Australopithecus anamensis: varhainen australopiteekki ja ihmisen esi-isä

Australopithecus anamensis — varhainen australopiteekki ja ihmisen esi-isä: neljän miljoonan vuoden fossiilit, Turkana-löydöt ja uudet havainnot evoluutiosta.

Australopithecus anamensis on australopithecuksen laji, joka edustaa varhaista vaihetta ihmisapinoiden kehityksessä. Lajin ensimmäinen fossiilinen yksilö, jota ei tuolloin tunnistettu uudeksi lajiksi, oli yksi käsivarren luu. Sen löysi Harvardin yliopiston tutkimusryhmä plioseenikerrostumista Kanapoin alueelta Itä-Turkanajärven rannalta vuonna 1965. Näyte luokiteltiin tuolloin alustavasti Australopithecukseen ja ajoitettiin noin neljän miljoonan vuoden ikäiseksi. Varsinaista lisätietoa lajin luonteesta saatiin kuitenkin vasta myöhemmin.

Vuonna 1987 kanadalainen arkeologi Allan Morton (Harvardin yliopiston Koobi Foran kenttäkoulusta) löysi Allia Bayn itäpuolelta, lähellä Turkana-järveä, Keniassa, osittain rapautuneesta rinteestä ulkonevia hominidipalasia. Kuusi vuotta myöhemmin lontoolaissyntyinen kenialainen paleoantropologi Meave Leakey ja arkeologi Alan Walker kaivoivat Allia Bayn alueella ja löysivät useita muita hominidin palasia, mukaan lukien kokonaisen alaleuan, joka muistuttaa muodoltaan läheisesti tavallisen simpanssin (Pan troglodytes) leukaa, mutta jonka hampaat ovat paljon ihmismäisemmät. Vuonna 1995 Meave Leakey ja hänen työtoverinsa kuvasivat löydöt uudeksi lajiksi, A. anamensis. Lajin nimi tulee regionin paikallisesta turkanan kielen sanasta anam, joka tarkoittaa "järveä".

Löydöt ja ajoitus

A. anamensis -fossiileja on löydetty pääasiassa Itä-Afrikasta, erityisesti Kenian Turkana-tulvatasangoilta (Allia Bay ja Kanapoi). Fossiilit ajoittuvat plioseenikauteen, yleisesti noin 4,2–3,9 miljoonan vuoden ikään. Löydöt koostuvat kallon ja alaleuan palasista, hampaista sekä raajojen luista. Monipuolinen materiaalimäärä on mahdollistanut lajin anatomian ja elintapojen suhteellisen hyvän rekonstruoinnin verrattuna moniin muihin hyvin vanhoihin hominideihin.

Anatomia ja liikkuminen

Australopithecus anamensis oli kooltaan pienempi kuin myöhemmät Homo-lajit. Aivojen tilavuus oli pieni, lähellä nykyisten simpanssien kokoja (arvioita noin 350–450 cm³). Leuka oli pitkänomainen ja etenevä (prognatismi), mutta hampaat ja purentarakenteet osoittavat muutoksia kohti ihmismäisempää ruokailua: molaarit olivat suhteellisen suuret ja tiheäkiteiset, kiille paksua, ja kulmahampaat oli pienentynyt verrattuna varhaisempiin apinoihin.

Raajaluista saadut havainnot viittaavat siihen, että A. anamensis oli sekä tottunut kahdella jalalla kävelijä että säilytti puussa liikkumiseen soveltuvia piirteitä. Esimerkiksi sääriluun (tibia) muoto tukee pystyasentoa ja kaksitehoista askellusta (habitual bipedalism), kun taas kyynärvarren ja hartiarakenteet osoittavat säilyneitä kykyjä kiipeilyyn ja käsillä tarttumiseen. Tämä yhdistelmä kertoo niin sanotusta mosaikkimaisesta sopeutumisesta, jossa sekä maalla liikkuminen että puissa viihtyminen olivat tärkeitä.

Elinympäristö ja ruokavalio

Fossiilikerrostumat, joissa A. anamensis löydettiin, kertovat vaihtelevasta ympäristöstä — jokilaaksoista ja järvien rannoista metsäisempään ja avoimempaan maisemaan. Tämä mosaiikkimainen elinympäristö tarjosi monipuolisen ravinnon: hedelmiä, juuria, siemeniä sekä mahdollisesti kovempaa kasviperäistä ruokaa. Hampaan kulumismallit ja hammasmikrovauriot viittaavat siihen, että laji saattoi syödä myös kovempia tai hankaavampia aineksia kuin monet myöhemmät australopiteekit.

Merkitys ihmisen evoluutiossa

Australopithecus anamensis on tärkeä laji, koska se edustaa vaihetta, jossa ihmisten esi-isissä näkyy selvä siirtymä apeista kohti ihmisapinoille tunnusomaisia piirteitä, erityisesti bipedalismissa ja hampaiston muutoksissa. Monet paleoantropologit pitävät A. anamensista suoraan edeltäjänä tunnetummalle Australopithecus afarensikselle, koska anatomia ja stratigrafia muodostavat peräkkäisen ja kehittyvän sarjan.

Avoimet kysymykset ja jatkotutkimus

Vaikka lajin perusluonne on suhteellisen hyvin tunnettu, sen tarkka suhde muihin varhaisiin australopiteekkeihin ja ihmisen sukupuuhun on edelleen tutkijoiden keskustelun kohteena. Erityisesti on pohdittu, oliko A. anamensis suora esi-isä A. afarensikselle vai oliko kehitys monimutkaisempi, mahdollisesti sisältäen ajallista päällekkäisyyttä eri lajien välillä. Uudet löydöt ja kehittyneet ajoitusmenetelmät antavat jatkuvasti lisätietoa, mutta myös lisäävät ymmärrystä lajin monimuotoisuudesta ja sopeutumisista.

Yhteenvetona Australopithecus anamensis edustaa tärkeää askelta ihmisen evoluutiossa: se yhdistää apeille tyypillisiä piirteitä ja alkuvaiheen ihmismäisiä muutoksia, erityisesti kahdella jalalla kävelyn kehittymisen ja hampaisiin liittyvät sopeumat, jotka ovat avainasemassa myöhempien ihmislajien syntymisessä.

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mikä on Australopithecus anamensis?

K: Milloin lajin ensimmäinen fossiilinen yksilö löydettiin?

K: Kuka löysi lisää hominidin palasia Allia Baysta, lähellä Turkana-järveä Keniassa?

K: Mitä Meave Leakey ja Alan Walker löysivät kaivauksissaan Allia Bayn alueella?

Kysymys: Minä vuonna nämä fossiilit luokiteltiin A. anamensikseen?

K: Mistä A. anamensis on saanut nimensä?

Hae kirjaimella