Azerbaidžanilaiset tai azerit ovat turkkilaisia kansoja, jotka asuvat pääasiassa Luoteis-Iranissa ja Azerbaidžanin tasavallassa. He asuvat myös Georgiassa, Venäjällä (Dagestanissa), Turkissa ja aiemmin Armeniassa. Azerbaidžanilaiset ovat enimmäkseen shiia-muslimeja.
Venäjän ja Persian sodan (1804-1813) ja Venäjän ja Persian sodan (1826-1828) jälkeen Iranin Qajar-dynastian alueet Kaukasuksella luovutettiin Venäjän keisarikunnalle, joka muodostaa nykyisen Azerbaidžanin tasavallan alueen. Iranin hallussaan pitämät maat tunnetaan nykyään nimellä Iranin Azerbaidžan. Vaikka azerbaidžanilaiset asuvat kansainvälisen rajan kahdella puolella, he ovat yksi etninen ryhmä. Pohjoiset ja eteläiset eroavat kuitenkin toisistaan, koska iranilaiset azerbaidžanilaiset ja venäläis-neuvostovaltainen Azerbaidžan ovat kehittyneet lähes kaksi vuosisataa erillään toisistaan. Azerbaidžanin kieli yhdistää azerbaidžanilaisia, ja se on yhteisymmärrettävissä turkmeenin, qashqain, gagauzin, turkin ja Irakin turkmeenien puhumien murteiden kanssa, jotka kaikki kuuluvat turkkilaisten kielten oghuz- eli länsimaiseen ryhmään.
Alueellinen jakautuminen ja väestö
Azerbaidžanilaisten suurimmat väestökeskittymät ovat nykyisen Azerbaidžanin tasavallan alueella ja Luoteis-Iranissa, erityisesti kaupungeissa kuten Baku, Ganja ja Tabriz. He muodostavat merkittävän vähemmistön myös Georgiassa, Turkissa ja Venäjällä (Dagestanissa). Tarkkoja väestölukuja on vaikea verrata eri lähteiden ja maiden tilastointiperiaatteiden vuoksi, mutta azerbaidžanilaisia arvioidaan olevan kymmenistä miljoonista koko maailmanlaajuisesti, joista huomattava osa asuu Iranin puolella.
Historia tiivistetysti
Azerbaidžanilaisten etninen ja kulttuurinen tausta muodostui vuosisatojen kuluessa, kun turkkilaiset kansat, iranilaiset vaikutteet ja paikalliset kaukasialaiset kulttuurit sekoittuivat. Keskiajalla alueella vaikutti persialainen kulttuuri ja islamin leviäminen. 1800-luvun alkupuolen sodissa ja rauhansopimuksissa, kuten Gudrunin ja Turkmenchayn sopimuksissa, alueita siirtyi Venäjän keisarikunnalle, mikä johti pohjoisen ja eteläisen azeriväestön pitkäaikaiseen jakautumiseen. 1900-luvulla pohjoinen osa liitettiin Neuvostoliittoon ja muodostui myöhemmin itsenäiseksi Azerbaidžanin tasavallaksi vuonna 1991. Eteläinen osa pysyi Iranin osana, missä azerit ovat Iranin suurin etninen vähemmistö.
Kieli ja kirjoitusjärjestelmät
Azerbaidžanin kieli kuuluu oghuz-turkkilaiseen ryhmään. Kielellä on useita murteita, ja pohjoisen ja eteläisen variaatioiden välillä voi olla eroavaisuuksia sanastossa, ääntämisessä ja lainasanoissa. Kielen kirjoitusjärjestelmä on muuttunut ajan myötä: Osmanien ja turkkilaisten vaikutteiden lisäksi pohjoisessa käytettiin pitkään kyrillistä kirjoitusta Neuvostoliiton aikana, minkä jälkeen itsenäistymisen jälkeen otettiin takaisin latinalainen aakkosto. Iranin Azerbaidžanin puolella azerin kieli on historiallisesti käytetty persialaisen (arabian) aakkoston muunnelmalla, ja sillä on vaikutteita farsista.
Uskonto ja kulttuuri
Suurin osa azerbaidžanilaisista on shiia-muslimeja, mutta alueella on myös sunni- ja sekakuntia sekä uskonnollisesti eiaktiivisia ihmisiä, etenkin kaupungeissa. Azerbaidžanin kulttuuri yhdistää turkkilaisia, persialaisia ja kaukasialaisia elementtejä. Tunnettuja kulttuurimuotoja ovat muun muassa muham (mugham) -lauluperinne, kansanmusiikki, runous ja rikas keittiö, johon kuuluvat esimerkiksi pilavit, kebabit ja erilaiset leivät sekä makeat jälkiruoat.
Kulttuurinen tuotanto ja älyllinen perintö
Azerbaidžanilla on pitkä kirjallisuuden, runouden ja akateemisen ajattelun perinne. Sekä pohjoisessa että etelässä on syntynyt merkittäviä kirjailijoita, runoilijoita ja tiedemiehiä, jotka ovat toimineet sekä paikallisen että laajemman islamilaisen ja persialaisen kulttuurikentän puitteissa. Myös teatteri, nykymusiikki ja kuvataide ovat vahvistuneet 1900- ja 2000-luvuilla.
Pohjois-etelä-erot ja identiteetti
Vaikka azerbaidžanilaiset jakavat kielen ja monet kulttuuripiirteet, pohjoisen (Azerbaidžanin tasavalta) ja eteläisen (Iranin Azerbaidžan) yhteisöjen historiallinen kehitys on vaikuttanut eroihin arkipäivän elämässä, koulutuksessa, median käytössä ja poliittisessa osallistumisessa. Pohjoisessa vaikutti pitkään neuvostoaikainen yhteiskuntajärjestys ja myöhemmin kansallinen itsenäisyyspolitiikka; etelässä vaikutteita on persiankielisestä valtiollisesta kulttuurista ja Iranin valtiojärjestelmästä.
Nykytilanne ja haasteet
Azerbaidžanilaisten yhteisöt kohtaavat erilaisia haasteita riippuen asuinmaastaan: kielten ja kulttuurin säilyttäminen, poliittiset oikeudet ja vähemmistöoikeudet Iranissa, taloudelliset ja sosiaaliset muutokset sekä pakolaisten ja siirtolaisten kysymykset erityisesti alueellisissa konflikteissa (esimerkiksi Etelä-Kaukasuksen jännitteet). Samalla azerbaidžanilaiset ovat aktiivisia niin taloudessa, kulttuurissa kuin politiikassakin omissa yhteisöissään ja diasporassa.
Yhteenveto
Azerbaidžanilaiset ovat turkkilaistaustainen, kielellisesti yhtenäinen mutta historiallisesti hajautunut ihmisryhmä, jonka kulttuuri ja identiteetti heijastelevat sekä turkkilaisia että persialaisia vaikutteita. Heidän asemansa ja elinolosuhteensa vaihtelevat huomattavasti sen mukaan, asuvatko he pohjoisessa vai etelässä, mutta yhteinen kieli ja monet kulttuuriperinteet yhdistävät heitä.