Balkanin sodat 1912–1913 – syyt, osapuolet ja seuraukset

Balkanin sodat 1912–1913: perusteellinen katsaus syihin, osapuoliin ja seurauksiin — sodan kulku, raskaat tappiot ja väestönvaihdot, jotka muovasivat Balkanin historiaa.

Tekijä: Leandro Alegsa

Balkanin sodat olivat Balkanin niemimaalla vuosina 1912 (ensimmäinen Balkanin sota) ja 1913 (toinen Balkanin sota) käytyjen sotien sarja. Ne olivat osa pitkää prosessia, jossa Balkanin kansalliset liikkeet pyrkivät hyödyntämään ottomaanien valtakunnan heikkenemistä ja muuttamaan alueen valtarakenteita. Sodat muovasivat huomattavasti Kaakkois-Euroopan rajat ja loivat jännitettä, joka vaikutti osin myös syksyn 1914 maailmansodan syttymiseen.

Syyt

Taustalla olivat sekä pitkään jatkunut ottomaanien vallan heikkeneminen että kasvava kansallismielisyys Balkanin eri kansojen keskuudessa. Tärkeimmät syyt:

  • Halukkuus liittää entiset ottomaanien alueet kansallisiin valtioihin, etenkin Makedonian ja Etelä-Balkanin alueet.
  • Kilpailu alueellisesta vallasta ja vaikutuspiiristä erityisesti Serbian, Bulgarian ja Kreikan välillä.
  • Suuret valtiot (Venäjä, Itävalta–Unkari, Britannia, Ranska, Saksa) seurasivat tilannetta ja pyrkivät tukemaan omia etujaan, mikä lisäsi alueen epävarmuutta.
  • Taloudelliset ja väestöpoliittiset paineet: siirtolaisuus, väestöntiheyden muutokset ja etnisten vähemmistöjen asema.

Osapuolet

Ensimmäisen Balkanin sodan osapuolina olivat Kreikka, Serbia, Montenegro ja Bulgaria (together known as the Balkan League) vastaan Ottomaanien valtakuntaa. Tavoitteena oli ajaa Osmanien valtakunnan voimat pois Euroopan alueelta.

Toisessa Balkanin sodassa tilanne kääntyi: Bulgaria hyökkäsi entisiä liittolaisiaan vastaan kiistanalaisista alueista (erityisesti Makedoniasta), ja sitä vastaan taistelivat Kreikka, Serbia, Osmanien valtakunta sekä Romania. Sotaan osallistuivat myös paikalliset vapautusliikkeet ja monikulttuuriset siviiliväestöt.

Sotien kulku — päävaiheet

Ensimmäinen Balkanin sota alkoi syys–lokakuussa 1912 ja päättyi keväällä 1913. Balkanin liiton joukot onnistuivat nopeasti murtamaan Ottomaanien puolustuksen useilla rintamilla:

  • Bulgarian joukot etenivät pohjoisesta ja kaapparivat tärkeän puolustuslinnoituksen, Edirnen (Adrianople) piiritys päättyi maaliskuussa 1913.
  • Serbia voitti merkittäviä taisteluja, kuten Kumanovon taistelun, ja eteni länteen ja pohjoiseen.
  • Kreikka valtasi Salonikan (Thessaloniki) ja voitti Etelä-Albanian ja Epirosin alueilla (mm. Ioanninan valloitus).
  • Montenegro osallistui lähinnä pohjoisella rintamalla ja piiritti Scutarin (Shkodër), jonka lopullinen kohtalo ratkaistiin kansainvälisesti.

Ensimmäisen sodan rauhansopimuksena solmittiin Lontoon sopimus (toukokuu 1913), joka päätti taistelut Ottomaanien ja Balkanin liiton välillä ja siirsi suurimman osan Euroopan alueista Balkanin valtojen hallintaan.

Toinen Balkanin sota syttyi kesäkuussa 1913, kun Bulgaria hyökkäsi aiempien liittolaistensa alueille riitautettujen rajajakojen vuoksi. Vastapuolena oli laajempi koalitio:

  • Serbia ja Kreikka onnistuivat torjumaan bulgarialaiset hyökkäykset ja etenivät syvälle Makedoniaan.
  • Romania hyökkäsi ja miehitti Etelä-Dobrujan, mikä lisäsi paineita Bulgariassa.
  • Ottomaanien valtakunta käytti tilaisuutta hyväkseen ja palautti osia Etelä-Trakiasta, mukaan lukien Edirne (Adrianople), jotka se oli menettänyt ensimmäisessä sodassa.

Toinen sota päättyi Bucharestin (elokuu 1913) ja myöhemmin Istanbulin/Constantinopolin (syyskuu 1913) sopimuksiin, joissa alueet jaettiin uudelleen ja Bulgaria menetti suuren osan ensimmäisen sodan voitoista.

Sopimukset ja alueelliset muutokset

Tärkeimmät rauhansopimukset olivat:

  • Lontoon sopimus 1913 — päätti ensimmäisen Balkanin sodan ja rajasi ottomaanien eurooppalaisten alueiden menetykset.
  • Bucharestin sopimus 1913 — määritteli suurimman osan Balkanin valtioiden väleistä toisen sodan jälkeen; Bulgaria jäi tyytymättömäksi saadun alueen pienuuteen.
  • Constantinopolin (Istanbulin) sopimus 1913 — säännöllisti tiettyjä rajoja Ottomaanien valtakunnan ja Bulgarian välillä ja sisälsi myös käytännön ratkaisuja, kuten väestösiirtoja.

Ihmishenkien menetykset, pakolaisuus ja väestönvaihdot

Balkanin sodat aiheuttivat suuret inhimilliset menetykset ja laajaa pakolaisuutta. Arviot kuolonuhrien määrästä vaihtelevat lähteittäin:

  • Bulgaria: noin 65 000 kuollutta sotilaassaikeissa;
  • Kreikka: noin 9 500 kuollutta;
  • Montenegro: noin 3 000 kuollutta;
  • Serbia: ainakin 36 000 kuollutta;
  • Ottomaanien valtakunta: eri arvioiden mukaan jopa 125 000 kuollutta sotilaissa ja siviileissä.

Lisäksi kymmenet tuhannet siviilit kuolivat tauteihin, nälkään ja väkivaltaisuuksiin, ja kymmeniä tuhansia jäi kodittomiksi. Istanbulin sopimuksen jälkeen vuonna 1913 tehtiin väestönvaihtoja ja pakkoevakuointeja: esimerkiksi raportoidaan, että 9714 muslimia (turkkilaisia ja xoraksanilaisia romaneja) Haskovosta Pohjois-Trakiasta siirrettiin Osmanien valtakuntaan ja 9472 ortodoksikristittyä bulgarialaista Edirnestä Itä-Trakiasta siirrettiin Bulgarian kuningaskuntaan. Näitä siirtoja voidaan pitää osana laajempia etnisiä puhdistuksia ja pakolaisaaltoja.

Seuraukset ja merkitys

Balkanin sotien seuraukset olivat sekä alueellisia että kansainvälisiä:

  • Kartta muuttui: Ottomaanien valtakunta menetti lähes kaikki Euroopan alueensa ja Balkanin valtiot laajenivat mutta joutuivat myös keskinäisiin kiistoihin.
  • Bulgaria jäi tyytymättömäksi saamastaan pienestä osasta Makedoniaa, mikä lisäsi katkeruutta ja vaikutti myöhempiin liittoumiin ja konfliktiin.
  • Serbian vahvistuminen ja sen laajentuminen lisäsi jännitteitä Itävalta–Unkarin kanssa, mikä oli yksi tekijä Euroopan laajentuneen sodan syttymisessä 1914–1918.
  • Sodat pahensivat etnisiä suhteita, lisäsivät pakolaisuutta ja johtivat väkivaltaisuuksiin, jotka jättivät pitkäaikaisia traumoja alueen väestöihin.
  • Suuret vallat jatkoivat politiikkaansa Balkanilla pyrkien ylläpitämään tasapainoa, mutta alueen epävakaus säilyi.

Balkanin sodat olivat merkittävä käännekohta alueen historiassa: ne päättivät vuosisatoja kestäneen osmanien vallan yli suurella osalla Eurooppaa, mutta samalla ne muodostivat uuden sävyn kansallisille konflikteille ja loivat osaltaan edellytykset ensimmäiselle maailmansodalle.


 

Aiheeseen liittyvät sivut

 

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä olivat Balkanin sodat?


A: Balkanin sodat olivat Balkanin niemimaalla vuosina 1912 (ensimmäinen Balkanin sota) ja 1913 (toinen Balkanin sota) käytyjen sotien sarja.

K: Ketkä osallistuivat ensimmäiseen Balkanin sotaan?


V: Ensimmäisen Balkanin sodan kävivät Kreikka, Serbia, Montenegro ja Bulgaria (Balkanin liitto) Ottomaanien valtakuntaa vastaan.

K: Mikä oli sodan päätavoite?


V: Sodan päätavoitteena oli, että Balkanin liiton jäsenet liittivät Euroopan alueita Osmanien valtakunnalta, sillä monet Osmanien vallan alla eläneet ihmiset olivat osa näitä maita.

K: Kuinka hyvin se onnistui?


V: Se oli menestyksekäs ja johti siihen, että Ottomaanien valtakunta menetti lähes kaikki Euroopan alueet.

K: Ketkä osallistuivat toiseen Balkanin sotaan?


V: Toiseen Balkanin sotaan osallistuivat Kreikka, Serbia, Romania ja Bulgaria toisiaan vastaan.

K: Miksi Bulgaria julisti sodan Kreikalle ja Serbialle?



V: Bulgaria julisti sodan Kreikalle ja Serbialle, koska se katsoi, että se oli ensimmäisen sodan voitettuaan saanut enemmän maata kuin oli ansainnut.

K: Millaisia tappioita molemmissa sodissa oli?


V: Molempien sotien aikana oli valtavia tappioita: bulgarialaiset menettivät noin 65 000 miestä, kreikkalaiset 9 500, montenegrolaiset 3 000 ja serbit ainakin 36 000 miestä, kun taas ottomaanit menettivät jopa 125 000 kuollutta. Lisäksi kymmeniä tuhansia kuoli tauteihin tai muihin syihin.


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3