Aspergerin oireyhtymä

Syyt ja hoito

Aspergerin oireyhtymä voidaan havaita ja diagnosoida jo varhaislapsuudessa. Kukaan ei tiedä tarkalleen, mikä sen aiheuttaa, mutta sen uskotaan olevan geneettinen syy. Aivojen osa, joka ohjaa henkilön "sosiaalista käyttäytymistä" (toisten ihmisten ymmärtämistä ja kommunikointia), saattaa kasvaa tai toimia eri tavalla Aspergerin oireyhtymää sairastavilla henkilöillä. Toinen aivojen osa, joka voi olla erilainen, on osa, joka ohjaa joitakin kehon liikkeitä, kuten tasapainoa. Henkilö, jolla on tämä sairaus, saattaa kävellä tai käyttäytyä kömpelösti, ja hänellä voi olla vaikeuksia tehdä kehon toimintoja, kuten urheilla. Hän saattaa myös tehdä fyysisiä toimintoja toistuvasti, kuten keinua, räpytellä käsiään tai naputella jalkojaan. Vaiva näyttää esiintyvän suvussa. Aspergerin oireyhtymää sairastavilla vanhemmilla on usein lapsia, joilla on Aspergerin oireyhtymä tai jokin muu autismin muoto.

Aspergerin oireyhtymää ei voida todeta verikokeilla tai kehon tutkimisella. Lääkärin on keskusteltava henkilön ja muiden hänet hyvin tuntevien ihmisten kanssa, seurattava, miten henkilö liikkuu ja käyttäytyy, ja otettava selvää henkilön menneisyydestä. Joskus lääkäri uskoo erehdyksessä, että henkilöllä on skitsofrenia, pakko-oireinen häiriö, ADHD tai kehitysvammaisuus. Touretten oireyhtymä, johon liittyy "tic" (toistuvia, hallitsemattomia toimintoja, kuten nykimistä, räpäyttelyä ja yskimistä), liittyy joskus Aspergerin oireyhtymään. Monilla Aspergerin oireyhtymää sairastavilla on myös ADHD ja/tai OCD. On arvioitu, että yli puolella ihmisistä, joilla on oireyhtymä, on myös jokin muu oireyhtymä, häiriö, vamma, sairaus tai sairaus. MSD-käsikirjassa sanotaan, että "vahva näyttö tukee geneettistä komponenttia".

Aspergerin oireyhtymää sairastavien älykkyysosamäärä vaihtelee normaalista korkeaan. Lapsena he saattavat tarvita erityistä apua kotona ja koulussa oppiakseen sosiaalista käyttäytymistä. Oireyhtymää ei voi parantaa lääkkeillä. Ihmisille, joilla on tämä oireyhtymä, annetaan joskus lääkkeitä masennuksen hoitoon, jota oireyhtymää sairastavat usein kokevat.

Aspergerin oireyhtymää sairastavien ihmisten voi olla vaikea sopeutua muihin ihmisiin. Tätä sosiaalista kömpelyyttä on kutsuttu "aktiiviseksi mutta oudoksi". Aikuiset, joilla on tämä oireyhtymä, oppivat yleensä riittävästi "selviytymistaitoja", jotta he voivat käyttäytyä tavalla, joka vaikuttaa normaalilta, mutta jossa on usein joitakin eroavaisuuksia. Useimmat oireyhtymää sairastavat pystyvät kommunikoimaan selkeästi ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Heillä voi olla enemmän vaikeuksia kommunikoida uusien ihmisten kanssa. Oireyhtymää sairastavat ihmiset voivat joskus vaikuttaa epäkohteliailta tai epäkiinnostuneilta keskustelujen aikana ilman, että he tarkoittavat mitään pahaa. He saattavat myös stressaantua tai hermostua, kun asiat eivät mene heidän toivomallaan tavalla.

Ominaisuudet

Aspergerin oireyhtymän ominaispiirteitä ovat:

• Pitkien, yksipuolisten keskustelujen käyminen huomaamatta, kuunteleeko kuulija tai yrittääkö hän vaihtaa puheenaihetta.
• Epätavallinen sanaton viestintä, kuten katsekontaktin puute, vähäiset kasvonilmeet tai kömpelöt kehon asennot ja eleet.
• Voimakas pakkomielle yhteen tai kahteen tiettyyn, kapeaan aiheeseen, kuten baseball-tilastoihin, junien aikatauluihin, säähän tai käärmeisiin.
• Vaikuttaa siltä, että ei ymmärrä, empatiaa tai herkkyyttä toisten tunteita kohtaan.
• On vaikea "lukea" muita ihmisiä tai ymmärtää huumoria.
• Puhuminen äänellä, joka on monotoninen, jäykkä tai epätavallisen nopea.
• Saattaa olla mieluummin yksin
• Jää jumiin omaan päähänsä
• Hänellä on outoja ajatuksia ja ennakkoluuloja ulkomaailmasta.
• Ongelmia uusien ihmisten tapaamisessa
• Ei nauti välittömistä muutoksista
• Tuntee olonsa epämukavaksi ihmisten, yleensä tuntemattomien, seurassa.
• Hänellä on silmää yksityiskohdille ja hän huomaa pienetkin asiat.
• Noudattaa omia tapojaan, rutiinejaan ja perinteitään, esimerkiksi ostaa aina samantyyppisiä ruokia ja juomia tai kuuntelee samaa laulua yhä uudelleen ja uudelleen.

Aspergerin oireyhtymä näkyy siinä, että henkilö käyttäytyy sosiaalisissa tilanteissa eri tavalla. Heidän sosiaalinen vammaisuutensa voi olla eritasoista. Kaikilla Aspergerin oireyhtymää sairastavilla ei ole samaa tasoa. Tämä ominaisuus ei ole ainoa. Joku, joka ei pidä ihmisistä yleensä, ei välttämättä ole Aspergerin syndrooma. Muita tunnistettavia piirteitä on, että Asperger-ihmiset vihaavat kaikkia muutoksia rutiineissaan. He myös inhoavat katsekontaktia. Useimmiten he yrittävät välttää sitä. He kääntävät katseensa poispäin. Yleensä Aspergerin oireyhtymää sairastavilla ihmisillä on vähemmän ilmeitä kuin muilla. Piirteitä on monia. Jos jollakulla on vain joitakin näistä piirteistä, hänessä ei todennäköisesti ole mitään ongelmaa. Yleensä oireyhtymästä kärsivillä ihmisillä on taipumus hyräillä tai lausua itsekseen erilaisia ääniä, joita he ovat kuulleet ympäristössään, kuten toimittajan ääni, mies radiossa, laulujen sanat, sanat, asiat, joita he ovat lukeneet, tai mitä ihmiset heidän ympärillään yleensä sanovat. He saattavat toistuvasti mainita näitä sanoja tai lauseita yhä uudelleen ja uudelleen.

Historia

1940-luvulla lääkäri nimeltä Hans Asperger tutki joitakin lapsia, jotka poikkesivat useimmista muista hänen tuntemistaan lapsista, mutta olivat keskenään samanlaisia. Hän kutsui heitä "pikku professoreiksi", koska piti heitä mielenkiintoisina, ja kirjoitti heistä kirjan. Tohtori Aspergerin mielestä hänen "pikku professoreillaan" oli erilainen persoonallisuus.

Tohtori Lorna Wing keksi 1980-luvulla Hans Aspergerin työtä tutkittuaan nimityksen "Aspergerin oireyhtymä" henkilöille, joilla on korkean toimintakyvyn autismi.

Vuonna 1994 Aspergerin oireyhtymä lisättiin mielenterveyden häiriöiden diagnostiseen ja tilastolliseen käsikirjaan (DSM-IV).

Vuonna 2013 Aspergerin oireyhtymä poistettiin DSM-luokituksesta.

Aspergerin tauti on yksi monista erillisistä ICD:n mukaisista autistisista häiriöistä, jotka voidaan edelleen diagnosoida ICD:n avulla, mutta jotka löytyvät DSM:stä nimellä autismin kirjo tai autistinen häiriö; ja niistä käytetään selkeyden vuoksi usein nimitystä autistinen spektrihäiriö. DSM:ää käyttävät palveluntarjoajat voivat: dokumentoida ja viitata ICD:n mukaiseen autistiseen häiriöön, antaa sinulle DSM:n mukaisen autistisen häiriön tai antaa näiden kahden merkinnän yhdistelmän (esim. Autistinen spektrihäiriö "Aspergerin oireyhtymä" 299.00 (F84.0), jossa on erityinen oppimishäiriö, lievä).

Tilastot

Aspergerin oireyhtymä on paljon yleisempi miehillä kuin naisilla. Tilastojen mukaan jokaista naista kohden kolme miestä sairastuu siihen.

Syndrooman yleisyydestä keskustellaan laajasti, sillä on olemassa lukuja, jotka osoittavat hyvin erilaisia lukuja. Todennäköisesti se on kuitenkin yksi 250:stä aina yhteen 10 000:sta. Vuonna 2003 tehdyssä katsauksessa, joka koski lapsia koskevia epidemiologisia tutkimuksia, todettiin, että autismin osuus vaihteli 0,03:sta 4,84:ään 1 000:sta, ja autismin ja Aspergerin oireyhtymän suhde vaihteli 1,5:1:stä 16:1:een.