aasiassa. Samalla kohteen säilyttäminen ja vastuullinen matkailu ovat tärkeitä, jotta arvokas perintö voidaan siirtää tuleville sukupolville.

Yhteenveto: Mohenjo-daro on yksi Induslaakson merkittävimmistä ja parhaiten säilyneistä kaupunkiasutuksista, jonka suunnittelu, tekniikka ja aineellinen kulttuuri kertovat korkeasta yhteiskunnallisesta järjestäytyneisyydestä jo 4 000 vuotta sitten. Sen arkeologinen ja historiallinen merkitys on laaja, ja kohde on sekä Pakistanin kansallinen symboli että kansainvälinen tutkimuskohde.

Hae kirjaimella