Platoninen realismi on Platonin kehittämä teoria todellisuudesta, joka selitetään hänen muototeoriassaan. Platonisen realismin mukaan yksittäisten asioiden näkyvä maailma on muuttuva näyttely, joka on kuin varjo, jonka niitä vastaavat universaalit Ideat tai Muodot heittävät seinälle. Siinä missä partikulaaristen asioiden näkyvä maailma on epätodellinen, Muodot valtaavat havaitsemattoman mutta todellisen todellisuuden ja ovat todellisia.

Platonismi on samankaltainen, joskin joskus muunneltu näkemys todellisuudesta.

Muodot (Ideat)

Platonin mukaan Muodot tai Ideat ovat täydellisiä, muuttumattomia ja ikuisia olioita, jotka määrittävät, mitä jokin ominaisuus oikeastaan on. Esimerkiksi:

  • ”Kauneus” itsessään (Form of Beauty) on täydellinen kauneus, johon kaikki kauniit asiat vain osittain ja epätäydellisesti osallistuvat.
  • ”Oikeudenmukaisuus” on abstrakti malli, jonka mukaisia erilaiset oikeudenmukaiset teoista kertovat ilmentymät ovat.
  • Matemaattiset muotokategoriat, kuten täydellinen ympyrä tai luku, voidaan Platonin tulkinnassa nähdä Muotoina, joilla on todellinen olemassaolo.

Metafysiikka ja suhde partikulaareihin

Muodot ovat ontologisesti perustavampia kuin yksittäiset esineet: yksittäiset esineet ovat ajallisesti ja paikallisesti rajoitettuja, muuttuvia ja puutteellisia kopioita tai osallistujia (kreik. methexis) näihin ikuisiiin Muotoihin. Muodot eivät ole aineellisia, vaan ne ovat olemassaolon syitä — ne selittävät, miksi jokin yksittäinen asia on juuri sellainen kuin se on.

Tuntemus ja tiedon luonne

Platonilaisessa ajattelussa aito tieto (episteme) kohdistuu Muotoihin eikä vaihtuviin aistihavintoihin. Aistit antavat vain mielipiteitä (doxa). Tuntemus Muodoista saavutetaan järjen ja dialektiikan avulla. Platon esittää tunnettuja vertauksia, kuten varjohdina tunnettu luolavertaus ja valon vertaus (aurinko metaforana Muodon Hyvyydelle), jotka kuvaavat siirtymää näkemisestä ymmärtämiseen. Dialogeissa kuten Meno ja Phaedo esiintyy myös käsite anamnesis eli muistaminen: sielu muistaa Muodot ennen syntymäänsä, ja järjen harjoittelu auttaa palauttamaan tuon tiedon.

Muotojen hierarkia ja Hyvä

Platon esittää Muotojen järjestäytyvän hierarkkisesti, ja korkein niistä on Muoto Hyvästä, joka antaa muille Muodoille niiden arvon ja ymmärrettävyyden. Hyvän Muoto toimii tiedon ja olemisen lähteenä samalla tavoin kuin aurinko tekee esineet näkyviksi ja mahdollistaa näkemisen.

Merkitys etiikassa, politiikassa ja estetiikassa

Muodot ovat tärkeitä myös moraali- ja yhteiskuntafilosofiassa: oikea toiminta ja hyvä yhteiskunta perustuvat ymmärrykseen Muodoista, erityisesti Muodosta Hyvästä. Platonin valtiokuva (esimerkiksi Valtio-dialogissa) rakentuu ajatukselle, että hallitsijoiden tulee pyrkiä järjen avulla tuntemaan Muotoja ja johtaa ihmisiä tämän näkemyksen mukaan.

Kritiikki ja myöhempi vaikutus

Platonista realismia on arvosteltu monin tavoin. Aristoteles esitti esimerkiksi niin sanotun ”kolmannen miehen” -argumentin, jonka mukaan Muotojen selitys johtaisi loputtomaan regressioon. Myös myöhemmät koulukunnat, kuten nominalismi, ovat kiistäneet abstraktien universaalien ontologisen riippumattomuuden ja pitäneet universaaleja vain kielellisinä tai ajatuksellisina yleiskäsitteinä.

Toisaalta Platonin ajattelu on ollut erittäin vaikutusvaltaista: antiikin neoplatonistit (esim. Plotinos), kristillinen teologia (esim. Augustinus) ja keskiajan sekä uuden ajan ajattelijat ovat muokanneet ja soveltaneet muototeoriaa eri tavoin. Myös nykyinen keskustelu matematiikan ontologiasta (matemaattinen platonismi) palaa usein Platonin kaltaisiin teemoihin.

Yhteenveto

Platoninen realismi esittää, että todellinen, kestävä ja täydellinen taso todellisuudesta on olemassa näkyvän maailman takana: Muodot tai Ideat. Nämä Muodot ovat tunnettavissa järjen ja dialektisen päättelyn kautta, ja ne toimivat yksittäisten, muuttuvien ilmiöiden selittäjinä. Oppi muodostaa keskeisen osan länsimaalaisen filosofian perinnettä ja herättää edelleen keskustelua metafysiikasta, tiedon teoriasta ja arvoista.