Akritarkit
Akritarkit ovat varhaisia mikrofossiileja, jotka ovat todennäköisesti eukaryoottisolujen jäänteitä. Kyseessä ovat kestävät yksikerroksiset soluseinät tai ehkä soluseinien erittämä kansi, joita näemme proterotsooisen kauden varhaisissa kivissä. Nämä rakenteet ovat kemialliselta koostumukseltaan orgaanisia, eivät kalsiumkarbonaattia. Niiden tarkkaa luonnetta ei tunneta, mutta ne näyttävät nykyisten dinoflagellaattien (punaisen vuoroveden organismien) lepovaiheilta.
"Nämä mikrofossiilit edustavat eukaryoottien levien lisääntymiskierron lepovaihetta". s258.
Akritarkkeja esiintyy runsaasti 1,4-1,6 miljardia vuotta vanhoissa orgaanisesti rikkaissa liuske- ja silttikivikerrostumissa. s57 Niihin kuuluu monenlaisia muotoja, joten ei ole selvää, ovatko ne monofylisiä. Noin 1 miljardi vuotta sitten niiden runsaus, monimuotoisuus ja erityisesti piikkien koko ja lukumäärä alkoivat lisääntyä. Niiden populaatiot romahtivat kryogeenikaudella 860 miljoonaa vuotta sitten (Lumipallo-Maa-jaksot). Ne lisääntyivät kambrikauden räjähdyksen aikana ja saavuttivat suurimman monimuotoisuutensa paleotsooisella kaudella. Ne säilyivät ainakin ordovikiumiin asti. s256
Lisääntynyt selkärangattomuus johtui mahdollisesti tarpeesta puolustautua petoeläimiä vastaan, jotka olivat riittävän suuria nielaistakseen tai repiäkseen ne kappaleiksi. Myös muissa neoproterotsooisen ajan pienissä eliöryhmissä on merkkejä petojen vastaisesta puolustautumisesta.
Tuore löytö
Äskettäinen löytö on laajentanut huomattavasti tietämystämme akritarkkeista. Suuria (50μm) akritarkkeja on löydetty arkeeisen kauden ikäisistä piipohjaisista kivistä Etelä-Afrikassa. Nämä kivet ovat peräisin 3 200 miljoonan vuoden takaa, mikä tekee niistä toiseksi vanhimmat fossiileina löydetyt eliöt. Varhaisimmat ovat stromatoliiteista löydetyt syanobakteerit.
Tämä merkitsee sitä, että akritarkit ovat eukaryootteja. Tämä tarkoittaa, että eukaryootteja oli olemassa ainakin 1,5 miljardia vuotta aiemmin kuin on oletettu.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä ovat akritarkit?
A: Akritarkit ovat varhaisia mikrofossiileja, eukaryoottisolujen jäänteitä. Niillä on yksikerroksinen soluseinä tai soluseinien erittämä kansi, jota löytyy proterotsooisen kauden kivistä.
K: Mikä on niiden kemiallinen koostumus?
V: Akritarkit ovat kemialliselta koostumukseltaan orgaanisia, eivät kalsiumkarbonaattia.
K: Milloin ne ilmestyivät ensimmäisen kerran?
V: Akritarkkeja esiintyi ensimmäisen kerran 1,4-1,6 miljardia vuotta sitten orgaanisesti rikkaissa liuske- ja silttikivikerrostumissa.
K: Ovatko ne monofyleettisiä?
V: On epäselvää, ovatko akritarkit monofylisiä vai eivät, koska niillä on monenlaisia muotoja.
K: Miksi niiden populaatiot romahtivat kryogeenikaudella?
V: Akritarkkien populaatiot romahtivat 860 miljoonaa vuotta sitten kryogeenisen kauden aikana lumipalloisen maapallojakson vuoksi.
Kysymys: Miksi niistä tuli ajan mittaan yhä selkärangattomampia?
V: Akritarkkien lisääntynyt selkärangattomuus johtui mahdollisesti tarpeesta puolustautua saalistajia vastaan, jotka olivat riittävän suuria nielaistakseen tai repiäkseen ne kappaleiksi.
K: Kehittivätkö myös muut eliöryhmät petojen vastaista puolustautumista tähän aikaan?
V: Kyllä, myös muissa neoproterotsooisen ajan pienissä eliöryhmissä on merkkejä petojen vastaisesta puolustuksesta.
