Outstation eli homelands: aboriginaalien pienet maaseutuyhteisöt Australiassa
Outstation eli homelands: australialaisten aboriginaalien pienet maaseutuyhteisöt — perinteisille maille perustetut, kulttuurisesti merkittävät ja itsehallinnolliset yhteisöt Australiassa.
Australiassa outstation on pieni, maaseudulla sijaitseva australialaisten aboriginaalien asuinalue. Ne on yleensä rakennettu yhteisön perinteiselle maalle tai sen läheisyyteen; siksi outstationeita kutsutaan myös nimellä homelands. Outstationissa asuvat ihmiset ovat yleensä läheistä sukua ja kuuluvat yhteen tai kahteen perheeseen. Ihmisillä on henkinen ja esi-isien suhde maahan. Asutuksen asukasluku voi nousta ja laskea vuoden mittaan tapahtumien (kuten kuolemantapausten ja seremonioiden) mukaan, mutta vakituinen asukasluku on yleensä alle muutamia kymmeniä. Ulkopaikan määritelmä vaihtelee suuresti alueen, kulttuuriryhmän, historian ja valtion omistusoikeuden mukaan. Yleensä ne luokitellaan asuinalueiksi aboriginaalien omistamalla maalla. Ne sijaitsevat usein kulttuurisesti merkittävien kohteiden lähellä. Keskiverto outstation koostuu vain yhdestä tai useammasta talosta ja vesilähteestä. Ne ovat yleensä hyvin yksinkertaisia, ja ne on rakennettu kokonaan siellä asuvien ihmisten toimesta. Useimmat näistä yhteisöistä sijaitsevat Pohjois-Territoriossa, Länsi-Australiassa, Etelä-Australiassa ja Queenslandissa.
Tilastotiedoissa syrjäseutuja kutsutaan "erillisiksi alkuperäisyhteisöiksi". Australiassa on yli tuhat tällaista yhteisöä. Ne ovat suurelta osin itsehallinnollisia.
Tausta ja historia
Outstation- eli homelands-liike alkoi laajemmin 1970-luvulla, kun monet aboriginaaliyhteisöt halusivat palata perinteisille mailleen ja elää siellä omien tapojensa, hengellisten yhteyksiensä ja perheverkostojensa mukaisesti. Liikettä tukivat sekä paikalliset että kansalliset politiset päätökset, maaoikeusjärjestelyt ja joskus valtion rahoitus. Ajatus oli säilyttää kielellinen ja kulttuurinen perintö sekä parantaa hyvinvointia muuttamalla pois suurten keskusten majoitusrakenteista takaisin pienempiin, heimoon sidottuihin yhteisöihin.
Elämä ja palvelut outstationeilla
Outstationit ovat kooltaan ja infrastruktuuriltaan hyvin vaihtelevia, mutta yhteisiä piirteitä ovat:
- pienet asukasmäärät (yleensä alle muutama kymmenen)
- yksinkertaiset asuinrakennukset, usein itse rakennetut
- vedenlähteet, joskus kaivo tai sadeveden keräys
- rajoitetut sähkönsaantiratkaisut (diesel-generaattorit tai aurinkopaneelit)
- vähäiset terveys-, opetus- ja kauppapalvelut — monet palvelut haetaan isommista keskuksista
Monet yhteisöt järjestävät arjen itse: ruokahuolto, metsästys ja keräily, paikalliset seremoniat ja kielen säilyttäminen ovat keskeisiä. Samalla etäisyydet, huonot tiet ja ilmasto-olosuhteet vaikuttavat palveluiden saatavuuteen ja elämänlaatuun.
Hallinto, oikeudet ja rahoitus
Outstationien oikeudellinen asema ja omistusoikeudet riippuvat paikallisesta tilanteesta: joillain alueilla maata hallinnoivat paikalliset maanneuvostot tai valtion tunnustamat yhteisöt, toisaalla taas maankäyttö perustuu alkuperäiskansojen oikeuksiin tai native title -ratkaisuihin. Rahoitus on perinteisesti tullut sekoituksesta valtion avustuksia, järjestöjen tukea sekä yhteisöjen omia varoja. Rahoitusmallit ja politiikat ovat muuttuneet vuosien varrella, mikä on vaikuttanut yhteisöjen pysyvyyteen ja palveluihin.
Haasteet
Outstationit kohtaavat useita pitkäaikaisia haasteita:
- taloudellinen kestävyys ja julkisten palveluiden kustannukset etäisillä alueilla
- terveydenhuollon ja koulutuksen saavutettavuus — lapset ja nuoret joutuvat usein asumaan kauempana koulutuksen vuoksi
- infra- ja logistiikkahaasteet, kuten huonokuntoiset tiet ja korkeat kuljetuskustannukset
- nuorten muuttoliike kaupunkeihin työ- ja opiskelumahdollisuuksien perässä
- ilmastonmuutoksen vaikutukset vesivaroihin ja paikalliseen elinkeinoon
Merkitys kulttuurille ja hyvinvoinnille
Monille aboriginaaleille outstationit tarjoavat elintärkeän yhdysuran perinteiseen elämäntapaan: maahan liittyvät tavat, kielen käyttö, sukulaisuussuhteiden ylläpito ja seremonialliset velvollisuudet voivat olla vahvempia pienissä kotiseutuyhteisöissä. Paluu maalle on monesti nähty myös psykologisesti ja sosiaalisesti positiivisena — yhteisöllisyys, maisema ja perinteiset elinkeinot tukevat ihmisten identiteettiä ja hyvinvointia.
Tulevaisuus
Outstationien tulevaisuus riippuu sekä paikallisista valinnoista että laajemmista poliittisista ja taloudellisista ratkaisuista. Joillain alueilla yhteisöt ovat vahvistaneet asemaansa, kehittäneet aurinkoenergiaa ja pieniä yrittäjyyden muotoja, kun taas toisilla on nähty yhdistymistä suurempiin keskuksiin tai palveluiden keskittämistä. Kestävä tulevaisuus edellyttää tasapainoa kulttuuristen oikeuksien, itsehallinnon ja toimivien palveluratkaisujen välillä.
Lisätietoja ja tilastotiedot vaihtelevat alueittain ja lähteittäin, mutta outstationit/homelands pysyvät tärkeänä osana Australian alkuperäiskansojen kulttuurista maisemaa.
Historia
Historiallisesti sana outstation tarkoitti asumusta tai suojaa lammas- tai karjatiloilla. Tällaisia suojia rakennettiin asemille, jotka olivat riittävän suuria, jotta tilan eri osien välillä oli yli päivän matka (hevosen selässä). Niissä oli vuodepaikkoja ja ruokaa karjanhoitajille.
1970- ja 1980-luvuilla suuri määrä aboriginaaleja muutti pois kaupungeista ja lähetyssaarnaajista, joihin he olivat asettuneet vuosia aiemmin. He palasivat perheineen alueille, joilla he olivat kasvaneet, ja perustivat sinne leirejä tai koteja. Tämä tunnettiin nimellä outstation-liike. Useimmille se oli yritys palata perinteiseen elämäntapaan ja saada takaisin itsenäisyys ja omavaraisuus. Liike kehittyi sen jälkeen, kun Australian hallitus oli päättänyt myöntää alkuperäiskansoille sosiaalietuuksia. Se oli myös käynnistänyt politiikkaa, jolla kannustettiin alkuperäiskansojen yhteisöjen itsemääräämisoikeutta ja itsehallintoa. Tämä oli vastakohta sille, mitä hallitus oli aiemmin suunnitellut Australian alkuperäiskansoille (kulttuurinen assimilaatio).
Lokakuussa 1976 alkuperäisväestön asioista vastaavan ministeriön raportissa arvioitiin, että alkuperäisväestön yhteisöjä oli yli sata. Suurin osa niistä sijaitsi Northern Territory -alueella. Arnhem Landissa oli vuoden 1976 loppuun mennessä noin 55 syrjäseutuyhteisöä, joiden keskikoko oli noin 30 henkeä. Noin 30 muuta sijaitsi Northern Territoryn lounaisosassa, ja niiden koko vaihteli 15:stä 100:aan henkilöön. Pohjoisterritorio menestyi varhaisessa vaiheessa outstation movemnetissa, koska aboriginaalien maaoikeuksia koskeva laki (Aboriginal Land Rights Act) hyväksyttiin territoriossa vuonna 1976. Se oli maan ensimmäinen aboriginaalien maaoikeuksia koskeva laki.
Australiassa on nyt yli tuhat ulkopaikkakuntaa. Pohjoisterritoriossa niitä on noin 500, ja noin kolmannes territorion aboriginaaliväestöstä asuu syrjäseuduilla.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että syrjäseuduilla asuvat ihmiset ovat paljon terveempiä kuin muut aboriginaalit.
Lisää lukemista
- H. C. Coombs, L.R. Hiatt ja Barrie Graham Dexter (1980). Australian aboriginaalien asemapaikkaliike. Australian Institute of Aboriginal Studies.
Muut verkkosivustot
- Homelands Archived 2016-07-08 at the Wayback Machine at Amnesty International
- Aboriginaalien kotiseudut ja ulkopaikkakunnat Creative Spiritsissä
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on ulkopaikkakunta?
V: Outstation on Australian aboriginaalien pieni maaseutuasutus, joka on yleensä rakennettu yhteisön perinteiselle maalle tai sen läheisyyteen.
K: Kuka asuu outstationissa?
V: Ulkopaikkakunnalla asuvat ihmiset ovat yleensä läheisiä sukulaisia, jotka kuuluvat yhteen tai kahteen perheeseen ja joilla on henkinen ja esi-isien suhde maahan.
K: Kuinka monta ihmistä asuu syrjäseuduilla?
V: Asutusalueella asuvien ihmisten määrä voi nousta ja laskea vuoden aikana, mutta vakituinen väkiluku on yleensä alle muutama kymmenen.
K: Missä useimmat näistä yhteisöistä sijaitsevat?
V: Useimmat näistä yhteisöistä sijaitsevat Pohjois-Territoriossa, Länsi-Australiassa, Etelä-Australiassa ja Queenslandissa.
K: Minkälaisina ne esiintyvät tilastoissa?
V: Tilastotiedoissa ulkopaikkakuntia kutsutaan "erillisiksi alkuperäiskansayhteisöiksi".
K: Kuinka monta erillistä alkuperäiskansayhteisöä Australiassa on?
V: Australiassa on yli tuhat tällaista yhteisöä.
K: Ovatko nämä yhdyskunnat itsehallinnollisia?
V: Kyllä, ne ovat suurelta osin itsehallinnollisia.
Etsiä