Ontologia — mitä tarkoittaa olemisen ja olemassaolon tutkimus?

Ontologia — syvenny olemisen ja olemassaolon tutkimukseen: selkeä opas metafysiikan ytimeen, käsitteisiin ja todellisuuden luokitteluun.

Ontologia on filosofinen tutkimus olemisen, tulemisen, olemassaolon tai todellisuuden luonteesta. Se on osa filosofian päähaaraa, joka tunnetaan nimellä metafysiikka. Ontologia pyrkii selventämään, mitä tarkoitetaan sillä, että jokin "on" — millaisia entiteettejä voidaan tunnistaa, miten ne liittyvät toisiinsa ja mitä erilaiset olemisen muodot tarkoittavat.

Ontologia käsittelee kysymyksiä siitä, mitä asioita on olemassa tai mitä voidaan sanoa olevan olemassa ja miten tällaiset entiteetit voidaan ryhmitellä samankaltaisuuksien ja eroavaisuuksien mukaan. Sen keskeisiä teemoja ovat esimerkiksi:

Peruskysymykset

• Mitä on olemassa? Mitkä kohteet, oliot tai oliomuodot kuuluvat todellisuuteen (esimerkiksi fyysiset esineet, ajatukset, numerot, mahdolliset maailmat)?
• Ontologinen sitoutuminen — mitä väitteet edellyttävät olemassaoloksi, jotta ne voisivat olla tosia? (Esimerkiksi puhe "on olemassa kulho" sitoutuu kulhon olemassaoloon.)
• Luokat ja kategoriat — miten jaamme olemassa olevan luokkiin (esim. oliot vs. ominaisuudet; universaalit vs. partikulaatit)?
• Olemisen eri tavat — onko eroa olla olemassa konkreettisena esineenä, olla olemassa mentaalisena tai abstraktina entiteettinä tai olla mahdollisessa maailmassa?

Keskeiset käsitteet

Universaalit ja partikulaatit: Universaalit ovat yleisluonteisia piirteitä (esim. punaisuus), joita voi ilmetä monissa partikulaateissa (yksittäisissä kohteissa). Partikulaatit ovat yksittäisiä olioita (esim. tietty omena).

Ontologinen riippuvuus: Jos A on ontologisesti riippuvainen B:stä, A:n olemassaolo tai luonne edellyttää B:tä (esim. kuvan olemassaolo riippuu taiteilijan ja materiaalin olemassaolosta).

Existenssi vs. olemus: Filosofisesti erotellaan usein kysymykset siitä, mitä jokin on (sen luonne) ja että se on olemassa. Esimerkiksi abstraktit oliot (kuten luvut) voivat olla luonteeltaan erilaisia kuin konkreettiset esineet.

Tärkeitä suuntauksia

• Realismi: Monet realistiset kannat väittävät, että tietyt kategoriat olioita (esim. universaalit tai fyysiset objektit) ovat riippumattomia ajattelustamme ja olemassa reaalisesti.
• Nominalismi: Nominalistit kieltävät universaalien itsenäisen olemassaolon ja pyrkivät selittämään yleistermin käytön kieli- tai psykologisin termein.
• Idealismi: Tarkastelee todellisuutta ensisijaisesti mielen tai tietoisuuden kautta ja voi kyseenalaistaa aineellisen maailman itsenäisyyden.
• Materialismi/physicalismi: Näkee kaiken olevan viime kädessä fysikaalista tai riippuvaista fysikaalisista ilmiöistä.

Metodit ja lähestymistavat

Ontologinen työ perustuu sekä käsitteelliseen analyysiin että argumentaatioon. Nykyfilosofiassa käytetään myös muodollisia työkaluja, kuten logiikkaa ja formalisointeja, joiden avulla ontologiset väitteet voidaan muotoilla tarkasti. Lisäksi muodollinen ontologia on laaja ala, jossa laaditaan tarkkoja luokitteluja ja hierarkioita (esimerkiksi tietojenkäsittelytieteissä ja semanttisissa verkostoissa).

Sovelluksia

• Tietojenkäsittely ja tekoäly: Formaalit ontologiat auttavat tiedon jäsennyksessä, semanttisten verkostojen rakentamisessa ja tiedon yhteentoimivuudessa (esim. lääketieteelliset ontologiat, metatiedon mallit).
• Tieteen filosofia: Ontologiset kysymykset vaikuttavat siihen, mitä tiede pyrkii selittämään ja millaisiin entiteetteihin teoriat sitoutuvat (esim. kenties havaittavat partikkelit vs. teoreettiset entiteetit).
• Kielitiede ja semantiikka: Kielen merkityksiä ja viittaussuhteita tutkittaessa ontologia auttaa erottamaan, mitä termit osoittavat maailmassa.

Lyhyt historiallisuus

Ontologian juuret ulottuvat antiikin filosofiaan (esim. Platon ja Aristoteles), jotka pohtivat universaaleja ja luokkia. Keskiajan ja uuden ajan ajattelijat kehittivät näitä teemoja edelleen, ja 1800–1900-luvuilla syntyi moderneja erittelyjä (kielen analyyttiset lähestymistavat, eksistentialismi, analyyttinen metafysiikka). Nykyään ontologia yhdistyy sekä perinteiseen metafysiikkaan että käytännöllisiin sovelluksiin, kuten tietojärjestelmien mallintamiseen.

Hae kirjaimella