Platoninen realismi — Platonin muototeoria: ideat, muodot ja todellisuus
Platoninen realismi ja Platonin muototeoria – syvä johdanto ideoihin, muotoihin ja todellisuuden luonteeseen. Ymmärrä abstraktien muotojen merkitys arjessa ja filosofiassa.
Platoninen realismi on Platonin kehittämä teoria todellisuudesta, joka selitetään hänen muototeoriassaan. Platonisen realismin mukaan yksittäisten asioiden näkyvä maailma on muuttuva näyttely, joka on kuin varjo, jonka niitä vastaavat universaalit Ideat tai Muodot heittävät seinälle. Siinä missä partikulaaristen asioiden näkyvä maailma on epätodellinen, Muodot valtaavat havaitsemattoman mutta todellisen todellisuuden ja ovat todellisia.
Platonismi on samankaltainen, joskin joskus muunneltu näkemys todellisuudesta.
Muodot (Ideat)
Platonin mukaan Muodot tai Ideat ovat täydellisiä, muuttumattomia ja ikuisia olioita, jotka määrittävät, mitä jokin ominaisuus oikeastaan on. Esimerkiksi:
- ”Kauneus” itsessään (Form of Beauty) on täydellinen kauneus, johon kaikki kauniit asiat vain osittain ja epätäydellisesti osallistuvat.
- ”Oikeudenmukaisuus” on abstrakti malli, jonka mukaisia erilaiset oikeudenmukaiset teoista kertovat ilmentymät ovat.
- Matemaattiset muotokategoriat, kuten täydellinen ympyrä tai luku, voidaan Platonin tulkinnassa nähdä Muotoina, joilla on todellinen olemassaolo.
Metafysiikka ja suhde partikulaareihin
Muodot ovat ontologisesti perustavampia kuin yksittäiset esineet: yksittäiset esineet ovat ajallisesti ja paikallisesti rajoitettuja, muuttuvia ja puutteellisia kopioita tai osallistujia (kreik. methexis) näihin ikuisiiin Muotoihin. Muodot eivät ole aineellisia, vaan ne ovat olemassaolon syitä — ne selittävät, miksi jokin yksittäinen asia on juuri sellainen kuin se on.
Tuntemus ja tiedon luonne
Platonilaisessa ajattelussa aito tieto (episteme) kohdistuu Muotoihin eikä vaihtuviin aistihavintoihin. Aistit antavat vain mielipiteitä (doxa). Tuntemus Muodoista saavutetaan järjen ja dialektiikan avulla. Platon esittää tunnettuja vertauksia, kuten varjohdina tunnettu luolavertaus ja valon vertaus (aurinko metaforana Muodon Hyvyydelle), jotka kuvaavat siirtymää näkemisestä ymmärtämiseen. Dialogeissa kuten Meno ja Phaedo esiintyy myös käsite anamnesis eli muistaminen: sielu muistaa Muodot ennen syntymäänsä, ja järjen harjoittelu auttaa palauttamaan tuon tiedon.
Muotojen hierarkia ja Hyvä
Platon esittää Muotojen järjestäytyvän hierarkkisesti, ja korkein niistä on Muoto Hyvästä, joka antaa muille Muodoille niiden arvon ja ymmärrettävyyden. Hyvän Muoto toimii tiedon ja olemisen lähteenä samalla tavoin kuin aurinko tekee esineet näkyviksi ja mahdollistaa näkemisen.
Merkitys etiikassa, politiikassa ja estetiikassa
Muodot ovat tärkeitä myös moraali- ja yhteiskuntafilosofiassa: oikea toiminta ja hyvä yhteiskunta perustuvat ymmärrykseen Muodoista, erityisesti Muodosta Hyvästä. Platonin valtiokuva (esimerkiksi Valtio-dialogissa) rakentuu ajatukselle, että hallitsijoiden tulee pyrkiä järjen avulla tuntemaan Muotoja ja johtaa ihmisiä tämän näkemyksen mukaan.
Kritiikki ja myöhempi vaikutus
Platonista realismia on arvosteltu monin tavoin. Aristoteles esitti esimerkiksi niin sanotun ”kolmannen miehen” -argumentin, jonka mukaan Muotojen selitys johtaisi loputtomaan regressioon. Myös myöhemmät koulukunnat, kuten nominalismi, ovat kiistäneet abstraktien universaalien ontologisen riippumattomuuden ja pitäneet universaaleja vain kielellisinä tai ajatuksellisina yleiskäsitteinä.
Toisaalta Platonin ajattelu on ollut erittäin vaikutusvaltaista: antiikin neoplatonistit (esim. Plotinos), kristillinen teologia (esim. Augustinus) ja keskiajan sekä uuden ajan ajattelijat ovat muokanneet ja soveltaneet muototeoriaa eri tavoin. Myös nykyinen keskustelu matematiikan ontologiasta (matemaattinen platonismi) palaa usein Platonin kaltaisiin teemoihin.
Yhteenveto
Platoninen realismi esittää, että todellinen, kestävä ja täydellinen taso todellisuudesta on olemassa näkyvän maailman takana: Muodot tai Ideat. Nämä Muodot ovat tunnettavissa järjen ja dialektisen päättelyn kautta, ja ne toimivat yksittäisten, muuttuvien ilmiöiden selittäjinä. Oppi muodostaa keskeisen osan länsimaalaisen filosofian perinnettä ja herättää edelleen keskustelua metafysiikasta, tiedon teoriasta ja arvoista.
Platon, platonisen realismin idean luonut Platon.
Alkuperä
Antiikin Kreikan luonnonfilosofien keskuudessa universaalien ongelma oli mysteeri siitä, mistä tietyt asiat saavat piirteensä, jotka havaitsemme universaaleina - esimerkiksi punainen tai omena tai hyvä tai nainen tai totuus.
Platon selitti, että näkyvän maailman yksittäiset asiat ovat epätäydellisiä, ohimeneviä kopioita universaaleista Ideoista, jotka ovat täydellisiä, pysyviä Muotoja. Muodot ovat olemassa tilan ja ajan ulkopuolella, ja ne ovat universaaleja, ja ne toimivat malleina, joista partikulaarit ilmenevät.
Platonin oppilas Aristoteles selitti Metafysiikassaan, että Sokrates ja hänen oma oppilaansa Platon pitivät merkittävänä sitä, että maailma muuttuu, aivan kuten Herakleitos oli todennut: "Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa", mikä oli Eleatikkojen, esisokraattisten filosofien ryhmän, teema.
Vaikutus
Platonin etsintä
Platon katsoi, että vain mieli voi päästä käsiksi totuuksien ajattomaan todellisuuteen, näkyvän maailman valtavaan muotojen valtakuntaan. Platonin metaforinen vertauskuvallinen luola-allegoria - jossa ihmiset tuntevat todellisuuden vain varjoina todellisista asioista, jotka he näkevät vuorovaikutuksessa seinällä - antaa viitteitä platonisen realismin käytännön seurauksista luonnonfilosofialle sen pyrkiessä selittämään luonnollista maailmaa ja ihmisyhteiskunnan arvoille. (Arvoteoria käsittää etiikan, estetiikan ja poliittisen filosofian.)
Platon oli johtanut Eukleideen kehittämän geometrian kohdennettua soveltamista luonnon selittämiseksi. Luonnonkäsityksensä perusteella Platon kuitenkin piti tähtitiedettä samanlaisena kuin teoreettisen todisteen etsimistä geometriasta - abstraktina eikä reaalimaailman kaltaisena - jolloin mielen oivallukset, jotka johtuvat etsinnästä pitää hallussaan muita totuuksia mielen etiikan ja estetiikan tutkimisen kautta, tuottaisivat totuuksien löytämisen Muodon valtakunnassa, tilan ja ajan ulkopuolella.
Aristoteleen vastaus
Platonin oppilas Aristoteles vastasi universaalien ongelmaan eri tavalla. Aristoteles selitti, että universaalit ovat käsitteitä, jotka vastaavat piirteitä, joita itse erityiset asiat kantavat ja jakavat. Aristoteles ei pitänyt kaikkea todellisuutta näkyvänä, sillä hän tunnusti sielujen olemassaolon, mutta piti sieluja kuitenkin näkyvän maailman havaitsemattomina osina, jotka ovat todellisia itsessään. Aristotelialaisuus muokkasi pitkälti länsimaisen ajattelun kulkua.
Aristoteles kehitti luonnonmaailman enemmän tai vähemmän täydellisen kuvauksen ja selityksen ja kehitti logiikan - syllogistisen logiikan - johtopäätösten tekemiseksi asioiden välisistä suhteista. Aristoteleen perusta näkyvässä maailmassa oli metafyysinen lähestymistapa, joka antoi viitteitä siitä, mikä kehittyi noin 2 000 vuotta myöhemmin empiiriseksi tieteeksi.
Platonismi
Jotkut matemaatikot ja fyysikot ovat platonisteja, esimerkiksi Max Tegmark ja Roger Penrose. Nykyiset platonistit pitävät kuitenkin yleensä näkyvän maailman sisältämiä entiteettejä todellisina ja pitävät yleispäteviä abstraktioita, kuten numeroita, joukkoja, lauseita ja geometriaa, vastauksina todellisille ja ajattomille entiteeteille, jotka ovat myös olemassa, vaikka puhtaat platonistit pitävät todellisina vain muotoja tai niiden maailmaa.
Jotkut fyysikot arvelevat jousiteorian ja holografisen periaatteen avulla, että Platonin luolastoa kuvaava allegoria on lähellä luonnollisen maailman rakennetta. Tegmarkia, joka pitää vain maailmankaikkeuden matemaattista rakennetta todellisena, on kutsuttu radikaaliplatonistiksi.
Etsiä