Aachenin taistelu

Tausta

Syyskuuhun 1944 mennessä länsiliittoutuneet olivat saavuttaneet Saksan länsirajan. Sitä suojasi Siegfried-linja. Syyskuun 17. päivänä brittiläiset, amerikkalaiset ja puolalaiset joukot käynnistivät Market Garden -operaation.

Tämä oli yritys kiertää Siegfried-linja ylittämällä Alankomaiden Reinin alajuoksu. Suunnitelman epäonnistuminen ja pitkien etäisyyksien aiheuttamat huolto-ongelmat pysäyttivät liittoutuneiden liikkeen kohti Berliiniä.

Saksalaisten kuolleet ja haavoittuneet Ranskassa olivat olleet suuria. Kenttämarsalkka Walter Model sanoi, että hänen 74 divisioonansa vahvuus oli vain 25 divisioonan vahvuinen. Länsiliittoutuneiden huolto-ongelmat antoivat saksalaisille aikaa rakentaa voimansa uudelleen. Syyskuussa Siegfried-linjalle lähetettiin uusia joukkoja. Yhteensä 230 000 sotilasta, joista 100 000 oli uusia sotilaita.

Kuukauden alussa saksalaisilla oli lännessä noin 100 panssarivaunua, kuun lopussa jo 500. Kun miehiä ja kalustoa siirrettiin Siegfried-linjalle, he pystyivät luomaan 4,8 kilometrin syvyyden.

Kenraali Dwight D. Eisenhowerin johtamat liittoutuneiden joukot halusivat vallata Ruhrin alueen. Se oli Saksan tärkein teollisuusalue.

Kenraali George S. Pattonin kolmas armeija sai käskyn miehittää Ranskan Lorrainen alueen. Kenraali Courtney Hodgesin ensimmäinen armeija määrättiin hyökkäämään Aachenin lähelle.

Hodges oli aluksi toivonut kiertävänsä kaupungin. Hän luuli, että sitä puolusti vain pieni joukko joukkoja, jotka antautuisivat, kun heidät olisi katkaistu.

Kaunis, vanha Aachenin kaupunki ei ollut tärkeä sotilaallinen kohde, koska siellä ei ollut paljon sotatuotantoa. Liittoutuneet eivät olleet pommittaneet sen noin 165 000 asukkaan kaupunkia.

Se oli tärkeä symboli natsihallinnolle ja Saksan kansalle. Se oli ensimmäinen saksalainen kaupunki, jota vihollinen uhkasi toisen maailmansodan aikana. Se oli myös "ensimmäisen valtakunnan" perustajan Kaarle Suuren historiallinen pääkaupunki. Kaupunki oli saksalaisille hyvin tärkeä.

Kaupungin puolustajat taistelivat ensimmäistä kertaa kotikentällä; eräs saksalainen upseeri sanoi: "Yhtäkkiä emme olleet enää natseja, vaan saksalaisia sotilaita."

Aachenia suojasi Siegfried-linja, joka oli panssarintorjuntaesteiden ja piikkilangan suojaama panssarivaunujen, linnakkeiden ja bunkkereiden järjestelmä. Useilla alueilla saksalaisten puolustuslinjat olivat yli 16 kilometrin (10 mailin) syvyisiä. Se oli vahvin koskaan rakennettu puolustus.

Itäisellä rintamalla saamiensa kokemusten perusteella saksalaiset sijoittivat puolustuksensa kaupunkien keskustoihin. He käyttivät kapeita katuja vaikeuttaakseen vihollisen panssariajoneuvojen liikkumista.

Vaikka Aachenia ja Ruhrin aluetta puolustavat joukot olivat heikkolaatuisia, Aachenia ja Ruhrin aluetta suojaavat linnoitukset olivat suuri ongelma amerikkalaisille joukoille. Aachenin läpi pääsyä pidettiin tärkeänä, koska Aachenin takana oleva maa-alue oli tasaista ja helppo liittoutuneiden moottoroitujen armeijoiden kulkea.

Taistelut Aachenin ympärillä alkoivat syyskuun toisella viikolla. Kaupunkia puolusti 116. panssaridivisioona kenraali Gerhard von Schwerinin komennossa.

Liittoutuneiden joukkojen läheisyys oli aiheuttanut sen, että suurin osa kaupungin virkamiehistä oli lähtenyt ennen kuin asukkaat oli siirretty pois. (Tämän vuoksi Hitler oli lähettänyt kaikki paenneet natsihallinnon virkamiehet itärintamalle sotamiehiksi.) von Schwerin halusi luovuttaa kaupungin liittoutuneiden joukoille. Ennen antautumista hän sai kuitenkin 13. syyskuuta käskyn aloittaa vastahyökkäyksen amerikkalaisia joukkoja vastaan Aachenin lounaispuolella. Hän hyökkäsi panzergrenadöörijoukkojensa kanssa.

Saksalaisen kenraalin yritys luovuttaa kaupunki sai Adolf Hitlerin, joka määräsi kenraalin pidätettäväksi. Hänen tilalleen tuli kenraali Gerhard Wilck. Yhdysvaltojen VII armeijakunta jatkoi 12.-13. syyskuuta käydyistä taisteluista huolimatta pyrkimyksiään ohittaa saksalaisten puolustuslinjat.

Syyskuun 14.-16. päivän välisenä aikana Yhdysvaltain 1. jalkaväkidivisioona eteni vahvaa puolustusta ja hyökkäyksiä vastaan. Lopulta he saivat piirittää puolet kaupungista.

Tämä hidas eteneminen pysähtyi syyskuun lopulla huolto-ongelmien vuoksi, ja polttoainetta ja ammuksia lähetettiin Alankomaihin Market Garden -operaatioon.

Tuhoutuneita saksalaisia Panzer IV- ja Tiger I -panssarivaunuja länsirintaman taisteluissa.

Voimien vertailu

Saksan puolustajat Aachenissa

Lokakuussa Aachenin puolustus annettiin kenraali Friedrich Köchlingin LXXXI-joukkueen tehtäväksi. Näissä joukoissa oli yhdessä niihin liitettyjen 506. panssaripataljoonan ja 108. panssariprikaatin kanssa 20 000 miestä ja 11 panssarivaunua. Köchlingille luvattiin myös uusi 116. panssaridivisioona ja 3. panssarigrenadööridivisioona, joissa oli 24 000 sotilasta.

183. kansangrenadööridivisioona ja 49. jalkaväkidivisioona puolustivat pohjoista lähestymistietä. Eteläpuolella oli 12. jalkaväkidivisioona.

Lokakuun 7. päivänä 1. SS-panssaridivisioona Leibstandarte SS Adolf Hitler Panzer Division lähetettiin puolustamaan Aachenia.

Vaikka uusia joukkoja saapui edelleen, 12. jalkaväkidivisioona oli menettänyt puolet taisteluvoimastaan 16.-23. syyskuuta välisenä aikana, ja 49. ja 275. jalkaväkidivisioonille oli jouduttu antamaan lepoaikaa.

Kun saksalaisten jalkaväkidivisioonien vahvuus oli toisen maailmansodan alussa 15 000-17 000 sotilasta, se oli supistunut 12 500 sotilaaseen. Marraskuuhun 1944 mennessä divisioonan keskimääräinen vahvuus oli 8 761 miestä.

Joukkopulasta selviytymiseksi perustettiin vuonna 1944 Volksgrenadier-divisioonat. Niiden keskimääräinen kokonaisvahvuus oli hieman yli 10 000 miestä divisioonaa kohti. Vaikka noin neljännes heistä oli kokeneita veteraaneja, kaksi neljäsosaa oli uusia sotilaita ja sairaita, loput Luftwaffen ja Kriegsmarinen sotilaita.

Nämä divisioonat saivat usein uusimmat käsiaseet, mutta niiltä puuttui tykistö ja moottorointi. 183. Volksgrenadier-divisioona ei ollut ehtinyt harjoitella yksikkönä. Samanlaisessa tilanteessa oli 246. kansangrenadööridivisioona. Monilla sen joukoista oli alle kymmenen päivän jalkaväkikoulutus. Kaikkia näitä joukkojen heikkouksia kompensoivat Aachenia ympäröivät vahvat linnoitukset.

Amerikkalaiset joukot

Aachenin valtaaminen annettiin kenraali Charles H. Corlettin XIX armeijakunnan 30. jalkaväkidivisioonan ja Joseph Collinsin VII armeijakunnan 1. jalkaväkidivisioonan tehtäväksi.

Kenraali Leland Hobbsin 30. jalkaväkidivisioonaa avustaisi 2. panssaridivisioona, joka yrittäisi mennä 30. divisioonan reikään Siegfriedin linjassa. Heidän puoltaan suojasi 29. jalkaväkidivisioona.

Etelässä 1. jalkaväkidivisioonaa tukivat 9. jalkaväkidivisioona ja 3. panssaridivisioona. Nämä divisioonat ottivat vastaan suuren määrän uusia miehiä.

Lokakuun 1. päivään mennessä yli 70 prosenttia kenraali Clarence Huebnerin 1. jalkaväkidivisioonan miehistä oli uusia joukkoja. Syyskuun kaksi viimeistä viikkoa käytettiin taistelu- ja asekoulutuksen antamiseen näille miehille.

Suunnitelman mukaan molempien jalkaväkidivisioonien piti välttää katutaistelut Aachenissa. Suunnitelman mukaan molemmat divisioonat saartoivat kaupungin. Pieni joukko valloittaisi sen samalla kun suurin osa Yhdysvaltain joukoista siirtyisi itään.

Vaikka amerikkalaiset yksiköt pystyivät yleensä saamaan uusia joukkoja nopeasti, korvaavilla joukoilla oli harvoin riittävästi koulutusta. Monilta nuoremmilta upseereilta puuttuivat taktiset ja johtamistaidot. Jotkut panssarinkuljettajat eivät olleet koskaan ennen ajaneet edes autoa. Joidenkin panssarivaunujen komentajien piti opettaa miehilleen, miten panssarivaunujen tykit ladattiin ja ammuttiin kentällä ennen tehtäviä.

Yhdysvaltain järjestelmä merkitsi sitä, että rintamalle saapuvia uusia joukkoja ei koulutettu asianmukaisesti taisteluun. Joskus puolet yksikön uusista sotilaista kuoli tai haavoittui ensimmäisten päivien aikana.

Nämä tappiot edellyttivät lisäjoukkojen ottamista taisteluihin. Yhdysvaltain 28. jalkaväkidivisioonan pataljoona lähetettiin Aachenia vastaan auttamaan Yhdysvaltain 1. jalkaväkidivisioonaa 18.-21. lokakuuta.

Näitä joukkoja tuki yhdeksäs ilmavoima, joka tiesi, missä 75 prosenttia pommilaatikoista oli. He suunnittelivat pommitusten aloittamista 360 pommikoneella ja 72 hävittäjällä. Uusia koneita käytettäisiin toiseen hyökkäykseen, jossa käytettäisiin myös napalmia.

Saksalaisilla oli vain vähän ilmatorjuntatykkejä ja Luftwaffen tuki oli erittäin vähäistä, joten liittoutuneiden joukot hallitsivat Aachenin taivasta.

Kenttämarsalkka Model vierailee 246. Volksgrenadier-divisioonan luona Aachenissa.

Battle

Kuuden päivän ajan ennen amerikkalaisten hyökkäystä liittoutuneiden tykistö pommitti saksalaisten puolustusta Aachenin ympärillä. Vaikka Saksan LXXXI-joukkojen pommitukset pysäyttivät kaikki joukkojen ja tarvikkeiden liikkeet, ne eivät vahingoittaneet pommilaatikoita ja tukikohtia.

Lokakuun 2. päivänä aloitetut ilmapommitukset eivät myöskään aiheuttaneet juurikaan vahinkoa saksalaisten puolustukselle. 450 lentokonetta ei osunut yhteenkään saksalaiseen pommilaatikkoon. Liittoutuneiden tykistön sakea savu oli peittänyt niiden kohteet. Kun lentokoneet olivat lopettaneet pommituksensa, tykistö ampui 18 696 kranaattia.

Eteneminen pohjoisesta: 2.-8. lokakuuta

30. jalkaväkidivisioona siirtyi eteenpäin 2. lokakuuta. He käyttivät tykistöä saksalaisten panssarivaunujen tuhoamiseen. Pommilaatikon valtaaminen kesti kolmekymmentä minuuttia. Raskaita taisteluita ei ollut odotettu, ja yksi ryhmä menetti 87 sotilasta tunnissa; toinen menetti 93 sotilasta 120:stä saksalaisen tykistön iskun seurauksena.

Hyökkääjät pystyivät hitaasti ylittämään Wurm-joen. He hyökkäsivät saksalaisten panssarivaunujen kimppuun liekinheittimillä ja räjähteillä. Lokakuun 2. päivän iltapäivään mennessä 30. jalkaväkidivisioona oli päässyt saksalaisten puolustuksen ohi ja saavuttanut Palenbergin kaupungin.

(Sotamies Harold G. Kiner sai kunniamitalin, koska hän heittäytyi saksalaisen kranaatin päälle ja pelasti kahden sotilaan hengen).

Taistelut Rimburgin kaupungissa olivat kauheita. Amerikkalaiset panssarijoukot eivät pystyneet ylittämään Wurm-jokea, eivätkä ne pystyneet tukemaan saksalaisia vastaan hyökkääviä jalkaväkiosastoja. 30. jalkaväkidivisioona tuhosi ensimmäisenä päivänä 50 saksalaista pommilaitosta.

Divisioonan etenemistä auttoivat 29. jalkaväkidivisioonan hyökkäykset. Saksalaiset luulivat, että 29. divisioonan hyökkäykset olivat päähyökkäys.

Lokakuun 2. päivän yönä saksalainen 902. rynnäkkötykkipataljoona sai käskyn hyökätä 30. jalkaväkidivisioonaa vastaan. Liittoutuneiden tykistö sai aikaan sen, ettei saksalaisten hyökkäys käynnistynyt ajoissa. Saksan hyökkäys epäonnistui.

Amerikkalaiset panssarijoukot pystyivät auttamaan etenemistä 3. lokakuuta. Yhdysvaltain hyökkäykset pysäytettiin saksalaisten hyökkäyksillä. Rimburg vallattiin toisena päivänä. Taistelut olivat alkaneet myös Übachin kaupungissa. Amerikkalaiset panssarivaunut yrittivät hyökätä kaupunkiin. Ne eivät kuitenkaan päässeet liikkeelle saksalaisen tykistötulen vuoksi.

Amerikkalaisen tykistön tulitus esti saksalaisia valtaamasta sitä takaisin. Päivän loppuun mennessä 30. jalkaväkidivisioonalla oli noin 300 kuollutta ja haavoittunutta.

Saksan joukot jatkoivat hyökkäyksiään Übachiin. Tämä esti amerikkalaisten joukkojen etenemisen. Liittoutuneet olivat 4. lokakuuta vallanneet vain Hoverdorin ja Beggendorfin. Amerikkalaiset menettivät 1 800 sotilasta kolmen päivän aikana. Lokakuun 5. päivänä 30. jalkaväkidivisioonan 119. rykmentti valtasi Merkstein-Herbachin.

Seuraavana päivänä saksalaiset hyökkäsivät Übachiin, mutta hyökkäys ei onnistunut. Amerikkalaisilla oli paljon enemmän panssarivaunuja. Saksalaisilla ei ollut lisäjoukkoja. Kenraali Koechling sai kuitenkin Tiger-panssarivaunuryhmän puolustamaan Aachenia pohjoisesta.

Saksalaiset hyökkäsivät 8. lokakuuta yhden jalkaväkirykmentin, 1. hyökkäyspataljoonan, 108. panssariprikaatin ja 40 panssariajoneuvon voimin. Hyökkäyksen vasen puoli katkaisi amerikkalaisen joukkueen. Saksalaisilla oli paljon tappioita ja amerikkalaiset lähestyivät.

Eteneminen etelästä: 8.-11. lokakuuta

Etelässä 1. jalkaväkidivisioona hyökkäsi 8. lokakuuta. He halusivat vallata Verlautenheiden kaupungin. Suuri tykistöisku auttoi heitä valtaamaan kaupungin.

Lokakuun 10. päivään mennessä 1. jalkaväkidivisioona oli suunnitellussa asemapaikassaan, jossa se saattoi yhdistyä 30. jalkaväkidivisioonaan. Saksalaiset hyökkäsivät, mutta saivat lopulta yli 40 kuollutta ja 35 vankia. Toistuvista saksalaisten hyökkäyksistä huolimatta 1. jalkaväkidivisioona pystyi valtaamaan kaupunkia ympäröivän korkean maan.

Yhdysvallat uhkasi 10. lokakuuta pommittaa kaupunkia, jos se ei antautuisi. Saksan komentaja kieltäytyi antautumasta. Amerikkalainen tykistö ampui 5 000 kranaattia ja kaupunkia pommittivat amerikkalaiset lentokoneet.

Linkki ylös: Lokakuu 11-16

Amerikkalaisten kuolleet ja haavoittuneet lisääntyivät. Tämä johtui saksalaisten hyökkäyksistä ja vaarasta, joka aiheutui hyökkäyksistä pommilaatikoihin. Bardenbergin kaupungissa saksalaiset tekivät pommilaatikoita puolustautuakseen. Amerikkalaiset hyökkääjät vetäytyivät ja pommittivat kaupunkia tykistöllä.

Saksalaiset hyökkäsivät 12. lokakuuta amerikkalaisen 30. jalkaväkidivisioonan kimppuun. Amerikkalaiset puolustautuivat tykistötulella ja panssarintorjunnalla.

Birkin kylässä käytiin taistelu saksalaisten panssarivaunujen ja yhden amerikkalaisen Sherman-panssarivaunun välillä. Sitten saapui 2. panssaridivisioona ja saksalaiset työnnettiin pois kaupungista.

30. jalkaväkidivisioonan oli puolustettava itseään koko hallussaan olevalla alueella. Se sai käskyn siirtyä etelään ja liittyä 1. jalkaväkidivisioonaan. Kaksi jalkaväkipataljoonaa 29. divisioonasta lähetettiin liittymään 30. divisioonaan.

Samana päivänä (12. lokakuuta) kaksi saksalaista jalkaväkirykmenttiä yritti vallata takaisin. Molemmat rykmentit tuhoutuivat lähes täysin. Liittoutuneiden lentokoneet pommittivat Aachenia 11.-13. lokakuuta.

Lokakuun 15. päivänä saksalaiset hyökkäsivät jälleen 1. jalkaväkidivisioonaa vastaan. Vaikka useat raskaat panssarivaunut onnistuivat murtautumaan amerikkalaisten linjojen läpi, suurin osa saksalaisten joukoista tuhoutui tykistön ja lentokoneiden toimesta.

Seuraavana päivänä saksalaiset hyökkäsivät 3. panssariprikaatiodivisioonan kanssa. He kärsivät raskaita tappioita ja joutuivat keskeyttämään hyökkäyksen.

30. jalkaväkidivisioona sekä osa 29. jalkaväkidivisioonasta ja 2. panssaridivisioonasta siirtyi etelään 13.-16. lokakuuta. Ne eivät päässeet saksalaisten puolustuksen läpi ja liittyneet liittoutuneiden joukkoihin etelässä.

Saksalaiset hyökkäsivät tykistöllä. Saksalaiset panssarivaunut olivat piilossa taloissa. Kenraali Hobbs, 30. jalkaväkidivisioonan komentaja, yritti kiertää saksalaisten puolustuksen. Hän hyökkäsi kahden jalkaväkipataljoonan voimin. Hyökkäys onnistui. 30. ja 1. jalkaväkidivisioona yhdistyivät 16. lokakuuta.

Taistelut olivat aiheuttaneet amerikkalaiselle XIX armeijakunnalle yli 400 kuollutta ja 2 000 haavoittunutta, joista 72 prosenttia 30. jalkaväkidivisioonasta. Saksalaisilla oli 630 kaatunutta ja 4 400 haavoittunutta sotilastaan; toiset 600 kuolivat 3. panssariprikaatiodivisioonan hyökkäyksessä Yhdysvaltain 1. jalkaväkidivisioonaa vastaan 16. lokakuuta.

Taistelu kaupungin puolesta: 13.-21. lokakuuta

1. jalkaväkidivisioonalla oli vain yksi rykmentti kaupungin valtaamiseen. He hyökkäsivät konekivääreillä ja liekinheittimillä. Hyökkäyksessä käytettiin vain muutamaa panssarivaunua ja yhtä haupitsia.

Kaupunkia puolusti 5 000 saksalaista sotilasta, mukaan lukien laivasto, ilmavoimat ja kaupungin poliisi. Useimmilla näistä sotilaista ei ollut kokemusta eikä koulutusta. Heidän tukenaan oli muutama panssarivaunu ja rynnäkkötykki. Aachenin puolustajat pystyivät kuitenkin puolustamaan kaupunkia kapeiden katujen avulla.

Lokakuun 13. päivänä 26. jalkaväkijoukon hyökkäys pysähtyi, kun saksalaiset ampuivat viemäreistä ja kellareista. Sherman-panssarivaunut eivät pystyneet liikkumaan kapeilla kaduilla. 26. jalkaväkirykmentti käytti haupitseja saksalaisten linnoitusten tuhoamiseen. Sherman-panssarivaunuja vastaan hyökkäsivät saksalaiset panssarintorjuntatykit.

Amerikkalaiset panssarivaunut ja muut panssaroidut ajoneuvot ampuivat rakennuksia tappaakseen sisällä piileskelevät puolustajat. Saksalainen jalkaväki liikkui viemäreiden läpi hyökätäkseen amerikkalaisten kimppuun.

Saksalaiset taistelivat erittäin kovaa. He hyökkäsivät amerikkalaisten kimppuun ja käyttivät panssarivaunuja amerikkalaisten liikkeiden pysäyttämiseksi.

Lokakuun 18. päivänä 26. jalkaväkirykmentin 3. pataljoona valmistautui hyökkäämään Hotel Quellenhofiin. Tämä oli yksi viimeisistä saksalaisten hallussa olleista alueista kaupungissa. Amerikkalaiset panssarivaunut ja muut tykit tulittivat hotellia. Samana yönä 300 uutta 1. SS-pataljoonan sotilasta siirtyi hotelliin. He pysäyttivät useita hyökkäyksiä rakennukseen.

Saksalaisten raju hyökkäys onnistui ohittamaan amerikkalaiset jalkaväkikomppaniat hotellin ulkopuolella. Saksalaiset pysäytettiin sitten amerikkalaisten kranaatinheitinten tulella.

Amerikkalaiset pommittivat saksalaisten asemia 155-millisillä tykeillä. Lisäksi 110. jalkaväkirykmentin pataljoonaa käytettiin täyttämään aukkoja kaupungissa. Uuden pataljoonan käskettiin 19.-20. lokakuuta hyökätä kaupunkiin.

Lokakuun 21. päivänä 26. jalkaväkirykmentin sotilaat valtasivat Aachenin keskustan. Quellenhof-hotellissa olleet saksalaiset antautuivat, ja taistelu kaupungista päättyi.

Aachenin taistelun osa


Wehrmachtin sotilas länsirintamalla


Saksalainen moottoroitu jalkaväki lännessä Sd.Kfz. 251 puoliperävaunussa


Saksalainen tykkimies lataamassa patruunaa 8,8 cm Flak 36 tai 37 -koneeseen.


Saksalaiset vangit Aachenissa