Atlas oli General Dynamicsin Convair-divisioonan rakentama ohjus.

Se suunniteltiin alun perin ICBM:ksi 1950-luvun lopulla. Alkuperäinen Atlas (virallinen nimitys SM‑65) erottui tuon ajan muista ohjuksista ja kantoraketeista erityisellä rakenteellisella ratkaisulla: se oli niin sanottu "stage‑and‑a‑half" -rakenne, jossa raketin etuosassa oli yksi keskimmäinen ylläpito- eli sustainer‑moottori ja sen rinnalla kaksi poistettavaa "booster"‑moottoria. Raketin polttoainetankit olivat ohuen teräslevyn rakennetta, ns. "balloon"‑tankkeja, jotka vaativat jatkuvan paineistuksen säilyttääkseen muotonsa ja kantavuutensa.

Atlas ja avaruusohjelmat

Atlasista kehitettiin nopeasti useita kantorakettiversioita, ja se tuli tunnetuksi etenkin NASA:n Mercury‑projektin käyttämänä kantorakettina, joka laukaisi miehitettyjä avaruuskapselien lentoja. Tunnetuimpiin Mercury‑Atlas‑lentoihin kuuluu John Glennin historiallinen kiertoratalento (Mercury‑Atlas 6) 20. helmikuuta 1962, jolloin Yhdysvallat teki ensimmäisen kerran miehen ympärikiertoradalle Atlaksen avulla. Atlas oli mukana myös muissa Mercury‑lennon kiertoratakokeissa (esim. Carpenter, Schirra, Cooper).

Atlas‑perheen versioita käytettiin laajalti myös ei‑miehitettyihin avaruuslentoihin: yhdistelmät kuten Atlas‑Agena ja Atlas‑Centaur muodostivat työhevosen useille tiedustelu‑, sää‑ ja tiedeohjelmille. Myöhemmät Atlas‑versiot toimivat kantoraketteina monille merkittäville avaruusluotaimille ja tutkimuslaitteille (esim. New Horizons ja useat Mars‑lennot).

Tekniset piirteet ja variantit

  • Alkuperäinen rakenne: stage‑and‑a‑half, keskimoottori (sustainer) + kaksi jettisonoitavaa booster‑moottoria.
  • Balloon‑tankit: ohutseinäiset polttoainetankit, jotka vaativat paineistuksen; tämä kevensi rakennetta mutta lisäsi huolto‑ ja käsittelyvaatimuksia.
  • Moottorit: varhaisissa Atlaksissa käytettiin usean moottorin yhdistelmiä; myöhemmissä versioissa siirryttiin tehokkaampiin yksikköratkaisuihin ja eri valmistajien sylintereihin.
  • Versiot: Atlas‑perheeseen kuuluu pitkä sarja muunnoksia ja päivityksiä, muun muassa Atlas I, II, III ja nykyaikainen Atlas V. Lisäksi klassinen Atlas yhdistettiin eri ylemmän asteen vaiheisiin kuten Agena ja Centaur.

Atlas V ja nykyaika

Atlas‑nimen perintö elää edelleen nykyaikaisemmissa Atlaksen sukupolvissa. Atlas V on Lockheedin kautta kehitetty ja nykyään United Launch Alliancen (ULA) valmistama ja operoima kantorakettilinja, jota käytetään kaupallisten ja sotilaallisten satelliittien sekä tieteellisten ja miehittämättömien avaruusalusten laukaisuihin. Atlas V:n ensimmäinen vaihe käyttää tyypillisesti venäläisvalmisteista RD‑180‑näyttömoottoria ja ylemmällä vaiheella on usein RL10‑moottori(t). Atlas V on tehnyt lukuisia merkittäviä laukaisuja, muun muassa planeettalähetyksiä ja suuria tiedustelu‑ ja tutkimuslaitteita varten.

Perintö ja tulevaisuus

Atlas‑perhe on yksi maailman pitkäikäisimmistä kantorakenneperheistä: se alkoi kylmän sodan ICBM‑ohjuksena, siirtyi nopeasti tukemaan varhaisia avaruuslentoja ja on myöhemmin sopeutunut kaupalliseen ja sotilaalliseen avaruuslento‑käyttöön. Vaikka vanhemmat Atlas‑mallit ovat poistuneet käytöstä, Atlas‑nimi ja -teknologia vaikuttavat edelleen: modernit versiot ovat osa Yhdysvaltain ja kansainvälisten avaruustehtävien infrastruktuuria.

United Launch Alliance on kehittänyt Atlaksen pitkän kehityskaaren perinteestä eteenpäin ja siirtyy vähitellen uusiin alustoihin (esim. Vulcan Centaur) vähentääkseen riippuvuutta tietyistä ulkomaisista komponenttitoimittajista ja vastatakseen tulevaisuuden laukaisuvaatimuksiin. Siitä huolimatta Atlas‑perheen saavutukset miehitetyistä ja miehittämättömistä lennoista ovat vahva osa avaruustekniikan historiaa.