Turkana-järvi – Kenian aavikkojärvi, ihmiskunnan kehto ja UNESCO-kohde

Turkana-järvi — Kenian aavikkojärvi ja UNESCO-kohde: ihmiskunnan kehto, villi luonto, krokotiilit, tulivuoret ja arkeologiset löydöt. Lue lisää.

Turkana-järvi, aiemmin tunnettu myös nimellä Rudolf-järvi, on suuri järvi Great Rift Valleyssa Luoteis-Keniassa. Sen pohjoisosa ulottuu Etiopian rajalle. Järvi on pitkänomainen ja karun ympäristön keskellä oleva vesistö, jonka olosuhteet poikkeavat monista muista Afrikan järvistä.

Sijainti, koko ja kemiallinen luonne

Turkana on maailman suurin pysyvä aavikkojärvi ja maailman suurin emäksinen järvi. Tilavuudeltaan se sijoittuu suolajärvien joukossa neljänneksi Kaspianmeren, Issyk-Kul-järven ja (kutistuvan) Aral-meren jälkeen, ja pinta-alaltaan se on lähellä 24. sijaa maailman järvien joukossa. Järven veden kemia on emäksinen ja suolainen, mikä tekee vedestä juomakelpoista, mutta usein epämiellyttävän makuista.

Geologia ja ilmasto

Alueen kivet ovat pääosin vulkaanisia, sillä järvi sijaitsee mannerlaattojen repeämävyöhykkeellä. Järvessä on esimerkiksi vulkaaninen Central Island, joka on edelleen aktiivinen ja päästää höyryä ja muita vulkaanisia ilmiöitä. Itä- ja etelärannat ovat usein jyrkkiä ja kallioisia, kun taas länsi- ja pohjoisrannat ovat matalampia ja muodostavat dyynien, karikkojen ja tasankojen vyöhykkeen.

Ilmasto on paikoin hyvinkin kuuma ja kuiva. Aavikon ja veden lämpötilaerot aiheuttavat voimakkaita tuulia, ja äkilliset myrskyt järven päällä ovat yleisiä. Näiden olosuhteiden vuoksi järven pinta ja tilavuus vaihtelevat huomattavasti: esimerkiksi vuonna 1975–1993 havaittiin noin 10 metrin lasku pinnankorkeudessa.

Vedenkierto ja ihmisen vaikutus

Turkana saa vettä pääosin kolmesta suuremmasta joesta: Omosta, Turkwelista ja Keriosta. Järvestä ei ole poistuvaa jokiuomaa, joten veden haihtuminen on sen ainoa pysyvä vesitaseen vähentäjä. Viime vuosikymmeninä alueen vesitaseeseen ja ekologiaan on vaikuttanut erityisesti Omon vesistöön rakennettuja tehtaita ja patoamisia koskeva toiminta Etiopiassa (mm. Gibe-hankkeet), mikä on vähentänyt ennen paikalle saapuvan veden määrää ja aiheuttanut huolta kalakannoista sekä rannikkoekosysteemeistä.

Eläimistö ja luonnon monimuotoisuus

Turkana ylläpitää runsaasti sopeutunutta järviluontoa, vaikka olosuhteet ovat ankaria. Järvessä elää useita kaloja, myös endeemisiä lajeja, jotka sietävät korkean emäksisyyden ja suolaisuutta. Rannoilla ja kosteikkovyöhykkeillä esiintyy suuria lintukantoja; erityisen tunnettuja ovat flamingot, jotka ruokailevat järven mikrolevissä ja sinibakteereissa (esp. Spirulina-levissä).

Rannikoilla ja tasangoilla elää runsaasti villieläimiä: Niilinkrokotiileja esiintyy paikoin tiheinä kannoina, kivikkoisilla rannoilla tavataan skorpioneja ja muita myrkkypetoja kuten mattokäärmeitä. Kuumuus, karu maasto ja petoeläimet tekevät alueesta vaativan ja toisinaan vaarallisen etenkin opastamattomille kävijöille.

Ihmishistoria ja arkeologia

Turkana-järven alue on yksi ihmiskunnan tärkeimpiä arkeologisia alueita. Monet antropologit pitävät aluetta ihmiskunnan kehtona, koska siellä on löydetty runsaasti hominidien ja muiden varhaisten ihmisten fossiileja. Tunnetuin löytö on niin kutsuttu Turkana-poika (KNM-WT 15000), joka löydettiin järven läheltä vuonna 1984 ja on yksi varhaisimpien Homo-ryhmien parhaiten säilyneistä luurangoista. Alueelta on löytynyt myös lukuisia työkaluja ja muita jäänteitä, jotka valottavat ihmisen kehitystä ja liikkumista itäisessä Afrikassa.

Suojeleminen, kansallispuistot ja matkailu

Turkana-järven kansallispuistot on merkitty Unescon maailmanperintökohteeksi, mikä korostaa alueen sekä luonnollista että kulttuurista arvoa. Järven itärannalla sijaitsee Sibiloi (Sibiloin) kansallispuisto, ja järven sisällä ovat Central Islandin ja South Islandin kansallispuistot — molemmat tunnettuja mm. krokotiileistaan.

Alueella on paikallista kalastusta ja seminomadista paimentolaiselämää, ja järven rannat ovat historiallisesti olleet tärkeitä elinkeinojen ja ihmisten elinalueina. Matkailu voi tarjota mahdollisuuksia luonnon- ja kulttuurikohteiden tuntemiseen, mutta vierailijoiden tulee olla tietoisia alueen vaikeakulkuisuudesta ja turvallisuusriskeistä: oppaan, paikallistuntemuksen ja riittävien varusteiden merkitystä ei voi liikaa korostaa.

Haasteet ja tulevaisuus

Turkana-järven ekologia kohtaa useita uhkia: ilmastonmuutos (lisääntyvät kuivuusjaksot), ihmistoiminnan vaikutukset vesitaseeseen (esim. padot ja vesien käyttö ylempänä Omon valuma-alueella), sekä paikallinen yli- ja muutto‑kalastus voivat heikentää luonnon monimuotoisuutta ja elinkeinoja. Kansainvälinen huomio sekä paikalliset suojelutoimet ovat tärkeitä, jotta tämän ainutlaatuisen järvialueen luonnon‑ ja kulttuuriperintö säilyy tuleville sukupolville.

Turkana on siis harvinainen yhdistelmä karua aavikkoa, voimakasta geologista aktiivisuutta, rikasta luonnon‑ ja ihmishistoriaa sekä haasteita, jotka liittyvät veden saatavuuteen ja suojeluun. Vierailu tai tutkimus alueella edellyttää valmistautumista ja kunnioitusta paikallisia olosuhteita kohtaan.

Kysymyksiä ja vastauksia

K: Mikä on Turkana-järven entinen nimi?

K: Minkä tyyppinen järvi se on?

K: Miten se sijoittuu kooltaan kaikkien järvien joukkoon?

K: Onko vesi juomakelpoista?

K: Onko järven lähellä kansallispuistoja?

K: Mitä villieläimiä järvellä ja sen ympäristössä on?

K: Miksi antropologit pitävät tätä aluetta tärkeänä?

Hae kirjaimella