Parcae: roomalaiset kohtalon jumalattaret Nona, Decima ja Morta
Parcae — roomalaiset kohtalon jumalattaret Nona, Decima ja Morta: kehräävät, mittaavat ja katkaisevat elämänlangat. Historiaa, mytologiaa ja löydöt Laviniumista.
Roomalaisessa mytologiassa Parcae (yksikössä Parca) olivat kohtalon naispuolisia ruumiillistumia. Englanniksi heitä kutsutaan usein nimellä Fates. Heidän kreikkalainen vastineensa olivat Moirai. He hallitsivat jokaisen kuolevaisen ja kuolemattoman "elämänlankaa". Jopa jumalat pelkäsivät Parcaita.
Kolmen Parcaen nimet olivat:
- Nona (kreikankielinen vastine Clotho), joka kehräsi elämän langan karallaan;
- Decima (kreik. Lachesis), joka mittasi elämän langan;
- Morta (kreik. Atropos), joka katkaisi elämän langan ja valitsi, miten ihminen kuolisi.
Varhaisimmat tunnetut asiakirjat näistä jumalista ovat kolme pientä stelettä (cippi). Ne löydettiin muinaisen Laviniumin läheltä pian toisen maailmansodan jälkeen. Niissä on kaiverrus:
Neuna fata, Neuna dono, Parca Maurtia dono.
Kahden roomalaisen Parcaen kolmesta nimestä on kirjattu nimet (Neuna = Nona, Maurtia = Morta), ja ne liittyvät fata-käsitteeseen.
Yksi Parcaen lähteistä on Ovidin Metamorphoses, II 654, V 532, VIII 452, XV 781.
Rooli, kuvaus ja uskonto
Parcae symboloivat roomalaisessa ajattelussa kohtalon väistämättömyyttä. Heidän tehtävänsä kuvattiin kolmen toiminnon avulla: langan kehrääminen, sen mittaaminen ja lopulta langan katkaisu. Tämä kolminaisuus on suora paralleeli kreikkalaisiin Moiraihin, mutta roomalaisessa perinteessä Parcae esiintyvät omana, paikallisena ja uskonnollisena ilmentymänään.
Kuvauksissa he ovat usein vanhoja naisia, joilla on kädessään kehräin (karalla tai karstalla), mittanauha tai keppinsä ja sakset tai veitsi langan katkaisemista varten. Parcae säätelevät sekä ihmisten että jumalten kohtaloa: antiikin lähteissä korostetaan, että niiden määräykset ovat jumaliaankin sitovia.
Nona ja Decima liitettiin toisinaan synnytykseen ja lasten elämään—nimi Nona viittaa latinan sanaan "nona" (yhdeksäs), mikä yhdistetään raskauden kestoon ja synnytykseen liittyviin uskomuksiin—kun taas Morta yhdistyy kuolemaan. Vaikka Parcae olivat merkittäviä käsitteellisiä hahmoja, niillä ei välttämättä ollut laajamittaista, keskitettyä valtiollista kulttia kuten monilla muilla roomalaisilla jumaluuksilla; paikalliset uhrikäytännöt ja pienet pyhät paikat (kuten Laviniumin cippi viittaa) ovat tunnetuimpia todistusaineistoja heidän palvonnastaan.
Lähteet, kirjallisuus ja kulttuurivaikutus
Parcaista kerrotaan useissa antiikin lähteissä. Maininnan lisäksi Ovidin Metamorphoses kuvaa heidän toimintaansa ja symboliikkaansa, ja myös muut runoilijat ja kirjailijat, kuten Vergilius, viittaavat kohtalon jumalattariin teoksissaan. Arkeologiset löydöt, erityisesti Laviniumin cippi, tarjoavat välittömämpää evidenssiä Parcae-käsitykselle ja sen varhaisesta paikallisesta merkityksestä.
Parcaiden kuva ja käsitys kohtalosta on vaikuttanut voimakkaasti länsimaiseen kulttuuriin: antiikin tarusto on antanut lähtökohdan keskiajan ja uuden ajan taiteelle, kirjallisuudelle ja myöhemmin populaarikulttuurille, jossa "Fates" eli kohtalonvartijat esiintyvät useissa muodoissa.
Muisti ja tulkinta
Tutkimuksessa Parcae nähdään usein sekä uskonnollisina että symbolisina hahmoina: ne heijastavat roomalaista käsitystä ajan ja elämän kiertokulusta sekä ihmisen aseman rajallisuudesta. Nykyajan tutkijat analysoivat Parcae-kertomuksia sekä mytologisena perintönä että ilmentymänä yhteisön arvoista ja pelon kohteista (esim. kuolema, kohtalo, synnytys). Arkeologiset ja tekstuaaliset lähteet yhdessä antavat varsin monipuolisen kuvan siitä, miten Parcae sijoittuivat roomalaisen kosmologian ja uskonnon kenttään.
Lisätutkimusta varten keskeisiä lähteitä ovat antiikin tekstien käännökset ja kommentaarit sekä arkeologiset raportit Laviniumin löydöistä; Parcae aiheen laajempi tarkastelu voi yhdistää mytologian, etymologian ja uskonnon historian näkökulmia.
Les Parques ( "Puistot", n. 1885), Alfred Agache
Peter Paul Rubensin teos "Kolme parcaa kehräämässä Marie de' Medicin kohtaloa" (1622-1625).
Aiheeseen liittyvät sivut
- Nornit, norjalaisen mytologian kohtaloiden vastine.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Keitä olivat Parcae roomalaisessa mytologiassa?
A: Parcae olivat Rooman mytologiassa kohtalon naispuolisia henkilöitymisiä.
K: Millä nimellä Parcaeita usein kutsuttiin englanniksi?
V: Parcae-ihmisiä kutsuttiin usein englanniksi nimellä Fates.
K: Mitä Parcae hallitsi roomalaisessa mytologiassa?
V: Parcae kontrolloi jokaisen kuolevaisen ja kuolemattoman "elämänlankaa" roomalaisessa mytologiassa.
Kysymys: Pelkäsivätkö jumalat Parcae:ta roomalaisessa mytologiassa?
V: Kyllä, jopa jumalat pelkäsivät Parcaeta roomalaisessa mytologiassa.
K: Mitkä olivat kolmen Parcaen nimet roomalaisessa mytologiassa?
V: Kolmen Parcaen nimet olivat roomalaisessa mytologiassa Nona, Decima ja Morta.
K: Mitkä olivat kunkin Parcaen roolit roomalaisessa mytologiassa?
V: Nona kehräsi elämän langan karallaan, Decima mittasi elämän langan ja Morta katkaisi elämän langan ja valitsi, millä tavalla ihminen kuolisi roomalaisessa mytologiassa.
Kysymys: Mistä lähteestä saat tietoa Parcaeista roomalaisessa mytologiassa?
V: Yksi lähde, josta löytyy tietoa Parcaeista roomalaisessa mytologiassa, on Ovidiuksen Metamorphoses, jonka viitteet ovat kirjassa II, kirjassa V, kirjassa VIII ja kirjassa XV.
Etsiä