Opera seria
Opera seria on italialainen termi, joka viittaa italialaisen oopperan "vakavaan" tyyliin 1700-luvulla. Se erosi ooppera buffasta, joka oli musiikkikomedia. Opera serian oli tarkoitus käsitellä vakavaa tragediaa. Termiä "opera seria" alettiin käyttää vasta sen jälkeen, kun se oli suosittu historiallisesta ajasta puhuttaessa.
Italialainen ooppera seria oli aina italiankielinen, vaikka se olisi sävelletty tai esitetty muissa maissa, kuten Saksassa, Itävallassa, Englannissa ja Espanjassa. Ranskassa ooppera seria ei ollut yhtä suosittu. Heillä oli omat oopperamuotonsa.
Suosittuja oopperan säveltäjiä olivat muun muassa Hasse, Vinci, Jommelli, Yrjö Frideric Händel, Piccinni, Paisiello, Cimarosa, Gluck ja Mozart.
Opera seriaa kutsuttiin usein nimellä dramma per musica ("draama musiikin kautta"). Tarina kerrottiin resitatiiveilla, nopeasti etenevällä musiikilla ja yksinkertaisella säestyksellä. Sitten oli aarioita, jotka olivat suuria lauluja, joissa laulajat pystyivät näyttämään taitonsa. Ne olivat yleensä da capo -muodossa (pääosa, väliosa ja pääosan toistaminen). Ooppera alkoi alkusoitolla, ja siinä oli myös joitakin kokonaisuuksia, joissa useat hahmot lauloivat yhtä aikaa.
Opera serian tarinat kertoivat yleensä antiikin Kreikan ja Rooman jumalista tai kuninkaista. Tämä oli vastakohta ooppera buffalle, joka kertoi tavallisista ihmisistä ja pilkkasi usein kuninkaita ja aatelisia.
Opera serian päälaulajat olivat useimmiten kastraatteja, mieslaulajia, jotka oli kastroitu nuorena, jotta he lauloivat edelleen korkealla äänellä. Vähitellen 1700-luvulla naislaulajat saivat enemmän päärooleja (prima donna tai first lady).
Yksi ensimmäisistä oopperan säveltäjistä oli Alessandro Scarlatti. Englannissa Yrjö Frideric Händel kirjoitti monia hienoja oopperasarjoja. Tärkein mies 1700-luvun puolivälin oopperasarjan kehityksessä oli Metastasio, joka kirjoitti librettoja. Hänen sanoituksensa sovittivat Euroopan suurimmat säveltäjät: Hasse, Porpora ja erityisesti Mozart.
1700-luvun loppupuolella Christoph Willibald Gluck muutti monia oopperan perinteitä. Hän ei halunnut oopperan olevan vain tapa, jolla laulajat voivat esitellä ääntään. Hän halusi tarinan olevan tärkeä. Hän ei käyttänyt kuivia resitatiiveja, vaan pyrki tekemään draamasta, tanssista ja musiikista tärkeitä, erityisesti kuorosta. Orfeo ja Euridice oli hänen ensimmäinen merkittävä oopperansa, jota seurasivat muut, kuten Alceste.
Gluckin uudistukset vaikuttivat Wolfgang Amadeus Mozartiin. Hänen kaksi suurta ooppera seriaansa olivat Idomeneo (1780) ja La clemenza di Tito (1791). Enimmäkseen Mozart ei kuitenkaan ollut niin kiinnostunut kirjoittamaan vanhoista kreikkalaisista jumalista ja kuninkaista. Hänen muut suuret italialaiset oopperansa: Cosi fan tutte, Le Nozze di Figaro ja Don Giovanni ovat jotakin ooppera serian ja ooppera buffa:n väliltä. Nämä oopperat on säveltänyt Lorenzo da Ponte.
Muita tärkeitä oopperasarjan säveltäjiä olivat Luigi Cherubini ja Gaspare Spontini, ja heitä seurasi Rossini, jonka musiikkityyli muutti oopperasarjaa entisestään.
Karikatyyri Händelin Flavion esityksestä, jossa esiintyy kolme aikansa tunnetuinta ooppera seria -laulajaa: vasemmalla kastraatti Senesino, keskellä Francesca Cuzzoni ja oikealla kastraatti Gaetano Berenstadt.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitä on opera seria?
V: Opera seria on italialainen termi, joka viittaa italialaisen oopperan "vakavaan" tyyliin 1700-luvulla. Se poikkesi ooppera buffasta, joka oli musiikkikomediaa ja keskittyi vakavaan tragediaan.
K: Millä kielellä ooppera seria esitettiin?
V: Opera seria esitettiin aina italiankielellä, vaikka se sävellettiin tai esitettiin muissa maissa, kuten Saksassa, Itävallassa, Englannissa ja Espanjassa. Ranskassa se ei kuitenkaan ollut yhtä suosittu omien oopperamuotojensa vuoksi.
Kysymys: Keitä olivat suositut ooppera serian säveltäjät?
V: Opera serian suosittuja säveltäjiä olivat muun muassa Hasse, Vinci, Jommelli, Yrjö Frideric Händel, Piccinni, Paisiello, Cimarosa, Gluck ja Mozart.
K: Mitkä ovat ooppera serian ominaispiirteitä?
V: Opera serian tarina kerrottiin resitatiiveilla - nopeatempoisella musiikilla yksinkertaisella säestyksellä - ja sen jälkeen aarioilla, jotka olivat suuria lauluja, joissa laulajat pystyivät esittelemään taitojaan ja jotka yleensä olivat da capo -muotoisia (pääosa + väliosa + pääosan toistaminen). Esitys aloitettiin overtuureilla, ja esityksissä oli myös yhtyeitä, joissa useat hahmot lauloivat yhtä aikaa. Tarinat pyörivät yleensä antiikin Kreikan ja Rooman jumalten tai kuninkaiden ympärillä. Päärooleissa käytettiin usein kastraatteja heidän korkean äänensä vuoksi; naislaulajat ottivat kuitenkin vähitellen nämä roolit haltuunsa 1700-luvulla.
K: Kenen katsotaan aloittaneen italialaisen operaserian?
V: Alessandro Scarlattin katsotaan aloittaneen italialaisen operasarjan.
K: Kuka kirjoitti librettoja moniin suuriin operaseria-sävellyksiin?
V: Metastasio kirjoitti librettoja moniin Hassen, Porporan ja erityisesti Mozartin säveltämiin suuriin operaseria-sävellyksiin.
K: Miten Christoph Willibald Gluck muutti operaserian perinteitä? V: Christoph Willibald Gluck muutti oopperan perinteitä varmistamalla, että draamalla, tanssilla ja musiikilla oli tärkeä rooli sen sijaan, että ne olisivat vain tapa laulajille esitellä ääntään. Hän pyrki myös varmistamaan, että tarinankerronta tuli aiempaa tärkeämmäksi.
