Parapsykologia on psyykkisten tapahtumien tutkimusta. Näihin ilmiöihin liittyy ihmisen ja hänen ympäristönsä välinen tiedonvaihto ilman viiden aistin käyttöä. Niihin kuuluvat aistien ulkopuolinen havaitseminen (kuten telepatia), mielen vaikuttaminen aineeseen (psykokinesia), poikkeavat kokemukset (kuten menneen elämän kokemukset ja kuoleman läheltä piti -kokemukset) ja ilmestykset. Tällaisia asioita on raportoitu hyvin pitkään.
Vuonna 2005 Nobel-palkittu Brian Josephson sanoi, että monet tiedemiehet eivät vielä ole vakuuttuneita parapsykologian ja paranormaalin todisteista. Josephson väittää, että jotkut tiedemiehet tuntevat olonsa epämukavaksi telepatian kaltaisten ideoiden suhteen ja että heidän tunteensa tulevat joskus tielle arvioita tehdessään.
Parapsykologia käsittelee siis ilmiöitä, joita ei yleensä voida selittää tunnetuilla fysiologisilla, psykologisilla tai fyysisillä mekanismeilla. Tutkimuskohteita ovat esimerkiksi:
- Telepatia — tiedon tai tunteiden välittyminen ihmisten välillä ilman havaittavia aistikanavia (telepatia).
- Psäkokenesia / psykokinesia — vaikutus aineeseen tai tapahtumiin ilman tunnettua fyysistä kosketusta (psykokinesia).
- Precognition — ennakkotieto tulevista tapahtumista.
- Kokemukset ja näyt — esimerkiksi menneisyyden kokemukset, kuoleman läheltä pitänyt -kokemukset ja ilmestykset.
Tutkimusmetodit vaihtelevat: kokeelliset laboratorioasetelmat (esim. kontrolloidut valintatehtävät, niin sanotut ganzfeld-kokeet), satunnaisgeneraattoreihin liittyvät testit sekä haastattelut ja tapausselostukset. Monet kokeet pyrkivät sulkemaan pois tavalliset selitykset kuten havaintovirheet, huijaus tai sattuma. Kuitenkin tulosten toistettavuus ja kontrollin riittävyys ovat olleet keskeisiä kiistakysymyksiä.
Parapsykologian tutkimusta arvostellaan yleisesti seuraavista syistä:
- Vaikea tai epäonnistunut toistettavuus: monet positiiviset havainnot eivät ole olleet luotettavasti toistettavissa riippumattomissa kokeissa.
- Menetelmäongelmat: pienet otoskoot, valikoiva raportointi, tilastollinen väärintulkinta ja mahdollinen sensitiivisyys kokeilijan vaikutukselle voivat vääristää tuloksia.
- Sensaatio ja vahvistusharhat: julkaistut positiiviset löydökset saattavat saada paljon huomiota, kun taas negatiiviset tulokset jäävät vähemmälle huomiolle.
Samalla on muistettava, että parapsykologiaan liittyvä kiinnostus ei ole uusi ilmiö: reportoituja tapauksia ja yrityksiä tutkia niitä löytyy sekä historiallisen että nykyajan lähteistä. Jotkut tutkijat ovat esittäneet, että tiettyjä tuloksia kannattaa tutkia lisää modernin menetelmäkehityksen avulla, kun taas toiset katsovat, että rahat ja tutkimusresurssit tulisi kohdistaa todennetumpiin tutkimuskysymyksiin. Esimerkiksi alkuperäisessä tekstissä mainittu Brian Josephson on yksi niistä tunnetuista tutkijoista, joka on kannattanut avoimempaa keskustelua ja tutkimusta.
Jos aihe kiinnostaa, on hyvä lähestyä sitä kriittisesti mutta avoimin mielin: tutustua sekä positiivisiin tutkimusraportteihin että arvioiviin katsauksiin ja skeptikkojen analyyseihin. Poikkeavat väitteet vaativat poikkeuksellisen vahvan ja toistettavan näytön, ja siksi tieteellinen konsensus parapsykologian väitteistä on edelleen puutteellinen.
Lisäksi kannattaa huomioida eettiset ja sosiaaliset näkökulmat: ihmisille, jotka kokevat voimakkaita poikkeavia kokemuksia, tarvitaan usein tukea ja ymmärrystä riippumatta siitä, miten ilmiötä tieteellisesti selitetään. Parapsykologian tutkimuksessa yhdistyvät siten sekä empiirinen testattavuus että inhimillinen näkökulma kokemusten ja uskomusten merkitykseen.
