Pohjoinen ndebele (englanti: /ɛndəˈbiːliː/) on afrikkalainen kieli. Sitä kutsutaan myös nimellä Sindebele, Zimbabwen ndebele tai pohjoinen ndebele, ja aiemmin se tunnettiin nimellä Matabele. Se kuuluu bantukielten Nguni-ryhmään. Sitä puhuvat Zimbabwen amaNdebele-, ndebele- ja matabele-kansat. Se tunnetaan myös nimellä siNdebele tai yksinkertaisesti ndebele.

Ndebele on sukua Etelä-Afrikassa puhutulle zulun kielelle. Zimbabwen ndebele-kansa polveutuu zulujohtaja Mzilikazin seuraajista. Mzilikazi ja hänen kansansa lähtivät kwaZulusta 1800-luvun alussa Mfecanen aikana. He matkasivat pohjoiseen, ohi nykyisen Gautengin, Mpumalangan ja Limpopon, Etelä-Afrikassa, ja Zimbabween ja Botswanaan. Sindebele-kielisiä on monin paikoin eteläisessä Afrikassa.

Pohjoinen ja eteläinen ndebele eivät ole saman kielen kaksi muunnelmaa. Molemmat ovat bantukieliä, mutta pohjoinen ndebele muistuttaa hyvin paljon zulua. Etelä-Ndebelen kieli on samankaltainen sothon ja tswanan kielten kanssa.

Alueellinen levinneisyys ja puhujat

Pohjoinen ndebele on keskeinen kieli Zimbabwessa erityisesti maan länsiosissa sijaitsevissa Matabelelandin alueissa (Matabeleland North ja Matabeleland South) sekä Bulawayon ympäristössä. Kieltä puhuu myös vähemmistöinä Botswanaan suuntautuneissa yhteisöissä ja joissain Etelä-Afrikan rajaseudun yhteisöissä. Arviolta puhujia on yli miljoona, mutta lukumäärä vaihtelee lähteittäin.

Historia ja kulttuurinen tausta

Pohjoinen ndebele syntyi 1800-luvun siirtoliikkeiden seurauksena, kun zulu-ryhmät siirtyivät pohjoiseen Mzilikazin johdolla. Tämän siirtymisen ja pidempiaikaisen yhteydenmyötä sanasto, äänneoppi ja rakenteet ovat hyvin lähellä zuluja. Samalla alueellinen vuorovaikutus muiden eteläafrikkalaisten kansojen kanssa on muokannut paikallista murrekirjoa ja kulttuurisia käytäntöjä.

Luokittelu ja suhteet muihin kieliin

  • Bantu/Nguni-suhde: Pohjoinen ndebele on Nguni-ryhmän jäsen, joten sen lähimpiä sukulaiskieliä ovat zulu ja xhosa.
  • Yhteensopivuus zulun kanssa: Kieli on melko laajalti ymmärrettävissä zulua puhuvien kanssa, mutta niissä on eroja ääntämisessä, sanastossa ja joissain kielioppirakenteissa.
  • Erot etelänedebeleen: Eteläinen ndebele (Transvaal Ndebele) on kehittynyt eri tavalla ja saanut vaikutteita etenkin sothon ja tswanan kaltaisista kielistä, minkä vuoksi ne eivät ole ainoastaan murteita saman kielen sisällä.

Äänne- ja rakenteellisia piirteitä

Pohjoinen ndebele jakaa monia Nguni-kielten yleisiä piirteitä:

  • Nokkoset ja klikit: kielessä on klikkiäänteitä (kuten c, q, x -tyyppisiä) jotka ovat peräisin alueellisesta vuorovaikutuksesta ja joita esiintyy myös muissa Nguni-kielissä.
  • Substantiiviluokat: kuten muissakin bantukielissä, myös ndebelellä on laaja substantiiviluokitusjärjestelmä, jonka mukaan esimerkiksi monikko muodostuu erilaisin etuliittein.
  • Sanajärjestys ja verbirakenne: verbit taipuvat persoonan, ajan ja aspektin mukaan, ja lauseet noudattavat tyypillistä bantu-tyyppistä rakennetta.

Kirjakieli, kirjoitus ja käyttö

Pohjoinen ndebele käyttää latinalaista aakkostoa, ja kirjoitusjärjestelmä on läheistä sukua zulun ortografialle. Kieltä käytetään arkipäivän viestinnässä, perheyhteisöissä, paikallisissa medioissa (radio ja joskus sanomalehdet) sekä uskonnollisissa teksteissä. Zimbabwen perustuslaki (vuoden 2013 muutos) tunnistaa useita kieltä maan virallisiksi kieliksi, ja ndebelellä on asema yhtenä tunnustetuista kielistä.

Kulttuurinen merkitys

AmaNdebele-heimon perinteet, suullinen runous, laulut ja kertomukset ovat vahvasti sidoksissa kieleen. Kielen kautta välittyvät tavat, sananlaskut ja historialliset muistit kertovat yhteisön identiteetistä. Nykyäänkin siNdebele on tärkeä osa alueellista kulttuuria ja paikallista mediatarjontaa.

Huomioita oppimiseen

Jos haluaa oppia pohjoista ndebeleä, hyödyllistä on tuntea zulu, sillä monia elementtejä ja sanastoa on yhteistä. Lisäksi käytännön harjoittelu äidinkielisten puhujien kanssa, kuunteleminen (radio, laulut) ja perusgrammatiikan opiskelut auttavat nopeasti ymmärtämään kielen rakenteita.