Mikä on kaupunkivaltio? Määritelmä, historia ja nykyinen asema

Mikä on kaupunkivaltio? Selkeä määritelmä, historialliset esimerkit ja nykypäivän asema — opi itsenäisten kaupunkien alkuperä, oikeudet ja merkitys nykyaikana.

Tekijä: Leandro Alegsa

Kaupunkivaltio on kaupunki, jolla on oma suvereniteetti, eli se on oma maansa. Antiikin Kreikassa oli monia merkittäviä kaupunkivaltioita. Nykyään kaupungeilla voi olla eriasteinen itsehallinto. Jotta kaupunkivaltio olisi kaupunkivaltio, sen on hallittava itseään itsenäisesti, säädeltävä omia verojaan tai sillä on oltava itsenäinen edustus Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Määritelmä ja peruselementit

Kaupunkivaltio tarkoittaa poliittista yksikköä, jossa koko valtio kattaa pääosin yhden kaupunkialueen ja sen välittömän ympäristön. Kansainvälisen oikeuden mukaan valtiolla on yleensä nämä peruselementit (Montevideo-sopimuksen mukaisesti):

  • pysyvä väestö,
  • määritelty alue,
  • hallinto (tehokas kyky ylläpitää julkisia toimintoja) ja
  • kyky solmia suhteita muiden valtioiden kanssa.

Lisäksi kansainvälinen tunnustus ja jäsenyys esimerkiksi YK:ssa helpottavat käytännön suvereniteetin toteutumista, mutta eivät ole ainoita määrääviä tekijöitä.

Historia lyhyesti

Kaupunkivaltioiden historia on pitkä. Jo muinaisessa Mesopotamiassa ja Levantissa oli itsenäisiä kaupunkeja (esim. Ur, Uruk). Antiikin Kreikan polis-järjestelmä (kuten Ateena ja Sparta) on tunnetuin esimerkki kaupunkivaltioista, samoin Välimeren alueella sijainneet korttelivaltiot kuten Karthago.

Keskiajalla ja varhaisella uudella ajalla Pohjois-Italiassa syntyi joukko kaupunkeja, jotka toimivat itsenäisinä kaupunkivaltioina tai tasavaltoina: Venetsia, Genova, Firenze ja muut. Myöhemmin kansallisvaltion nousu, suuret armeijat ja keskitetty hallinto hajottivat monia pieniä kaupunkivaltioita, mutta osa säilytti erikoisasemansa ja itsenäisyytensä.

Nykyiset kaupunkivaltioiden muodot

Nykyään puhtaasti yhden kaupungin kattavia itsenäisiä valtioita on harvassa, mutta niitä on olemassa ja ne eroavat toisistaan hallintomuodoltaan:

  • Suvereenit kaupunkivaltiot: esimerkiksi Singapore on tyypillinen nykyaikainen kaupunkivaltio — koko valtio on käytännössä yksi tiivis kaupunkialue. Myös Vatikaanivaltio on kirjaimellisesti kaupunki ja kirkon keskus, kun taas Monacoa ja San Marinoa kutsutaan usein mikrovaltioiksi, joissa kaupunkiympäristö muodostaa suuren osan valtion pinta-alasta ja toiminnasta.
  • Eriasteinen itsehallinto: jotkin kaupungit kuuluvat suurempaan valtioon mutta nauttivat laajasta itsehallinnosta (esim. Hongkongin ja Macaun erityishallinnollinen asema — tosin nämä eivät ole suvereenisti itsenäisiä vaan osia Kiinan kansantasavallasta). Myös Saksan liittotasavallassa Berlin, Hamburg ja Bremen ovat niin sanottuja "kaupunkivaltiota" (Stadtstaat), mutta ne ovat osavaltioita liittovaltion sisällä, eivät itsenäisiä valtioita kansainvälisessä mielessä.

Miksi kaupunkivaltiot selviävät tai katoavat?

Kaupunkivaltioiden säilymiseen vaikuttavat useat tekijät:

  • strateginen sijainti (satamakaupunki tai kaupallinen solmukohta),
  • taloudellinen erikoistuminen (rahoitus, verotus, turismi),
  • historialliset sopimukset ja suojelusuhteet (esim. Lateraanin sopimus Vatikaanille) ja
  • kansainvälinen tunnustus ja kyky ylläpitää ulkopoliittista toimintaa.

Toisaalta suurten valtioiden konsolidointi, taloudelliset paineet ja sotilaalliset uhkat ovat usein johtaneet kaupunkivaltioiden sulautumiseen isompiin kokonaisuuksiin.

Ero itsehallinnon ja suvereniteetin välillä

On tärkeää erottaa itsehallinto ja suvereniteetti. Monet kaupungit voivat säädellä paikallisia asioita, kerätä veroja osittain tai päättää kouluista ja liikenteestä, mutta ne toimivat kuitenkin toisen valtion lainsäädännön puitteissa. Suvereenilla kaupunkivaltioilla sen sijaan on kansainvälisesti tunnustettu oikeus päättää omista asioistaan ja harjoittaa ulkopolitiikkaa.

Esimerkkejä

  • Singapore — itsenäinen, moderni kaupunkivaltio ja YK:n jäsenvaltio.
  • Vatikaani (Vatican City) — pienin itsenäinen valtio, kirkollinen teokratia; Holy See ajaa diplomaattista edustusta kansainvälisesti.
  • Monaco — suvereeni ruhtinaskunta, pinta-alaltaan ja väestöltään pieni ja usein luonnehdittu kaupunkivaltioksi.
  • San Marino — historiallinen mikrovaltio, jolla on pitkä itsenäisyyden perinne.
  • Historialliset: Ateena, Sparta, Karthago, Venetsia, Genova ja Firenze olivat aikoinaan itsenäisiä kaupunkivaltioita.

Yhteenveto

Kaupunkivaltio on harvinainen mutta selkeä valtiorakenne, jossa kaupunki itsessään muodostaa suvereenin valtion. Nykymaailmassa termillä viitataan sekä täysin itsenäisiin valtioihin (kuten Singaporeen ja Vatikaaniin) että pieniin mikrovaltioihin, joiden elämä pyörii tiiviisti yhden tai muutaman kaupunkikeskuksen ympärillä. Monet modernit kaupungit nauttivat laajasta itsehallinnosta, mutta se ei tee niistä suvereenia kaupunkivaltiota ilman kansainvälistä asemaa ja tunnustusta.

Historialliset kaupunkivaltiot

 

Nykyaikaiset kaupunkivaltiot

Lajiteltu alueen koon mukaisessa järjestyksessä.

Singapore

SingaporeSingapore oli Britannian siirtomaa vuoteen 1959 asti. Vuonna 1959 se sai autonomian sisäisissä asioissa. Vuosina 1963-1965 se oli osa Malesiaa. Singapore erotettiin Malesiasta 9. elokuuta 1965 ja siitä tuli itsenäinen.

Monaco

MonacoMonaco-Ville ja Monte Carlo sijaitsevat Etelä-Ranskassa ja ovat kooltaan 501 hehtaaria.

Vatikaani

Vatican CityMaailman pienin maa perustettiin vuonna 1929. Vatikaanivaltio on Rooman kaupungin kokonaan ympäröimä erillisalue Italiassa, ja se on roomalaiskatolisen kirkon päämaja.

 


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3