Don Giovanni on italialainen kaksinäytöksinen ooppera. Se kertoo hahmosta, joka tunnetaan paremmin nimellä Don Juan. Musiikin on säveltänyt Wolfgang Amadeus Mozart. Libreton on kirjoittanut Lorenzo da Ponte. Ooppera kantaesitettiin Prahan kansallisteatterissa 29. lokakuuta 1787. Se oli suuri menestys.

Don Giovanni kertoo irstailijasta ja murhaajasta, joka kieltäytyy katumasta, kun hänelle annetaan siihen mahdollisuus. Hänet viedään elävänä helvettiin. Tarina oli alun perin kansantarina. Aiheesta tehtiin näytelmiä, oopperoita ja jopa baletti, kun Mozart ja da Ponte aloittivat oopperansa työstämisen.

Don Giovanni esitettiin Prahan menestyksen jälkeen ympäri Eurooppaa. Se esitettiin Yhdysvalloissa vuonna 1826 da Ponten itsensä lavastamana. Vuonna 1979 Joseph Losey teki oopperasta elokuvan. Vuonna 2013 Don Giovanni oli kymmenennellä sijalla Operabasen listalla maailman esitetyimmistä oopperoista.

Hahmot (pääroolit)

  • Don Giovanni – päähenkilö, konna (baritoni/bassobaritoni)
  • Leporello – Don Giovannin palvelija (basso), koominen sivuhenkilö mutta tärkeä kertojarooli
  • Donna Anna – ylhäinen neito, jonka isä tapetaan (sopraano)
  • Don Ottavio – Donna Annan sulhanen (tenori)
  • Donna Elvira – aiemmin Don Giovannin jälleenrakastettu, etsii kostoa ja oikeutta (sopraano)
  • Zerlina – nuori maalaisneito, jonka kihlattu on Masetto (sopraano)
  • Masetto – Zerlinaa kihlannut maanviljelijä (basso)
  • Il Commendatore – Donna Annan isä, jonka Don Giovanni murhaa ja joka palaa myöhemmin kivipatsaana

Juoni tiivistetysti

Ooppera on jaettu kahteen näytökseen ja yhdistää koomisia (buffa) ja vakavampia (seria) elementtejä – tyylilajiksi luokitellaan usein "dramma giocoso". Perusjuoni etenee seuraavasti:

  • Act I: Don Giovanni yrittää vietellä Donna Annaa; tämän isä, Commendatore, joutuu tappeluun ja tappautuu Don Giovannin käsissä. Don Giovanni pakenee ja Leporello esittelee isännän "luettelon" naisseurustaan (tunnettu catalogo-aria). Don Giovanni pyrkii edelleen viettämään naisia, mm. yrittää vietellä Zerlinaa tämän hääpäivänä. Donna Elvira yrittää saada Don Giovannin tunnustamaan tekonsa ja katumaan.
  • Act II: Juoni jatkuu käänteiden ja väärinkäsitysten sarjana: riitoja, naamiaisia ja huijausyrityksiä (mm. Leporello tekeytyy isännäksi). Lopulta Don Giovanni kutsuu yöllä illalliselle Commendatoren patsaan; patsas kutsun hyväksyy. Kun Don Giovanni kieltäytyy katumasta, patsas vetää hänet helvettiin. Oopperan lopussa jäljelle jääneet hahmot käsittelevät tapahtunutta ja järjestys palautuu, joskin moraaliset kysymykset jäävät avoimiksi.

Musiikki ja rakenne

Mozart yhdistää teoksessa kirkasta huumoria ja syvää dramaattisuutta. Ooppera sisältää numeroita, jotka vaihtelevat laulavista aarioista kaksin- ja usean henkilön kuoroihin sekä nopeisiin buffaintegroihin. Orkesterointi käyttää Joseph Haydnin ja Mozartin ajan tyypillistä kokoonpanoa: jouset, puupuhaltimet, vaskipuhaltimet ja lyömäsoittimet, ja Mozart hyödyntää orkesteria ilmaisukeinona erityisesti kohtauksissa, joissa vaikuttavuus kasvaa (esim. Commendatoren patsaskohtaus saa tumman, uhkaavan sävyn orkesterista).

Tunnettuja musiikillisia numeroita ovat mm. alkusoitto (overture), Leporellon "Madamina, il catalogo è questo" (catalogo-aria) ja Don Giovannin ja Zerlinnan duetto "Là ci darem la mano". Mozartin taito ensemblejen ja moniosaisen kuoron käsittelyssä nousee teoksessa erityisen vahvasti esiin.

Historia, kantaesitys ja vastaanotto

Libreton kirjoitti Lorenzo da Ponte, joka työskenteli Mozartin kanssa myös oopperoissa Le nozze di Figaro (1786) ja Così fan tutte (1790). Kantaesitys tapahtui Prahan teatterissa 29.10.1787 ja vastaanotto oli heti myönteinen: Prahan yleisö otti teoksen omakseen ja se sai nopeasti levittäytyä Euroopan repertuaareihin. Wienissä ja muissa musiikkikeskuksissa Don Giovanni vakiinnutti paikkansa Mozartin merkittävimpien oopperoiden joukossa.

Oopperan teemat — moraalinen vastuu, kohtalokkuus, viettely ja rangaistus — sekä sekaannusten kautta etenevä juoni ovat antaneet lukuisten ohjaajien mahdollisuuden tulkita teos eri tavoin eri aikakausina. Modernit produktiot ovat usein painottaneet teoksen psykologisia puolia ja sosiaalista kritiikkiä.

Merkitys ja myöhempi vaikutus

  • Taiteellinen arvo: Don Giovanni yhdistää huumorin ja traagisuuden tavalla, joka on innoittanut niin oopperatuotantoja kuin kirjallisia ja kuvataiteellisia tulkintoja.
  • Esitysperinne: Ooppera on ollut jatkuvasti osa kansainvälistä oopperakantaesitystä ja se on yksi Mozartin eniten esitettyjä teoksia.
  • Levitykset ja filmatisoinnit: Teoksesta on tehty lukuisia levytyksiä ja filmatisointeja, joukossa Joseph Loseyn elokuva vuodelta 1979. Monet merkittävät solistit ja kapellimestarit ovat tallentaneet teoksen eri tulkinnoissaan.

Lisätietoa ja lukemisto

Jos haluat syventyä enemmän, kannattaa etsiä painoksesta libreto, partituuri tai hyviä kommentoituja levytyksiä. Libreton ja Mozartin yhteistyö da Ponten kanssa on myös kiinnostava tapa ymmärtää teoksen sanallista ja musiikillista rakennetta – nämä kolme yhteistyöprojektia muodostavat yhdessä erään Mozartin oopperataiteen huippukokoonpanon.