Segmentointi
Segmentointi tarkoittaa biologiassa joidenkin eläin- ja kasvikappaleiden jakamista toistuvien osien tai osien sarjoihin. Se on yleistä joissakin menestyneimmissä eläinryhmissä, kuten niveljalkaisissa, selkärankaisissa ja matojen kaltaisissa matosukuisissa.
Kehon segmentointi mahdollistaa kehon eri alueiden kehittymisen eri käyttötarkoituksiin.
Tuhatjalkainen: todella ilmeinen esimerkki segmentoinnista.
Selkärankaisilla on segmentoitu selkäranka.
Kehitystä säätelevät geenit
Tiedämme nyt paljon siitä, miten segmentoituneiden eläinten kehitystä ohjataan. E.B. Lewis pystyi hedelmäkärpäsellä Drosophilalla tehdyissä kokeissa tunnistamaan geenikompleksin, jonka proteiinit sitoutuvat kohdegeenien säätelyalueisiin. Jälkimmäiset sitten aktivoivat tai tukahduttavat soluprosesseja, jotka ohjaavat eliön lopullista kehitystä.
Lisäksi näiden kontrolligeenien sekvenssi osoittaa yhteislinjaisuutta: kromosomissa olevien lokusten järjestys on samansuuntainen kuin lokusten ilmentymisjärjestys kehon etu- ja taka-akselilla. Sen lisäksi tämä pääohjausgeenien ryhmä ohjelmoi kaikkien korkeampien organismien kehitystä.
Kukin geeneistä sisältää homeoboxin, joka on huomattavan konservoitunut DNA-sekvenssi. Tämä viittaa siihen, että kompleksi on syntynyt geenien monistumisen kautta.
Nobel-luennossaan Lewis sanoi, että "viime kädessä [ohjauskompleksien] vertailu koko eläinkunnassa antaisi kuvan siitä, miten organismit ja [ohjausgeenit] ovat kehittyneet".
