Platoninen realismi
Platoninen realismi on Platonin kehittämä teoria todellisuudesta, joka selitetään hänen muototeoriassaan. Platonisen realismin mukaan yksittäisten asioiden näkyvä maailma on muuttuva näyttely, joka on kuin varjo, jonka niitä vastaavat universaalit Ideat tai Muodot heittävät seinälle. Siinä missä partikulaaristen asioiden näkyvä maailma on epätodellinen, Muodot valtaavat havaitsemattoman mutta todellisen todellisuuden ja ovat todellisia.
Platonismi on samankaltainen, joskin joskus muunneltu näkemys todellisuudesta.
Platon, platonisen realismin idean luonut Platon.
Alkuperä
Antiikin Kreikan luonnonfilosofien keskuudessa universaalien ongelma oli mysteeri siitä, mistä tietyt asiat saavat piirteensä, jotka havaitsemme universaaleina - esimerkiksi punainen tai omena tai hyvä tai nainen tai totuus.
Platon selitti, että näkyvän maailman yksittäiset asiat ovat epätäydellisiä, ohimeneviä kopioita universaaleista Ideoista, jotka ovat täydellisiä, pysyviä Muotoja. Muodot ovat olemassa tilan ja ajan ulkopuolella, ja ne ovat universaaleja, ja ne toimivat malleina, joista partikulaarit ilmenevät.
Platonin oppilas Aristoteles selitti Metafysiikassaan, että Sokrates ja hänen oma oppilaansa Platon pitivät merkittävänä sitä, että maailma muuttuu, aivan kuten Herakleitos oli todennut: "Samaan jokeen ei voi astua kahta kertaa", mikä oli Eleatikkojen, esisokraattisten filosofien ryhmän, teema.
Vaikutus
Platonin etsintä
Platon katsoi, että vain mieli voi päästä käsiksi totuuksien ajattomaan todellisuuteen, näkyvän maailman valtavaan muotojen valtakuntaan. Platonin metaforinen vertauskuvallinen luola-allegoria - jossa ihmiset tuntevat todellisuuden vain varjoina todellisista asioista, jotka he näkevät vuorovaikutuksessa seinällä - antaa viitteitä platonisen realismin käytännön seurauksista luonnonfilosofialle sen pyrkiessä selittämään luonnollista maailmaa ja ihmisyhteiskunnan arvoille. (Arvoteoria käsittää etiikan, estetiikan ja poliittisen filosofian.)
Platon oli johtanut Eukleideen kehittämän geometrian kohdennettua soveltamista luonnon selittämiseksi. Luonnonkäsityksensä perusteella Platon kuitenkin piti tähtitiedettä samanlaisena kuin teoreettisen todisteen etsimistä geometriasta - abstraktina eikä reaalimaailman kaltaisena - jolloin mielen oivallukset, jotka johtuvat etsinnästä pitää hallussaan muita totuuksia mielen etiikan ja estetiikan tutkimisen kautta, tuottaisivat totuuksien löytämisen Muodon valtakunnassa, tilan ja ajan ulkopuolella.
Aristoteleen vastaus
Platonin oppilas Aristoteles vastasi universaalien ongelmaan eri tavalla. Aristoteles selitti, että universaalit ovat käsitteitä, jotka vastaavat piirteitä, joita itse erityiset asiat kantavat ja jakavat. Aristoteles ei pitänyt kaikkea todellisuutta näkyvänä, sillä hän tunnusti sielujen olemassaolon, mutta piti sieluja kuitenkin näkyvän maailman havaitsemattomina osina, jotka ovat todellisia itsessään. Aristotelialaisuus muokkasi pitkälti länsimaisen ajattelun kulkua.
Aristoteles kehitti luonnonmaailman enemmän tai vähemmän täydellisen kuvauksen ja selityksen ja kehitti logiikan - syllogistisen logiikan - johtopäätösten tekemiseksi asioiden välisistä suhteista. Aristoteleen perusta näkyvässä maailmassa oli metafyysinen lähestymistapa, joka antoi viitteitä siitä, mikä kehittyi noin 2 000 vuotta myöhemmin empiiriseksi tieteeksi.
Platonismi
Jotkut matemaatikot ja fyysikot ovat platonisteja, esimerkiksi Max Tegmark ja Roger Penrose. Nykyiset platonistit pitävät kuitenkin yleensä näkyvän maailman sisältämiä entiteettejä todellisina ja pitävät yleispäteviä abstraktioita, kuten numeroita, joukkoja, lauseita ja geometriaa, vastauksina todellisille ja ajattomille entiteeteille, jotka ovat myös olemassa, vaikka puhtaat platonistit pitävät todellisina vain muotoja tai niiden maailmaa.
Jotkut fyysikot arvelevat jousiteorian ja holografisen periaatteen avulla, että Platonin luolastoa kuvaava allegoria on lähellä luonnollisen maailman rakennetta. Tegmarkia, joka pitää vain maailmankaikkeuden matemaattista rakennetta todellisena, on kutsuttu radikaaliplatonistiksi.
