Australian aboriginaalien myytit, jotka

Australian aboriginaalien myytit, jotka tunnetaan myös nimillä uniaikakertomukset ja laululinjat, ovat Australian alkuperäiskansojen perinteisesti esittämiä ja kertomia tarinoita. Kullakin Australian kieliryhmällä on omat tarinansa.

Kaikki myytit selittävät kunkin aboriginaaliryhmän paikallisen maiseman tärkeitä piirteitä ja merkityksiä. Ne antavat Australian fyysiselle maisemalle kulttuurisen merkityksen. Ihmiset, jotka tuntevat nämä tarinat, pääsevät käsiksi australialaisten aboriginaalien esi-isien viisauteen ja tietoon, joka ulottuu muistin ulottumattomiin.

David Horton kirjoitti Australian aboriginaalien tietosanakirjassa seuraavaa:

"Australian myyttisessä kartassa olisi tuhansia hahmoja, joiden merkitys vaihtelee, mutta jotka kaikki liittyvät jollain tavalla maahan. Jotkut heistä syntyivät omilla paikoillaan ja pysyivät henkisesti kyseisessä ympäristössä. Toiset tulivat jostain muualta ja menivät jonnekin muualle."

"Monet muuttivat muotoaan, muuttuivat ihmisistä tai luonnonlajeista tai muuttuivat ihmisiksi tai luonnon piirteiksi, kuten kallioiksi, mutta kaikki jättivät jotain henkisestä olemuksestaan paikkoihin, jotka on merkitty heidän tarinoihinsa."

Australian aboriginaalien myyttejä on kuvattu katekismuksen, liturgisen käsikirjan, sivilisaation historian, maantiedon oppikirjan ja paljon pienemmässä määrin maailman ja maailmankaikkeuden käsikirjan osiksi.

Djabugayn kieliryhmän myyttinen olento Damarri muuttui vuoristoksi. Hänet nähdään makaamassa selällään Barron-joen rotkon yläpuolella ja katsomassa taivaalle.

Antiikki

Australialainen kielitieteilijä R. M. W. Dixon on kerännyt monia aboriginaalien myyttejä niiden alkuperäisillä kielillä. Hän havaitsi, että jotkin myyttien maiseman yksityiskohdat olivat samoja kuin samoista maisemista tehdyt tieteelliset löydöt. Esimerkiksi Atherton Tablelandin alueella myytit kertovat Eacham-, Barrine- ja Euramo-järven synnystä. Geologit ovat ajoittaneet järvet muodostaneet tulivuoren räjähdykset, jotka aboriginaalien tarinankertojien mukaan tapahtuivat yli 10 000 vuotta sitten. Kraatterien pohjasta otetut siitepölyfossiilinäytteet vastaavat aboriginaalien tarinaa. Kraatterien muodostuessa alueella oli eukalyptusmetsää, ei nykyisiä märkiä trooppisia sademetsiä.

Dixonin mukaan aboriginaalien myytit Kraatterijärvien alkuperästä saattavat pitää paikkansa jopa 10 000 vuoden takaa. Australian kulttuuriperintökomission jatkotutkimukset johtivat siihen, että Crater Lakes -myytti sisällytettiin kansallispuistojen rekisteriin ja Australian maailmanperintöehdotukseen kosteista trooppisista metsistä. Kyseessä on "vertaansa vailla oleva inhimillinen muistiinpano tapahtumista, jotka ajoittuvat pleistoseenikaudelle".

Sittemmin Dixon on löytänyt monia vastaavia esimerkkejä Australian aboriginaalien myyteistä, jotka kuvaavat tarkasti muinaisen menneisyyden maisemia. Erityisesti hän huomasi monia myyttejä, jotka kertovat aiemmista merenpinnan tasoista, kuten mm. seuraavat:

Robert Russellin vuonna 1850 keräämässä Port Phillip -myytissä kuvataan Port Phillip Bayn olleen aikoinaan kuivaa maata. Yarra-joen uoma oli aikoinaan erilainen, sillä se seurasi Carrum Carrumin suota. Tämä oli suullinen kertomus, joka kuvasi tarkasti 10 000 vuoden takaista maisemaa.
Great Barrier Reef -riutan rannikko Dixonin Cairnsin eteläpuolella sijaitsevassa Yarrabahissa keräämä myytti kuvasi rannikkoa, joka sijaitsi nykyisen Great Barrier Reef -riutan reunalla. Siinä nimettiin paikkoja, jotka ovat nyt kokonaan meren peitossa. Tämä oli suullinen muistiinpano, joka vastasi 10 000 vuoden takaista maisemaa.
J. W. Gregoryn vuonna 1906 keräämät Lake Eyre -myytit kuvaavat Keski-Australiaa hedelmälliseksi, hyvin kastelluksi tasangoksi. Eyre-järveä ympäröivät aavikot olivat yksi yhtenäinen puutarha. Tämä suullinen tarina vastaa geologien käsitystä siitä, että holoseenin alkupuolella oli märkä vaihe, jolloin järvellä olisi ollut jatkuvasti vettä.

Aboriginaalien mytologia: Australia

Australiassa on ainakin 400 aboriginaaliryhmää. Jokaisella ryhmällä on oma nimensä, oma kielensä ja usein myös omat murteensa. Jokaisella ryhmällä oli omat myytit, ja yksittäisten myyttien sanat ja nimet tulevat näistä kieliryhmistä.

Koska aboriginaaliryhmiä, kieliä, uskomuksia ja käytäntöjä on niin paljon, ei ole mahdollista kuvata yhdellä otsikolla koko mantereen myyttien koko kirjoa ja monimuotoisuutta.

Encyclopaedia of Aboriginal Australia toteaa kuitenkin, että "yksi kiehtova piirre [Australian aboriginaalien mytologiassa] on myyttien monimuotoisuuden ja samankaltaisuuden sekoitus koko mantereella."

Aboriginaalien myyttien ja mytologian samankaltaisuuteen kuuluu:

"...ne kuvaavat yleensä esi-isien olentojen, usein jättiläiseläinten tai -ihmisten, matkoja alun perin luonnottomalla alueella. Vuoret, joet, vesilähteet, eläin- ja kasvilajit sekä muut luonnon- ja kulttuurivarat syntyivät näiden uniaikamatkojen aikana tapahtuneiden tapahtumien seurauksena. Niiden olemassaolo nykyisissä maisemissa on monien alkuperäiskansojen mielestä vahvistus heidän luomiskäsityksilleen.""

"...Luojaolentojen uniaikaisilla matkoillaan maata ja merta pitkin kulkeneet reitit... yhdistävät monia pyhiä paikkoja toisiinsa maata ristiin rastiin kulkevien uniaikaisten polkujen verkostossa. Unelmien reitit voivat kulkea satoja, jopa tuhansia kilometrejä, aavikolta rannikolle [ja] ne voivat olla yhteisiä kansoille niissä maissa, joiden läpi reitit kulkevat.""

Australialaiset antropologit kuvaavat aboriginaalien myyttejä, joita aboriginaalikansat yhä esittävät eri puolilla Australiaa, tärkeäksi sosiaaliseksi tehtäväksi. Myytit selittävät heidän jokapäiväisen elämänsä järjestystä, auttavat muokkaamaan kansojen ajatuksia ja vaikuttavat muiden käyttäytymiseen. Esityksissä myös usein lisätään ja "mytologisoidaan" historiallisia tapahtumia näiden sosiaalisten tarkoitusten saavuttamiseksi nopeasti muuttuvassa nykymaailmassa. Kuten R.M. W. Dixon kirjoittaa:

"On aina olennainen ja yleinen ... että laki (aboriginaalien laki) on jotain, joka on peräisin esi-isien kansoista tai unelmista ja joka siirtyy sukupolvelta toiselle jatkuvassa linjassa. Vaikka... tiettyjen ihmisten oikeudet voivat tulla ja mennä, perustavien Unelmien ja tiettyjen maisemien väliset perimmäiset suhteet ovat teoriassa ikuisia... ihmisten oikeuksia paikkoihin pidetään yleensä vahvimpina silloin, kun nämä ihmiset nauttivat identiteettisuhdetta yhden tai useamman kyseisen paikan Unelmien kanssa.

Tämä on aboriginaalien identiteetin keskeinen vahva piirre. Kyse on muustakin kuin vain uskomisesta. Unelmointi oli olemassa ja on edelleen olemassa, kun taas ihmiset ovat vain väliaikaisia.

Australian aboriginaalien myytit ovat eräänlainen kirjoittamaton (suullinen) kirjasto. Tämän kirjaston avulla aboriginaalit oppivat maailmasta ja näkevät aboriginaalien "todellisuuden", jonka käsitteet ja arvot eroavat huomattavasti länsimaisten yhteiskuntien käsitteistä ja arvoista:

"Aboriginaalit oppivat tarinoistaan, että yhteiskunnan ei pidä olla ihmiskeskeinen vaan maakeskeinen, muuten he unohtavat lähteensä ja tarkoituksensa....he ovat yhteydessä muuhun luomakuntaan, että he yksilöinä ovat vain ajallisesti väliaikaisia ja että menneet ja tulevat sukupolvet on otettava mukaan heidän käsitykseensä elämän tarkoituksestaan."

"Ihmiset tulevat ja menevät, mutta maa ja tarinat maasta pysyvät. Tämä on viisaus, joka vaatii elinikäistä kuuntelemista, havainnointia ja kokemista... On olemassa syvä ymmärrys ihmisluonnosta ja ympäristöstä... paikoilla on "tunteita", joita ei voi kuvata fyysisin termein... hienovaraisia tunteita, jotka resonoivat näiden ihmisten kehojen läpi. Vain puhumalla ja olemalla näiden ihmisten kanssa näitä "tunteita" voi todella arvostaa. Tämä on... näiden ihmisten aineeton todellisuus.".

Australian laajuiset myytit

Sateenkaarikäärme

Vuonna 1926 brittiläinen antropologi, professori Alfred Radcliffe-Brown, totesi, että monilla Australian aboriginaaliryhmillä oli yhteisiä versioita yhdestä myytistä. Myytti kertoi voimakkaasta, luovasta ja vaarallisesta käärmeestä tai käärmeestä, joka oli yleensä valtavan kokoinen. Käärme liittyi sateenkaariin, sateeseen, jokiin ja syviin vesilähteisiin.

Radcliffe-Brown käytti sanoja "sateenkaarikäärme" kuvaamaan tätä yleistä, toistuvaa myyttiä. Hän luetteli eri puolilla Australiaa käytetyt nimet tälle "sateenkaarikäärmeelle":

Kanmare (Boulia, Queensland)
Tulloun: (Mount Isa, Queensland)
Andrenjinyi (Pennefather River, Queensland)
Takkan (Maryborough, Queensland)
Targan (Brisbane, Queensland)
Kurreah (Broken Hill, Uusi Etelä-Wales)
Wawi (Riverina, Uusi Etelä-Wales)
Neitee & Yeutta (Wilcannia, Uusi Etelä-Wales)
Myndie (Melbourne, Victoria)
Bunyip (Länsi-Viktoria)
Arkaroo (Flinders Ranges, Etelä-Australia)
Wogal (Perth, Länsi-Australia)
Wanamangura (Laverton, Länsi-Australia)
Kajura (Carnarvon, Länsi-Australia)
Numereji (Kakadu,pohjoinen alue).

Tämä "sateenkaarikäärme", valtavan kokoinen käärme, elää syvimmissä vesilähteissä. Se on peräisin suuremmasta olennosta, joka näkyy Linnunradassa tummana raitana. Se näyttäytyy ihmisille tässä maailmassa sateenkaarena, kun se liikkuu veden ja sateen läpi, muokkaa maisemia, nimeää ja laulaa paikkoja, nielaisee ja joskus hukuttaa ihmisiä; vahvistaa tietäviä sateella ja parantavilla voimilla; turmelee toisia haavoilla, heikkoudella, sairaudella ja kuolemalla.

Jopa Australian "Bunyip" tunnistettiin edellä mainitun kaltaiseksi "sateenkaarikäärmeen" myytiksi. Radcliffe-Brownin käyttämiä sanoja käytetään nykyään yleisesti valtion virastoissa, museoissa, taidegallerioissa, aboriginaalijärjestöissä ja tiedotusvälineissä viittaamaan nimenomaan Australian aboriginaalimyyttiin ja yleisesti Australian aboriginaalimytologian lyhenteenä.

Kapteeni Cookin myytit

Toinen Australiasta löytyvä myytti kertoo mereltä saapuvasta henkilöstä. Tämä yleensä Englannista kotoisin oleva henkilö joko tarjoaa lahjoja tai tuo suurta vahinkoa. Henkilöä kutsutaan useimmiten nimellä "kapteeni Cook". Vaikka James Cookilla oli keskeinen rooli Australian kehityksessä, aboriginaalien tarinoissa hän on roisto.

Aboriginaalien myytit "kapteeni Cookista" eivät ole suullista historiaa. Ne eivät ole osa James Cookin Australian itärannikon tutkimusmatkaa vuonna 1770. Aboriginaalit tapasivat Cookin, erityisesti hänen seitsemän viikon oleskelunsa aikana Endeavour-joella. Guugu Yimidhirr -kansa saattaa muistaa nämä tapaamiset.

Australiassa levinnyt Kapteeni Cook -myytti kertoo kuitenkin symbolisesta brittiläisestä hahmosta, joka saapuu valtamerten takaa joskus sen jälkeen, kun aboriginaalien maailma oli muodostunut ja alkuperäinen yhteiskuntajärjestys perustettu. Tämä kapteeni Cook merkitsee dramaattisia muutoksia yhteiskuntajärjestyksessä, johon nykyiset aboriginaalit ovat syntyneet.

Vuonna 1988 australialainen antropologi Kenneth Maddock tutki useita versioita tästä "Kapteeni Cook" -myytistä, jotka on tallennettu useilta Australian aboriginaaliryhmiltä:

Batemans Bay, Uusi Etelä-Wales: Percy Mumbulla kertoi kapteeni Cookin saapuneen suurella aluksella, joka ankkuroitui Snapper Islandille. Hän antoi ihmisille vaatteita (yllään) ja kovia keksejä (syötäväksi). Sitten hän palasi laivaansa ja purjehti pois. Mumbulla kertoi, kuinka hänen esi-isänsä hylkäsivät kapteeni Cookin lahjat ja heittivät ne mereen.
Cardwell, Queensland: Chloe Grant ja Rosie Runaway kertoivat, kuinka kapteeni Cook ja hänen ryhmänsä näyttivät nousevan merestä. Valkoihoisten ihmisten ajateltiin olevan esi-isien henkiä, jotka palasivat jälkeläistensä luo. Kapteeni Cook saapui paikalle tarjoten ensin piippua ja tupakkaa poltettavaksi (joka hylättiin "palavana juttuna... joka oli juuttunut hänen suuhunsa"), sitten hän keitti teetä (joka hylättiin kiehuvana "likaisena vetenä"), seuraavaksi hän leipoi jauhoja hiilillä (joka hylättiin "ummehtuneelta" haisevana ja heitettiin pois maistamattomana), ja lopuksi hän keitti naudanlihaa (joka tuoksui hyvältä ja maistui ihan hyvältä, kun suolainen kuori pyyhittiin pois). Sitten kapteeni Cook ja hänen ryhmänsä lähtivät purjehtimaan pohjoiseen, ja Chloe Grantin ja Rosie Runawayn esi-isät hakkasivat maata nyrkillä ja olivat pelokkaasti pahoillaan nähdessään esi-isiensä henkien lähtevän tällä tavoin.
Carpentarianlahden kaakkoispuoli, Queensland: Rolly Gilbert kertoi, kuinka kapteeni Cook ja muut purjehtivat valtameriä veneellä ja päättivät tulla katsomaan Australiaa. Cook tapasi pari Rollyn esi-isää, jotka hän aikoi kuvata. Sen sijaan hän huijasi heidät näyttämään hänelle paikallisen väestön tärkeimmän leirintäalueen, minkä jälkeen he:

"perustivat ihmiset [karjankasvatus] kulkemaan maaseudulla ja ampumaan ihmisiä, aivan kuin eläimiä, ja jättivät heidät lojumaan haukoille ja variksille... Niinpä monia vanhuksia ja nuoria ihmisiä lyötiin päähän aseen kärjellä ja jätettiin sinne. He halusivat saada ihmiset hävitettyä, koska Queenslandissa eurooppalaisten piti ajaa karjaa: hevosia ja karjaa."

Victoriajoki (Pohjoisterritorio): Kapteeni Cookin myytissä kerrotaan, että kapteeni Cook purjehti Lontoosta Sydneyhyn saadakseen maata. Hän laskeutui maihin härkiä ja miehiä tuliaseiden kanssa, minkä jälkeen Sydneyn alueen paikalliset aboriginaalit tapettiin. Kapteeni Cook suuntasi Darwiniin, josta hän lähetti aseistettuja ratsumiehiä metsästämään aboriginaaleja Victoriajoen alueella. Hän perusti Darwinin kaupungin ja antoi poliiseille ja karjatilojen johtajille ohjeet siitä, miten aboriginaaleja oli kohdeltava.
Kimberley (Länsi-Australia): Monien aboriginaalien tarinankertojien mukaan kapteeni Cook on eurooppalainen kulttuurisankari, joka rantautui Australiaan. Hän käytti ruutia ja näytti esimerkkiä aboriginaalien kohtelusta koko Australiassa, myös Kimberleyssä. Kotiinsa palattuaan hän väitti, ettei ollut nähnyt yhtään aboriginaalikansaa, ja sanoi, että maa oli valtava ja tyhjä maa, jonka uudisasukkaat voisivat tulla ja valloittaa itselleen. Tässä myytissä kapteeni Cook esitteli "Cookin lain", johon uudisasukkaat tukeutuvat. Aboriginaalien mukaan tämä on aboriginaalien lakiin verrattuna tuore, epäoikeudenmukainen ja väärä laki.

Australian Carpet Python, yksi 'Rainbow Serpent' hahmon muodoista, joita 'Rainbow Serpent' -myytissä voi esiintyä.

Kapteeni James Cookin patsas Admiralty Archissa, Lontoossa

Esimerkkejä myyteistä

Murrinh-Pathan kansa

Murrinh-Patha-kansan maa

Murrinh-Patha-kansa asuu suolaisen veden alueella Wadeyen kaupungin sisämaassa. He kuvaavat myyteissään uniaikaa, joka antropologien mukaan on uskonnollinen uskomus, mutta eroaa useimmista muista maailman uskonnollisista uskomuksista.

Murrinh-pathan ajatusten, uskomusten ja ilmaisun ykseys on kristinuskossa vertaansa vailla. He näkevät Unelmiensa vaikuttavan kaikkeen elämäänsä, ajatuksiinsa ja kulttuuriinsa. He eivät näe eroa henkisten ja aineellisten asioiden välillä. Heillä ei ole eroa pyhien ja ei-pyhien asioiden välillä. Kaikki elämä on "pyhää", kaikella käytöksellä on "moraalisia" seurauksia. Kaikki elämän merkitys tulee tästä ikuisesta, aina läsnä olevasta Unelmoinnista.

"Pyhää on kaikkialla fyysisessä maisemassa. Myytit ja myyttiset jäljet kulkevat tuhansia kilometrejä, ja jokaisella maaston erityisellä muodolla ja piirteellä on hyvin kehittynyt 'tarina' takanaan."

Tämä Murrinh-patha-mytologia perustuu elämänkatsomukseen, jonka mukaan elämä on "...iloinen asia, jonka keskiössä on matoja.". Elämä on hyvää ja välittävää, mutta elämän matkan aikana on monia tuskallisia kärsimyksiä, jotka jokaisen ihmisen on ymmärrettävä ja elettävä läpi kasvaessaan. Tämä on Murrinh-patha-myyttien sisältämä viesti. Juuri tämä filosofia antaa Murrinh-pathan ihmisille järkeä ja merkitystä elämään.

Esimerkiksi seuraava Murrinh-patha-myytti esitetään Murrinh-patha-seremonioissa, joissa nuoret miehet vihitään aikuisuuteen.

"Eräs nainen, Mutjinga ('Vanha nainen'), oli vastuussa pienistä lapsista, mutta sen sijaan, että olisi pitänyt heistä huolta vanhempien poissa ollessa, hän nielaisi heidät ja yritti paeta jättiläiskäärmeenä. Ihmiset seurasivat häntä, keihästivät hänet ja poistivat sulamattomat lapset ruumiista."

Myytissä ja sen esityksessä esi-isä, joka muuttuu jättiläiskäärmeeksi, joutuu ensin nielemään pienet lapset. Tämän jälkeen lapset oksennetaan ulos, ennen kuin heidät hyväksytään nuorina aikuisina, joilla on kaikki nuorten aikuisten oikeudet ja edut.

Pintupi ihmiset

Pintupin kansan maa

Pintupi-kansoilla Australian Gibsonin autiomaasta on lähinnä "myyttinen" tapa ymmärtää identiteettinsä, ja kaikki tapahtumat tapahtuvat ja selittyvät sosiaalisten rakenteiden ja sääntöjen avulla, joista kerrotaan, joista lauletaan ja jotka esitetään heidän yli-inhimillisessä mytologiassaan. Toisin sanoen yhteiskunnan rakenteet ovat peräisin myyteistä, eivät heidän omista poliittisista toimistaan, päätöksistään tai paikallisten yksilöiden vaikutuksista.

"Unelmointi... tarjoaa moraalisen auktoriteetin, joka on yksilön tahdon ja ihmisen luomisen ulkopuolella... vaikka Unelmointi kosmoksen järjestyksenä on oletettavasti historiallisten tapahtumien tuote, tällainen alkuperä kielletään."

"Nykyistä toimintaa ei ymmärretä inhimillisten liittoutumien, luomusten ja valintojen tuloksena, vaan sen nähdään olevan syleilevän, kosmisen järjestyksen määräämä."

Pintupien maailmankuvassa yhteiskuntaa ohjaavat ja ohjaavat kolme pitkää maantieteellistä nimettyjen paikkojen muodostamaa rataa. Ne ovat toisiinsa liittyviä tärkeiden paikkojen ketjuja, jotka myyttiset hahmot ovat nimenneet ja luoneet matkallaan Pintupin autiomaa-alueen läpi Unelmien aikana. Kyseessä on tarinoiden, laulujen ja seremonioiden monimutkainen mytologia, jonka pintupit tuntevat nimellä Tingarri. Pintupi-kansat kertovat ja esittävät sen täydellisimmin suuremmissa kokoontumisissa Pintupi-maassa.

Aiheeseen liittyvät sivut

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mitä ovat Australian aboriginaalien myytit?

V: Australian aboriginaalimyytit ovat kokoelma tarinoita, joita Australian alkuperäiskansat ovat perinteisesti esittäneet ja kertoneet.

K: Onko kaikilla Australian kieliryhmillä omat tarinansa?

V: Kyllä, jokaisella Australian kieliryhmällä on omat tarinansa.

K: Mitä myytit selittävät?

V: Myytit selittävät kunkin aboriginaaliryhmän paikallisen maiseman tärkeitä piirteitä ja merkityksiä ja antavat Australian fyysiselle maisemalle kulttuurisen merkityksen.

K: Mitä tarinoita tuntevat ihmiset saavat käyttöönsä?

V: Ihmiset, jotka tuntevat nämä tarinat, pääsevät käsiksi australialaisten aboriginaalien esi-isien viisauteen ja tietoon, joka ulottuu muistin ulottumattomiin.

K: Miten David Horton kuvasi Australian myyttistä karttaa?

V: David Horton kuvasi Australian myyttistä karttaa siten, että siinä olisi tuhansia hahmoja, joiden merkitys vaihtelee, mutta jotka kaikki liittyvät jollain tavalla maahan. Jotkut heistä syntyivät omilla paikoillaan ja pysyivät henkisesti kyseisessä ympäristössä. Toiset tulivat jostain muualta ja menivät jonnekin muualle.

Kysymys: Oliko Australian aboriginaalien myyttien kaikki hahmot ihmisiä vai luonnollisia lajeja?

V: Ei, monet hahmot muuttivat muotoaan, muuttuivat ihmisolennoista tai luonnonlajeista tai muuttuivat ihmisiksi tai luonnon piirteiksi, kuten kallioiksi, mutta kaikki jättivät jotakin henkisestä olemuksestaan tarinoissa mainittuihin paikkoihin.

K: Miten Australian aboriginaalien myyttejä on kuvattu?

V: Australian aboriginaalien myyttejä on kuvattu katekismuksen, liturgisen käsikirjan, sivilisaation historian, maantiedon oppikirjan ja paljon pienemmässä määrin maailman ja maailmankaikkeuden käsikirjan osiksi.