Aspergerin oireyhtymä – oireet, syyt ja arjen tuki
Aspergerin oireyhtymä – selvitä oireet, syyt ja käytännön arjen tuki: terapiat, vinkit sosiaalisiin tilanteisiin sekä ratkaisut lapsille ja aikuisille.
Aspergerin oireyhtymä on yksi autismin kirjon häiriön muodoista. Se on neurokehityksellinen tila, joka vaikuttaa siihen, miten ihminen ymmärtää sosiaalista kanssakäymistä, puheen sävyjä ja muiden ihmisten viestejä. Termi neurotyypillinen (NT) on syntynyt autistien yhteisössä kuvaamaan ihmisiä, jotka eivät kuulu autismin kirjoon. Aspergerin oireyhtymää ei pidetä mielisairautena, eikä se ole yksinkertainen sairaus, vaan pysyvä erilainen neurobiologinen toimintatapa. Useimmat aikuiset, joilla on Aspergerin oireyhtymä, voivat oppia rakentamaan ystävyyssuhteita, tehdä merkityksellistä työtä ja elää itselleen sopivaa ja rikasta elämää.
Oireet
Aspergerin oireyhtymälle tyypillisiä piirteitä ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen ja viestinnän vaikeudet sekä rajoittuneet ja toistuvat kiinnostuksen kohteet tai toiminnot. Oireet vaihtelevat henkilöittäin ja voivat näkyä esimerkiksi seuraavasti:
- Vaikeus lukea kehonkieltä, ilmeitä ja äänensävyn vivahteita.
- Haasteet aloittaa tai ylläpitää keskustelua ja sosiaalisia suhteita.
- Kirjaimellisesti tulkitseva kieli; huomiota herättää esimerkiksi huumorin tai sarkasmin ymmärtämisen vaikeus.
- Syvällinen, usein erittäin rajoittunut tai intensiivinen kiinnostus tiettyihin aiheisiin.
- Säännöllisyyden tarve ja muutoksista stressaantuminen.
- Aistiyliherkkyydet tai -alisherkkyydet (ääni-, valo-, kosketus- tai hajuaistimukset).
- Motorinen kömpelyys tai hienomotoriset haasteet.
Monilla on myös vaikeuksia tunnistaa omia ja toisten tunteita sekä ennakoida muiden ajatuksia ja reaktioita — terapeuttinen työ voi harjoituttaa näitä taitoja ja tukea niiden kehittymistä. Terapeutit voivat käyttää esimerkiksi roolileikkejä ja tunneharjoituksia, joissa harjoiteltavaa tunnetta näytellään ja arvioidaan.
Syyt ja diagnoosi
Aspergerin oireyhtymän taustalla on neurobiologinen ja perinnöllinen alttius. Geenit ovat tärkeässä roolissa, mutta myös ympäristötekijöillä voi olla vaikutusta aivojen kehitykseen. Nykyisin monissa maissa Aspergerin oireyhtymä ymmärretään osana autismikirjon häiriöitä, eikä sitä välttämättä eritellä omaksi diagnoosikseen.
Diagnoosin tekee tyypillisesti moniammatillinen arvio, johon voi kuulua lääkärin, psykologin ja esimerkiksi puheterapeutin arvio. Arvioinnissa kartoitetaan kehityshistoriaa, sosiaalista toimintaa, kommunikaatiota ja käyttäytymismalleja.
Arjen tuki ja hoito
Aspergeriin ei ole olemassa parantavaa lääkettä, mutta erilaiset tukitoimet ja hoidot auttavat vähentämään elämän haittavaikutuksia ja kehittävät toimintakykyä. Hoito ja tuki räätälöidään yksilöllisesti. Keskeisiä tukimuotoja ovat:
- Sosiaalisten taitojen harjoittelu (ryhmä- tai yksilöterapia).
- Puhe- ja kieliterapia, jos kommunikaatiossa on haasteita.
- Toimintaterapia, joka auttaa aistien säätelyssä, motorisissa taidoissa ja arjen toiminnoissa.
- Kognitiivinen käyttäytymisterapia (CBT) erityisesti ahdistuksen tai masennuksen hoidossa.
- Koulussa tai työpaikalla tehdyt soveltavat järjestelyt ja tukiopetus.
- Perhetukityö ja ohjaus läheisille.
Lääkitys voi auttaa hallitsemaan tiettyjä oireita, kuten voimakasta ahdistusta, masennusta tai impulsiivisuutta, mutta se ei poista autismia itsessään. Mahdollisesta lääkityksestä keskustellaan ja päätetään yksilöllisesti oireiden ja muiden tilanteeseen vaikuttavien tekijöiden perusteella.
Arjen käytännön vinkkejä
- Selkeät rutiinit ja ennakoitavuus vähentävät stressiä; muutoksista kannattaa ilmoittaa etukäteen ja tehdä siirtymistä helpottavia suunnitelmia.
- Kirjalliset tai visuaaliset ohjeet helpottavat tehtävien ymmärtämistä.
- Aistihuoneet, melua vaimentavat kuulokkeet tai työskentely rauhallisessa ympäristössä voivat auttaa aistiyliherkkyyksissä.
- Käytä kiinnostuksen kohteita motivaation ja oppimisen tukena.
- Harjoittele sosiaalisia tilanteita pienin askelin ja tarvittaessa ennakkokartoituksen tai roolipelien avulla.
Yleisiä oheisongelmia
Usein Aspergerin oireyhtymään liittyy muita haasteita, kuten ahdistuneisuushäiriöitä, masennusta, oppimisvaikeuksia tai ADHD-oireita. Joillakin esiintyy epilepsiaa. Oireiden tunnistaminen on tärkeää, sillä samanaikaiset ongelmat vaativat usein oman hoitonsa.
Vahvuudet ja pärjääminen
Aspergeriin liittyy monia vahvuuksia: monilla on hyvä keskittymiskyky, tarkkuus, järjestelmällisyys, rehellisyys ja syvä asiantuntemus omissa kiinnostuksen kohteissaan. Näitä voimavaroja kannattaa hyödyntää koulutuksessa ja työelämässä. Terapeuttinen tuki ja harjoittelu voivat auttaa suuntaamaan vahvuudet hedelmällisiksi taidoiksi ja työkyvyksi.
Mistä hakea apua?
Apuun kannattaa hakeutua joko oman terveysaseman, lasten- ja nuorisopsykiatrian, kuntoutuspalveluiden tai erikoissairaanhoidon kautta. Kouluissa koulupsykologi ja erityisopetus voivat tarjota tukea lapselle. Useissa maissa on myös autismijärjestöjä ja vertaistukiryhmiä, jotka tarjoavat tietoa, vertaistukea ja käytännön neuvoja arkeen.
Aspergerin oireyhtymä vaikuttaa elämään eri tavoin eri ihmisillä. Asiakaskohtainen tuki, ymmärrys ympäristöltä ja tarvittavat käytännön järjestelyt voivat merkittävästi parantaa arjen sujuvuutta ja elämänlaatua.
Aspergerin oireyhtymää sairastavilla on usein rajoittuneita kiinnostuksen kohteita, kuten tämän pojan kiinnostus tölkkien pinoamiseen.
Syyt ja hoito
Aspergerin oireyhtymä voidaan havaita ja diagnosoida jo varhaislapsuudessa. Kukaan ei tiedä tarkalleen, mikä sen aiheuttaa, mutta sen uskotaan olevan geneettinen syy. Aivojen osa, joka ohjaa henkilön "sosiaalista käyttäytymistä" (toisten ihmisten ymmärtämistä ja kommunikointia), saattaa kasvaa tai toimia eri tavalla Aspergerin oireyhtymää sairastavilla henkilöillä. Toinen aivojen osa, joka voi olla erilainen, on osa, joka ohjaa joitakin kehon liikkeitä, kuten tasapainoa. Henkilö, jolla on tämä sairaus, saattaa kävellä tai käyttäytyä kömpelösti, ja hänellä voi olla vaikeuksia tehdä kehon toimintoja, kuten urheilla. Hän saattaa myös tehdä fyysisiä toimintoja toistuvasti, kuten keinua, räpytellä käsiään tai naputella jalkojaan. Vaiva näyttää esiintyvän suvussa. Aspergerin oireyhtymää sairastavilla vanhemmilla on usein lapsia, joilla on Aspergerin oireyhtymä tai jokin muu autismin muoto.
Aspergerin oireyhtymää ei voida todeta verikokeilla tai kehon tutkimisella. Lääkärin on keskusteltava henkilön ja muiden hänet hyvin tuntevien ihmisten kanssa, seurattava, miten henkilö liikkuu ja käyttäytyy, ja otettava selvää henkilön menneisyydestä. Joskus lääkäri uskoo erehdyksessä, että henkilöllä on skitsofrenia, pakko-oireinen häiriö, ADHD tai kehitysvammaisuus. Touretten oireyhtymä, johon liittyy "tic" (toistuvia, hallitsemattomia toimintoja, kuten nykimistä, räpäyttelyä ja yskimistä), liittyy joskus Aspergerin oireyhtymään. Monilla Aspergerin oireyhtymää sairastavilla on myös ADHD ja/tai OCD. On arvioitu, että yli puolella ihmisistä, joilla on oireyhtymä, on myös jokin muu oireyhtymä, häiriö, vamma, sairaus tai sairaus. MSD-käsikirjassa sanotaan, että "vahva näyttö tukee geneettistä komponenttia".
Aspergerin oireyhtymää sairastavien älykkyysosamäärä vaihtelee normaalista korkeaan. Lapsena he saattavat tarvita erityistä apua kotona ja koulussa oppiakseen sosiaalista käyttäytymistä. Oireyhtymää ei voi parantaa lääkkeillä. Ihmisille, joilla on tämä oireyhtymä, annetaan joskus lääkkeitä masennuksen hoitoon, jota oireyhtymää sairastavat usein kokevat.
Aspergerin oireyhtymää sairastavien ihmisten voi olla vaikea sopeutua muihin ihmisiin. Tätä sosiaalista kömpelyyttä on kutsuttu "aktiiviseksi mutta oudoksi". Aikuiset, joilla on tämä oireyhtymä, oppivat yleensä riittävästi "selviytymistaitoja", jotta he voivat käyttäytyä tavalla, joka vaikuttaa normaalilta, mutta jossa on usein joitakin eroavaisuuksia. Useimmat oireyhtymää sairastavat pystyvät kommunikoimaan selkeästi ystävien ja perheenjäsenten kanssa. Heillä voi olla enemmän vaikeuksia kommunikoida uusien ihmisten kanssa. Oireyhtymää sairastavat ihmiset voivat joskus vaikuttaa epäkohteliailta tai epäkiinnostuneilta keskustelujen aikana ilman, että he tarkoittavat mitään pahaa. He saattavat myös stressaantua tai hermostua, kun asiat eivät mene heidän toivomallaan tavalla.
Ominaisuudet
Aspergerin oireyhtymän ominaispiirteitä ovat:
- Pitkien, yksipuolisten keskustelujen käyminen huomaamatta, kuunteleeko kuulija tai yrittääkö hän vaihtaa puheenaihetta.
- Epätavallinen sanaton viestintä, kuten katsekontaktin puute, vähäiset kasvonilmeet tai kömpelöt kehon asennot ja eleet.
- Voimakas pakkomielle yhteen tai kahteen tiettyyn, kapeaan aiheeseen, kuten baseball-tilastoihin, junien aikatauluihin, säähän tai käärmeisiin.
- Vaikuttaa siltä, että ei ymmärrä, empatiaa tai herkkyyttä toisten tunteita kohtaan.
- On vaikea "lukea" muita ihmisiä tai ymmärtää huumoria.
- Puhuminen äänellä, joka on monotoninen, jäykkä tai epätavallisen nopea.
- Saattaa olla mieluummin yksin
- Jää jumiin omaan päähänsä
- Hänellä on outoja ajatuksia ja ennakkoluuloja ulkomaailmasta.
- Ongelmia uusien ihmisten tapaamisessa
- Ei nauti välittömistä muutoksista
- Tuntee olonsa epämukavaksi ihmisten, yleensä tuntemattomien, seurassa.
- Hänellä on silmää yksityiskohdille ja hän huomaa pienetkin asiat.
- Noudattaa omia tapojaan, rutiinejaan ja perinteitään, esimerkiksi ostaa aina samantyyppisiä ruokia ja juomia tai kuuntelee samaa laulua yhä uudelleen ja uudelleen.
Aspergerin oireyhtymä näkyy siinä, että henkilö käyttäytyy sosiaalisissa tilanteissa eri tavalla. Heidän sosiaalinen vammaisuutensa voi olla eritasoista. Kaikilla Aspergerin oireyhtymää sairastavilla ei ole samaa tasoa. Tämä ominaisuus ei ole ainoa. Joku, joka ei pidä ihmisistä yleensä, ei välttämättä ole Aspergerin syndrooma. Muita tunnistettavia piirteitä on, että Asperger-ihmiset vihaavat kaikkia muutoksia rutiineissaan. He myös inhoavat katsekontaktia. Useimmiten he yrittävät välttää sitä. He kääntävät katseensa poispäin. Yleensä Aspergerin oireyhtymää sairastavilla ihmisillä on vähemmän ilmeitä kuin muilla. Piirteitä on monia. Jos jollakulla on vain joitakin näistä piirteistä, hänessä ei todennäköisesti ole mitään ongelmaa. Yleensä oireyhtymästä kärsivillä ihmisillä on taipumus hyräillä tai lausua itsekseen erilaisia ääniä, joita he ovat kuulleet ympäristössään, kuten toimittajan ääni, mies radiossa, laulujen sanat, sanat, asiat, joita he ovat lukeneet, tai mitä ihmiset heidän ympärillään yleensä sanovat. He saattavat toistuvasti mainita näitä sanoja tai lauseita yhä uudelleen ja uudelleen.
Historia
1940-luvulla lääkäri nimeltä Hans Asperger tutki joitakin lapsia, jotka poikkesivat useimmista muista hänen tuntemistaan lapsista, mutta olivat keskenään samanlaisia. Hän kutsui heitä "pikku professoreiksi", koska piti heitä mielenkiintoisina, ja kirjoitti heistä kirjan. Tohtori Aspergerin mielestä hänen "pikku professoreillaan" oli erilainen persoonallisuus.
Tohtori Lorna Wing keksi 1980-luvulla Hans Aspergerin työtä tutkittuaan nimityksen "Aspergerin oireyhtymä" henkilöille, joilla on korkean toimintakyvyn autismi.
Vuonna 1994 Aspergerin oireyhtymä lisättiin mielenterveyden häiriöiden diagnostiseen ja tilastolliseen käsikirjaan (DSM-IV).
Vuonna 2013 Aspergerin oireyhtymä poistettiin DSM-luokituksesta.
Aspergerin tauti on yksi monista erillisistä ICD:n mukaisista autistisista häiriöistä, jotka voidaan edelleen diagnosoida ICD:n avulla, mutta jotka löytyvät DSM:stä nimellä autismin kirjo tai autistinen häiriö; ja niistä käytetään selkeyden vuoksi usein nimitystä autistinen spektrihäiriö. DSM:ää käyttävät palveluntarjoajat voivat: dokumentoida ja viitata ICD:n mukaiseen autistiseen häiriöön, antaa sinulle DSM:n mukaisen autistisen häiriön tai antaa näiden kahden merkinnän yhdistelmän (esim. Autistinen spektrihäiriö "Aspergerin oireyhtymä" 299.00 (F84.0), jossa on erityinen oppimishäiriö, lievä).
Tilastot
Aspergerin oireyhtymä on paljon yleisempi miehillä kuin naisilla. Tilastojen mukaan jokaista naista kohden kolme miestä sairastuu siihen.
Syndrooman yleisyydestä keskustellaan laajasti, sillä on olemassa lukuja, jotka osoittavat hyvin erilaisia lukuja. Todennäköisesti se on kuitenkin yksi 250:stä aina yhteen 10 000:sta. Vuonna 2003 tehdyssä katsauksessa, joka koski lapsia koskevia epidemiologisia tutkimuksia, todettiin, että autismin osuus vaihteli 0,03:sta 4,84:ään 1 000:sta, ja autismin ja Aspergerin oireyhtymän suhde vaihteli 1,5:1:stä 16:1:een.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Aspergerin oireyhtymä?
V: Aspergerin oireyhtymä on eräänlainen autismin kirjon häiriö, joka vaikuttaa tapaan, jolla henkilö ymmärtää, puhuu ja toimii muiden ihmisten kanssa.
K: Miten Aspergerin oireyhtymä vaikuttaa henkilön kykyyn olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa?
V: Aspergerin oireyhtymää sairastava henkilö ei välttämättä sopeudu hyvin muiden ihmisten joukkoon eikä pysty toimimaan kuten muut erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa.
K: Mikä on neurotyypillinen (NT) oireyhtymä?
V: Neurotyypillinen (NT) on termi, joka keksittiin autistien yhteisössä nimitykseksi niille muille ihmisille, jotka eivät kuulu autismin kirjoon.
K: Pidetäänkö Aspergerin oireyhtymää mielisairautena?
V: Aspergerin oireyhtymän ajatellaan ilmenevän kehityshäiriönä, eikä sitä pidetä mielisairautena.
K: Voivatko useimmat aikuiset, joilla on Aspergerin oireyhtymä, oppia saamaan ystäviä, tekemään hyödyllistä työtä ja elämään menestyksekästä elämää?
V: Kyllä, useimmat aikuiset, joilla on Aspergerin oireyhtymä, voivat oppia saamaan ystäviä, tekemään hyödyllistä työtä ja elämään menestyksekästä elämää.
K: Mitä ratkaisua Aspergerin oireyhtymää sairastavat voivat kokeilla vähentääkseen aggressiivisuuden kaltaisia oireita?
V: Yksi ratkaisu voi olla lääkitys, jolla rajoitetaan erilaisia oireita, kuten aggressiivisuutta.
K: Mitä menetelmää terapeutit käyttävät auttaakseen Aspergerin oireyhtymästä kärsiviä ihmisiä ymmärtämään tunteita?
V: Terapeutit tekevät monia toimintoja, kuten näyttelevät tunteita ja antavat Asperger-ihmisten arvata, mikä se on, jotta he ymmärtäisivät tunteita.
Etsiä