Atlas (kartasto): määritelmä, kartat, rajat ja tilastot
Atlas-kartasto: kattavat kartat, poliittiset rajat, maantiede sekä ajankohtaiset sosiaali- ja taloustilastot selkeästi yhdistettynä.
Atlas on kokoelma karttoja tai monisteita, jotka on perinteisesti sidottu kirjan muotoon, mutta joita on myös multimediaformaatissa.
Siitä voi käydä ilmi maantieteellisiä piirteitä ja poliittisia rajoja, mutta usein myös sosiaalisia, uskonnollisia ja taloudellisia tilastoja.
Mitä atlas sisältää
Atlas kokoaa saman teeman tai alueen kartat yhteen teokseen. Tyypillisesti atlakseissa esiintyvät:
- kartat eri mittakaavoissa (esim. maailman-, alue- ja paikallistason kartat),
- karttatekstit ja selitteet (legendat), jotka selittävät symbolit ja värikoodit,
- indeksit, joiden avulla paikkoja voi etsiä kromosijainnin tai aakkosjärjestyksen perusteella,
- lisätiedot, kuten taulukot, kaaviot, historialliset kartat ja tilastolliset analyysit.
Karttatyypit
Atlakseihin voi sisältyä erilaisia karttatyyppejä riippuen tarkoituksesta:
- fyysiset kartat (vuoristo, vesistöt, korkeusmuodot),
- poliittiset kartat (valtiot, maakunnat, hallinnolliset rajat),
- teemakartat (väestötiheys, talous, ilmasto, uskonto),
- topografiset kartat (tarkat korkeuskäyrät ja maaston yksityiskohdat),
- liikenne- ja tiekartat, merikartat ja lentokartat.
Rajat ja niiden esittäminen
Atlas kuvaa usein poliittisia rajoja, mutta rajoihin liittyy myös tulkintaa: erimielisyydet, aluekiistat ja autonomia voivat näkyä kartassa eri tavoin (tahdittamana katkoviivoin, eri väreillä tai selitteellä). Hyvä atlas merkitsee selkeästi, onko raja kansainvälisesti tunnustettu vai kiistanalainen.
Tilastot atlaksessa
Monissa atlasseissa tilastot täydentävät karttaesitystä. Näitä voivat olla esimerkiksi väestö- ja ikärakenne, taloudelliset indikaattorit (BKT, työllisyys), terveystilastot ja koulutustaso. Tilastot esitetään usein värisävyinä (choropleth), symbolein tai kartan vieressä olevina kaavioina.
Tekniset perusasiat: mittakaava ja projektio
Atlasin luotettavuus riippuu oikeasta mittakaavasta ja karttaprojektiosta. Mittakaava kertoo etäisyyksien suhteet todellisuuteen; projektio taas määrittää, miten maapallon kaarevuus on muunnettu tasokartaksi. Kaikkien projektioiden kohdalla esiintyy vääristymiä (muoto, pinta-ala, etäisyys tai suunta), joten atlaksissa kerrotaan käytetty projektiotyyppi ja mahdolliset rajoitukset.
Digitaaliset atlasset ja GIS
Nykyään monet atlasset ovat saatavilla verkossa tai interaktiivisina sovelluksina. Digitaaliset atlasset hyödyntävät paikkatieto- ja GIS-teknologiaa, joiden avulla karttoja voi zoomata, suodattaa ja yhdistää reaaliaikaisiin datoihin (esim. sää, liikenne, demografiatiedot). Tämä tekee atlaksesta joustavamman välineen tutkimukseen, opetukseen ja päätöksentekoon.
Käyttötarkoituksia
- opetus ja tutkielmat,
- matkailu ja reittisuunnittelu,
- kaupunkisuunnittelu ja ympäristötutkimus,
- poliittinen analyysi ja kansainväliset suhteet,
- liiketoiminnan alueanalyysit ja markkinatutkimukset.
Kuinka lukea atlas
Kun lukee atlasta, huomioi aina:
- mittakaava ja projektiotieto,
- legendat ja symbolien merkitykset,
- päivämäärät ja lähteet (milloin kartta on laadittu ja mistä aineisto on peräisin),
- päivitystiheys — erityisesti poliittiset rajat ja väestötilastot voivat muuttua nopeasti.
Lähteet ja luotettavuus
Hyvä atlas perustuu virallisiin lähteisiin (tilastokeskukset, karttavirastot, satelliittidata). Lukijan kannattaa tarkistaa atlasin lähdeluettelo ja julkaisupäivämäärä arvioidakseen esityksen ajantasaisuutta ja luotettavuutta.

Maailmankartta Orteliuksen ensimmäisestä modernista atlaksesta - Theatrum Orbis Terrarum (1570).
Historia
Varhaisimpia atlaksia ei kutsuttu tällä nimellä niiden julkaisuhetkellä. Ensimmäinen kirja, jota voitiin kutsua atlakseksi, perustui Aleksandriassa noin vuonna 150 jKr. työskennelleen maantieteilijä Claudius Ptolemaioksen laskelmiin. Ensimmäinen painos julkaistiin Bolognassa vuonna 1477, ja se oli kuvitettu 27 kartalla, vaikka tutkijoiden mukaan ei tiedetä, olivatko painetut kartat kaiverrettuja versioita Ptolemaioksen tekemistä alkuperäisistä kartoista vai olivatko keskiajan kreikkalaisten oppineiden Ptolemaioksen tekstistä laatimia.
Noin vuodesta 1544 alkaen karttoja valmistettiin paljon, erityisesti tärkeissä kauppakeskuksissa Roomassa ja Venetsiassa. Kukin kustantaja toimi itsenäisesti. Ne tuottivat karttoja omien tarpeidensa pohjalta. Karttojen koko vaihteli usein dramaattisesti. Ajan myötä tuli tavalliseksi, että kartat sidottiin yhteen kirjaan. Vaikka termi atlas ei ollut käytössä vuonna 1544, näitä teoksia kutsutaan nykyään "IATO-atlaksiksi" (italialainen, tilauksesta koottu) tai useammin "Lafreri-atlaksiksi" yhden aikakauden johtavan kustantajan mukaan.
Nykyaikaiset atlasit
Maailmanlaajuisten markkinoiden myötä eri maiden kustantajat voivat painattaa karttoja muualla valmistetuista levyistä. Tämä tarkoittaa sitä, että karttojen paikannimissä käytetään usein sen maan kielen nimityksiä tai lyhenteitä, jossa kohde sijaitsee, jotta ne palvelisivat mahdollisimman laajoja markkinoita. Esimerkiksi Venäjän lähistöllä sijaitsevilla saarilla on lyhenne "O.", joka tarkoittaa "ostrov", ei "I.", joka tarkoittaa "saarta". Tämä käytäntö poikkeaa siitä, mikä on vakiintunutta kussakin kielessä.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Kartografia
- Maantiede
- Google Maps
- Jakelukanava
- Atlas Shrugged
Etsiä