Operaatio Restore Hope oli Yhdysvaltojen johtama liittoutuneiden sotilaallinen operaatio Somaliassa joulukuusta 1992 kevääseen 1993. Operaatio toimi aluksi Yhdistyneiden Kansakuntien mandaattina ja sen tavoitteena oli turvata humanitaarinen apu alueella, jossa keskushallinto oli romahtanut ja sisällissota oli aiheuttanut laajamittaisen nälänhädän. Somaliassa käytiin väkivaltaisia yhteenottoja klaanien ja sotapäälliköiden välillä, ja monet ihmiset kuolivat maassa nälkään.
Operaatio toteutettiin, jotta Etelä-Somaliassa asuville ruokaa tarvitseville saataisiin turvallisesti avustusta ja jotta jakelu- ja logistiikkaolot voitaisiin palauttaa. Ensivaiheen sotilaallinen läsnäolo mahdollisti suurten humanitaaristen kuljetusten ja jakelupisteiden avaamisen, minkä seurauksena hätäapu tavoitti satojatuhansia ihmisiä ja nälänhätä vähentyi paikoin merkittävästi.
Tilanne kääntyi myöhemmin monimutkaisemmaksi, kun humanitaarisesta tehtävästä siirryttiin laajempaan vakauttamiseen ja paikallisten sotapäälliköiden vallankäyttöä alettiin rajoittaa. Useiden pakistanilaisten rauhanturvaajien surmaamisen jälkeen turvallisuusneuvosto määräsi päätöslauselmalla 837 toimet surmaajan tai -tekijöiden saamiseksi vastuuseen Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan VII luvun mukaisesti. Tämä osaoperaatio johti eskalaatioon ja sotilaalliseen vastakkainasetteluun, jota seurasi pitkämpi YK:n vetämä vaihe (UNOSOM II) ja myöhemmin etenkin lokakuun 1993 Mogadishun taisteluissa tapahtunut vakava välikohtaus.
Arvioitaessa Operaatio Restore Hopesta voidaan todeta, että sen humanitaarinen tehtävä saavutti lyhyen ajan tavoitteensa: laajoja nälänhädän seurauksia saatiin lievennettyä ja avun jakelu turvattua. Pitkän aikavälin poliittinen ja turvallisuustilanne Somaliassa ei kuitenkaan vakiintunut, ja operaatio sekä sitä seuranneet toimet herättivät laajaa kansainvälistä keskustelua interventioiden rajoista, rauhanturvaamisen riskeistä ja siitä, miten humanitaarinen apu voidaan yhdistää kestäviin poliittisiin ratkaisuihin.
Seuraukset vaikuttivat myös Yhdysvaltojen ja muiden osallistujamaiden politiikkaan: vakavien tappioiden ja poliittisen paineen jälkeen ulkopuoliset joukot vetäytyivät vähitellen, ja Somalia jäi pitkään ilman vakaita valtioelimiä. Operaatio Restore Hopesta jäi perintönä sekä esimerkki onnistuneesta hätäavusta että varoitus siitä, miten nopeasti humanitaarinen interventio voi kääntyä laajemmiksi turvallisuus- ja poliittisiksi haasteiksi.