Myriapoda

Myriapoda on niveljalkaisten alalaji. Siihen kuuluvat muun muassa tuhatjalkaiset ja tuhatjalkaiset. Ryhmään kuuluu 13 000 lajia, joista kaikki ovat maaeläimiä. Niiden nimi viittaa siihen, että niillä on monta jalkaa. Itse asiassa yhdellä on yli 750 jalkaa (Illacme plenipes), mutta joillakin on alle kymmenen jalkaa.

Myriapodien fossiilitiedot ulottuvat myöhäiselle siluurikaudelle, mutta molekyylitodisteet viittaavat siihen, että ne monipuolistuivat kambrikaudella. Kambrian fossiileja, jotka näyttävät myriapodeilta, on olemassa.

Rakenne

Myriapodeilla on vain yksi antennipari ja useimmissa tapauksissa yksinkertaiset silmät. Suulakit sijaitsevat pään alapuolella, . Ylähuulen muodostavat "epistomi" ja labrum ja alahuulen pari leukoja. Suun sisällä on pari alaleukoja. Myriapodit hengittävät hengityspiraalien kautta, jotka ovat yhteydessä hyönteisten kaltaiseen henkitorvijärjestelmään.

Luokitus

On keskusteltu paljon siitä, mikä niveljalkaisten ryhmä on läheisimmin sukua Myriapoda-heimolle. Mandibulata-hypoteesin mukaan Myriapoda on Pancrustacean sisartaksoni, joka käsittää Crustaceat ja Hexapodat. Atelocerata-hypoteesin mukaan Hexapoda on lähin, kun taas Paradoxopoda-hypoteesin mukaan Chelicerata on lähin. Viimeksi mainittua hypoteesia tukevat useat molekyylitutkimukset, vaikka morfologisia merkkejä on vain vähän.

Eläviä myriapodeja on neljä luokkaa: Chilopoda (tuhatjalkaiset), Diplopoda (tuhatjalkaiset), Pauropoda ja Symphyla. Eläviä lajeja on yhteensä noin 12 000. Kunkin myriapodien ryhmän uskotaan olevan monofyleettinen, mutta niiden väliset sukulaisuussuhteet eivät ole yhtä varmoja.

Tuhatjalkaiset

Tuhatjalkaiset kuuluvat luokkaan Chilopoda. Ne ovat nopeita, saalistavia ja myrkyllisiä, ja ne saalistavat enimmäkseen öisin. Niitä on noin 3 300 lajia, jotka vaihtelevat pienikokoisesta Nannarup hoffmanista (pituus alle puoli tuumaa, n. 12 mm) jättiläismäiseen Scolopendra giganteaan, joka voi olla yli 30 senttimetriä pitkä.

Monisukasjalkaiset

Monisorkkaiset kuuluvat luokkaan Diplopoda, jossa useimmilla segmenteillä näyttää olevan kaksi paria jalkoja. Tämä johtuu siitä, että kukin ruumiinsegmenttipari on sulautunut (yhdistynyt) yhdeksi yksiköksi, minkä vuoksi ne näyttävät siltä, että niillä on kaksi jalkaparia segmenttiä kohti.

Ne ovat hitaampia kuin tuhatjalkaiset, ja ne käyttävät ravinnokseen lehtien kariketta ja jätteitä. Niitä on kuvattu noin 8 000 lajia, mikä saattaa edustaa alle kymmenesosaa maailman todellisesta tuhatjalkaisten monimuotoisuudesta. Yhdellä lajilla, Illacme plenipesillä, on 750 jalkaa, mikä on kaikista eläimistä suurin määrä. Tuhatjalkaisilla on tyypillisesti 36-400 jalkaa. Pillituhatjalkaiset ovat paljon lyhyempiä, ja ne pystyvät käärimään itsensä palloksi, kuten pillituhatjalkaiset.

Symphyla

Maailmanlaajuisesti tunnetaan noin 200 symphylaattilajia. Ne muistuttavat tuhatjalkaisia, mutta ovat pienempiä ja läpikuultavia. Monet niistä viettävät elämänsä maaperän sisäkkäisinä eläiminä, mutta jotkut elävät arboreaalisesti. Nuorilla yksilöillä on kuusi paria jalkoja, mutta useiden vuosien eliniän aikana ne lisäävät parin jokaisessa karvanvaihdossa, joten aikuisella yksilöllä on kaksitoista paria jalkoja.

Pauropoda

Pauropoda on toinen pieni ryhmä pieniä myriapodeja. Ne ovat tyypillisesti 0,5-2,0 millimetriä pitkiä, ja ne elävät maaperässä kaikilla mantereilla Etelämannerta lukuun ottamatta. Yli 700 lajia on kuvattu. Niiden uskotaan olevan tuhatjalkaisten sisäryhmä, ja niiden selkäpuolen tergiitit ovat sulautuneet yhteen segmenttipareittain, samalla tavoin kuin tuhatjalkaisilla on nähty segmenttien täydellisempi sulautuminen.