Sielu: määritelmä, kuolemanjälkeiset uskomukset ja tieteellinen näkökulma
Sielu: selkeä määritelmä, uskonnolliset kuolemanjälkeiset uskomukset reinkarnaatiosta ylösnousemukseen sekä tieteellinen, kriittinen näkökulma.
Monien filosofioiden ja uskontojen mukaan sielu on elävän ihmisen osa, joka on yliluonnollinen ja jatkaa olemassaoloaan kuoleman jälkeen. Sen oletetaan usein olevan kuolematon. Nykyinen luonnontieteellinen tutkimus ei ole pystynyt osoittamaan sielun olemassaoloa tieteellisin menetelmin, koska sielun käsitteeseen liitetään usein testattavuuden ulkopuolisia, ei-materiaalisia ominaisuuksia. Siitä, mitä henkilökohtaisille kokemuksille tapahtuu kuoleman jälkeen, on eri uskonnoissa ja filosofisissa koulukunnissa hyvin erilaisia käsityksiä.
Eri uskonnot ja perinteet
Reinkarnaatio eli uudelleensyntyminen on oppi, jonka mukaan sielu tai tietoisuus siirtyy kuoleman jälkeen toiseen ruumiiseen tai olemassaolon muotoon. Reinkarnaatio on keskeinen ajatus muun muassa hindulaisuudessa. Oppiin liittyy usein myös karma -ajatus, jonka mukaan menneet teot vaikuttavat tuleviin syntymiin ja olosuhteisiin.
Buddhalaisuus suhtautuu sielun käsitteeseen eri tavalla: perinteisessä buddhalaisessa ajattelussa ei ole pysyvää, muuttumatonta minää tai ikuisesti säilyvää sielua. Buddhalaisuudessa korostetaan oppia, jonka mukaan ilmiöissä ei ole pysyvää itseä, mutta silti ihmisessä ja muissa olioissa ilmenee jatkuvuutta karman kautta; tätä jatkumoa kutsutaan usein uudestisyntymiseksi tai samsaraksi, ja tavoitteena on vapautuminen eli nibbana (sanskritiksi nirvana).
Ylösnousemus on kristillinen käsitys, jossa ihmisen sielu yhdistyy toisinaan ruumiilliseen ylösnousemukseen – kristinuskossa Jeesuksen ylösnousemus on keskeinen esikuva ja lupaus viimeisestä tuomiosta, taivaasta ja helvetistä. Useimmissa kristillisissä perinteissä korostetaan sekä sielun että ruumiin kohtalon merkitystä tuomiopäivänä.
Lisäksi monet muut uskonnolliset ja kulttuuriset perinteet tarjoavat omia selityksiään sielulle ja kuolemanjälkeiselle olemassaololle. Esimerkiksi juutalaisuudessa ja islamissa esiintyy vahvoja käsityksiä sielusta ja tuonpuoleisesta elämästä, vaikka yksityiskohdat vaihtelevat koulukunnittain ja tulkinnoittain.
Filosofiset näkökulmat
Filosofiassa sielun olemusta on pohdittu monesta näkökulmasta. Dualismi pitää mieltä tai sielua erillisenä, ei-fyysisenä substanssina suhteessa ruumiiseen. Tunnetuin dualisti on René Descartes, joka erotti ajattelevan mielen (res cogitans) ja laajeneen ruumiin (res extensa). Materialismi tai fyysikalismi puolestaan katsoo, että tietoisuus ja mielentilat ovat aivojen fysikaalisten prosessien tulosta.
Nykyfilosofiassa keskusteluissa esiintyy myös erilaisia funktionalistisia ja emergenttejä näkemyksiä: tietoisuus voidaan ymmärtää tietynlaisten prosessien tai rakenteiden ominaisuudeksi ilman, että tarvitaan erillistä, immateriaaliseksi kuvattavaa sielua. Lisäksi "konsciousnessin vaikea ongelma" (the hard problem of consciousness) kuvaa kysymystä siitä, miksi ja miten subjektiivinen kokemus syntyy fysikaalisista prosesseista; tämä kysymys on yksi keskeisistä syistä, miksi keskustelu sielusta jatkuu.
Tieteellinen tutkimus ja kriittinen tarkastelu
Tieteellinen lähestymistapa edellyttää toistettavissa olevia, objektiivisesti mitattavia havaintoja. Koska "sielu" yleensä määritellään ei-fyysiseksi ja ei-mitattavaksi, sen olemassaoloa on vaikea tutkia tavanomaisin luonnontieteellisin menetelmin. Neurotiede ja kognitiotiede ovat kuitenkin kartoittaneet tietoisuuden eri ilmenemismuotoja ja löytäneet vahvoja yhteyksiä aivojen toimintaan ja subjektiivisiin kokemuksiin: aivovauriot, lääkeaineet ja aistiärsytykset muokkaavat kokemusta tavalla, joka viittaa siihen, että moni perinteisesti sielulle liitetty ominaisuus syntyy aivoprosesseista.
On myös tutkivia väitteitä ja tapausselvityksiä, joita jotkut tutkijat ja parapsykologit ovat tulkinneet sielua tai kuolemanjälkeistä jatkuvuutta tukeviksi. Esimerkiksi läheltä kuolemaa -kokemuksia (near-death experiences) ja viime aikoina tehtyjä reinkarnaatiotapauksiin liittyviä tapausselostuksia on esitetty todisteina; toisaalta näitä ilmiöitä selitetään usein biologisilla, psykologisilla tai sosiaalisilla mekanismeilla (esimerkiksi hapenpuute, aivojen kemialliset muutokset, muistin rakentuminen ja kulttuuriset odotukset). Monet näistä väitteistä ovat kiistanalaisia ja saavat kriittistä arviointia metodologian, tulkintojen ja toistettavuuden näkökulmista.
Lähikokemukset ja reinkarnaation väitteet
- Läheltä kuolemaa -kokemukset: Kuoleman läheisyydessä koetut havainnot, kuten voimakkaat valokokemukset, ulkokehäinen havainto tai rauvainen tyyneys, ovat monessa kulttuurissa yleisiä kertomuksia. Tutkimuksissa on esitetty sekä biologisia että transcendentteja selityksiä.
- Muistikertomukset aiemmista elämistä: Joissakin tapauksissa lapset ovat kertoneet yksityiskohtia, joita on tulkittu viitteiksi aiemmista elämistä. Tällaiset tapaukset herättävät kiinnostusta, mutta niiden todentaminen ja vaihtoehtoisten selitysten (mm. perheiden vaikutus, sattuma, väärät muistot) poissulkeminen ovat haasteita.
Yhteiskunnalliset ja eettiset vaikutukset
Uskomukset sielusta ja tuonpuoleisesta elämästä vaikuttavat ihmisten moraaliin, kuoleman käsittelyyn ja surun työstämiseen. Monet rituaalit, hautauskäytännöt ja lohduttavat perinteet perustuvat näkemyksiin sielun kohtalosta. Lisäksi käsitys oikeudenmukaisesta palkinnosta tai rangaistuksesta kuoleman jälkeen (esim. karma, tuomio tuonpuolella) voi vaikuttaa yksilön valintoihin ja yhteiskunnalliseen käyttäytymiseen.
Yhteenveto
Sielu on monimerkityksinen käsite, joka yhdistää uskonnollisia, filosofisia ja kulttuurisia näkemyksiä. Joissakin perinteissä sielu on ikuinen ja itsenäinen, toisissa se ymmärretään prosessina tai kontinuumina ilman pysyvää minuuden ydintä. Tieteellinen tutkimus painottaa yhteyksiä aivojen ja tietoisuuden välillä, mutta subjektiiviset kokemukset ja historialliset uskomukset pitävät sielukäsitteen elävänä osana ihmiskulttuuria. Lopullinen vastaus kysymykseen siitä, onko sielua ja mitä tapahtuu kuoleman jälkeen, riippuu pitkälti filosofisista lähtökohdista, uskonnollisista uskomuksista ja siitä, millaisia todistuksia kukin pitää riittävinä.
William Bouguereaun taivaaseen kuljettama sielu (englanniksi)
Populaarikulttuuri
Populaarikulttuurissa sielu tarkoittaa yleensä syviä tunteita ja sitoutumista. Tässä merkityksessä sana esiintyy termissä soul-musiikki. Kyseiseen musiikkiin vaikutti kuitenkin myös gospelmusiikki, joka oli uskonnollista.
Yksi suosittu ajatus sieluista, joka on helppo ilmaista, on se, että ihminen on sielu ja hänellä on ruumis. Sielu on "minä" sanassa "olen olemassa", joka tuntee ja elää elämää. Se, mitä ihmiset kutsuvat mieleksi, voi olla osa sielua: yksi sielu aloitti tämän artikkelin, toiset sielut ovat muokanneet sitä, ja toinen sielu lukee sitä. Tämä näkemys kuitenkin viittaa siihen, että ihmisruumis on omaisuutta, ja näyttää väheksyvän ruumiita, joilla ei ole sielua sellaisena kuin puhuja sen määrittelee tai ymmärtää (jotkut sanovat, että eläimillä, harhaoppisilla ja toisen uskonnon edustajilla ei ole sielua). Kuten useimmissa verbi olla -verbin käyttötavoissa, näissä yksinkertaisissa sanoissa on ideologia.
Kristinusko opettaa, että kaikilla ihmisillä on kuolematon sielu. Tämä tarkoittaa, että se on osa ihmistä, joka ei kuole, kun hänen fyysinen ruumiinsa kuolee, vaan elää hänen kanssaan taivaaseen tai helvettiin. Kristityt uskovat, että sielu on "elämän henkäys", jonka Jumala antoi Aadamille.
Japanissa sielun uskotaan painavan 21 grammaa. Tähän uskomukseen ovat saattaneet vaikuttaa tohtori McDougallin 1900-luvun alussa tekemät havainnot. []
Ominaisuudet
Usein tehdään ero sielun, joka on muista sieluista erillinen, ja hengen välillä, joka voi yhdistyä muiden olentojen henkeen. Esimerkiksi kristinuskossa ajatus Pyhästä Hengestä on universaali ja yhteinen henki, johon monet sielut kuuluvat ja joka ilmaistaan maan päällä tuossa uskossa "kirkolla", joka tarkoittaa "Kristuksen ruumista", joka tarkoittaa "kaikkia ruumiita, jotka seuraavat Jeesusta". Tämä voisi olla kattavampi kuin on/on näkemys sieluista ja ruumiista.
Aiheeseen liittyvät sivut
- Muinaisen Egyptin käsitys sielusta
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on sielu?
A: Sielun uskotaan olevan elävän ihmisen yliluonnollinen osa, joka elää kuoleman jälkeen.
K: Voiko tiede löytää sielun?
V: Ei, koska sielua ei voida testata millään kontrolloidulla tavalla.
K: Mitä on jälleensyntyminen?
V: Reinkarnaatio on uskomus siitä, että ruumiin kuoltua sielu syntyy uudelleen toisessa ruumiissa. Se on tärkeää hindulaisuudelle.
K: Mitä buddhalaiset uskovat sielusta?
V: Buddhalaiset eivät usko ikuiseen sieluun tai olemukseen ilmiöissä. He uskovat sielunvaellukseen tai uudelleensyntymiseen, joka perustuu heidän käsitykseensä karmasta ja nirvanasta.
K: Mitä on ylösnousemus?
V: Ylösnousemus on kristillinen uskomus siitä, että sielu palaa samassa ruumiissa.
K: Kenen kristityt uskovat heränneen henkiin?
V: Useimmissa kristillisissä uskontokunnissa Jeesus Kristus herätettiin henkiin, mutta se on luvattu myös kaikille sieluille.
K: Mitä ateistit uskovat sielusta?
V: Useimmat ateistit eivät usko sielun käsitteeseen ja uskovat, että ruumis on ainoa osa ihmistä.
Etsiä