Populistipuolue (Yhdysvallat) 1891–1908 – historia ja politiikka
Populistipuolue (1891–1908) Yhdysvalloissa: puolueen nousu, vaalit, talous- ja sosiaalipolitiikka sekä vaikutus maan politiikkaan ja maatalousyhteisöihin.
Kansanpuolue (People's Party) (tunnetaan myös nimellä Populist Party) oli vasemmistolainen poliittinen puolue Yhdysvalloissa, joka nousi merkittäväksi voimaksi 1890-luvulla erityisesti maatalousyhteisöjen ja työväen tukemaksi liikkeeksi.
Perustaminen ja taustat
Puolue perustettiin virallisesti vuonna 1891 useiden maatalousjärjestöjen ja reformaattiryhmien konferenssien jälkeen. Taustalla olivat pitkään jatkuneet maatalouden vaikeudet, velkaantuminen, rahtien ja luoton kallistuminen sekä tyytymättömyys siihen, että poliittinen valta keskittyi teollisuuden ja rahoituseliitin käsiin. Populistit yrittivät yhdistää pienten maanviljelijöiden, työläisten ja pienten yrittäjien intressit kansalliseksi liikkeeksi.
Ohjelma ja keskeiset vaatimukset
Puolueen ohjelma kiteytyi vuoden 1892 Omahan ohjelmaan (Omaha Platform). Keskeisiä vaatimuksia olivat muun muassa:
- suorat senaattoreiden vaalit
- valtion omistus tai tiukka valvonta rautateistä, lennätin- ja puhelinjärjestelmistä
- hintatuki ja muut suojatoimet maanviljelijöille (mm. subtreasury- tai varastointisuunnitelma)
- rahan määrän lisääminen rahoitusjärjestelmässä rajoittamattoman hopeakolikon kannalla (free silver), tavoitteena laajempi likviditeetti ja helpompi velanmaksu
- porrastettu tulovero ja progressiivinen verotus
- 8-tuntinen työpäivä ja työväen oikeuksien parantaminen
- laajennettu kansanvalta: kansanäänestykset, aloitteet ja valintojen demokratisaatio
Nämä vaatimukset yhdistivät taloudellisia ja poliittisia uudistuksia, joiden tavoitteena oli vähentää suuryritysten ja rahoituslaitosten valtaa sekä parantaa maaseudun ja työväen asemaa.
Johtajat ja kannattajakunta
Populistien näkyvimpiä johtohahmoja olivat mm. James B. Weaver, Thomas E. Watson ja vaikutusvaltaiset aktivistit kuten Mary Elizabeth Lease. Puolue oli erityisen suosittu lounais- ja tasankojen maanviljelijöiden keskuudessa, mutta se tavoitteli myös työväkeä ja pienyrittäjiä.
Vaaliura ja käännekohdat
Populistit saavuttivat selkeän läpimurron vuoden 1892 presidentinvaaleissa, jolloin puolue asetti James B. Weaverin ehdokkaakseen. Weaver sai noin 8,5 prosenttia äänistä, voitti viisi osavaltiota ja sai 22 valitsijamiestä. Vuoden 1896 vaaleista muodostui käännekohta: populistit päättivät tukea demokraattien ehdokasta William Jennings Bryania, joka kannatti monia populistien talouspoliittisia tavoitteita, erityisesti hopea-asiaa. Erotuksena demokraateista populistit valitsivat varapresidenttiehdokkaakseen Thomas E. Watsonin demokraattien valitseman Arthur Sewallin sijaan, mikä osoitti pyrkimystä säilyttää oma identiteetti demokraattiseen liittoon siirtymisen sijaan.
Bryanin tappio republikaanien William McKinleylle merkitsi populistiliikkeelle takaiskua. Lisäksi vuoden 1890-luvun loppupuolen talouden elpyminen, demokraattien ja republikaanien vaaliliittoutuminen eri alueilla, sisäiset ristiriidat sekä osin myös rotu- ja luokka-asiat heikensivät puolueen yhtenäisyyttä ja kannatusta. Osa kannattajista siirtyi demokraatteihin tai republikaaneihin, ja jotkut seurasivat esimerkiksi Eugene V. Debsiä hänen sosialistipuolueeseensa.
Edustus ja paikallinen menestys
Puolue menestyi myös edustajainhuoneen vaaleissa ja osavaltioiden lainsäädäntökokoontumisissa. Se sai edustajia seuraavasti: vuonna 1890 8 paikkaa, vuonna 1892 11 paikkaa, vuonna 1894 9 paikkaa, vuonna 1896 22 paikkaa, vuonna 1898 6 paikkaa ja vuonna 1900 5 paikkaa. Lisäksi populistit voittivat lukuisia paikallisia ja osavaltiotason virkoja ja vaikuttivat poliittiseen keskusteluun monissa osavaltioissa.
Syyt laskuun ja hajoaminen
Populistipuolueen hajaantumiseen vaikuttivat useat tekijät:
- talouden elpyminen ja hopean kysymyksen merkityksen vähentyminen
- fuusioituminen demokraattien kanssa vuonna 1896, joka hajotti puolueen organisaatiota ja kannattajakuntaa
- sisäiset ideologiset erot ja johtajuuskiistat
- rotukysymykset: alun perin jotkut populistit pyrkivät rakentamaan mustien ja valkoisten maataloustyöntekijöiden koalitioita, mutta myöhemmin rotujännitteet ja rasistiset käänteet (erityisesti joidenkin johtajien muuttunut retoriikka) heikensivät tätä mahdollisuutta
Puolue hajosi käytännössä vuonna 1908, vaikka pienimuotoista järjestäytynyttä toimintaa on kirjattu vielä myöhemminkin. Viimeinen tiedossa oleva virallisen populistipuolueen toiminta oli vuonna 1913.
Vaikutus ja perintö
Vaikka Kansanpuolueen organisoitunut valtakunnallinen vaikutus heikkeni 1900-luvun alussa, sen päävaatimukset – kuten suorat senaattorivaalit, progressiivinen verotus, valvonta tai omistus keskeisistä infrastruktuureista ja laajemmat kansanvallan mekanismit – vaikuttivat myöhempiin reformeihin ja progressiiviseen politiikkaan. Monet populistien ajamat ideat toteutuivat osittain tai kokonaan myöhemmin, esimerkiksi suorat senaattorivaalit (17. perustuslain lisäys, 1913) ja progressiiviset veroratkaisut (16. lisäys, 1913) sekä laajempi säännöstely teollisuudessa ja liikenneyhteyksissä.
Populistipuolue on historian tutkijoiden mukaan tärkeä esimerkki siitä, miten kolmannen osapuolen liikkeet voivat muuttaa poliittista agendaa ja vaikuttaa pysyvästi valtaapitävien puolueiden politiikkaan, vaikka ne itse eivät säilytä pitkää organisoitua valtaa.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli kansanpuolue?
A: Kansanpuolue, joka tunnettiin myös nimellä Populistipuolue, oli vasemmistolainen poliittinen puolue Yhdysvalloissa.
K: Mitä politiikkaa populistipuolue halusi?
V: Populistipuolue halusi senaattoreiden suorat vaalit, valtion omistukseen rautateiden, lennätin- ja puhelinjärjestelmien, hintatuen maanviljelijöille, porrastetun tuloveron, rajoittamattoman hopeakolikon, 8-tuntisen työpäivän sekä lisää ehdotuksia ja kansanäänestyksiä.
Kysymys: Milloin puolue perustettiin?
V: Populistipuolue perustettiin vuonna 1891 useiden konferenssien jälkeen, joihin osallistui eri maatalousjärjestöjen johtajia.
K: Kenet he asettivat ehdolle presidentiksi vuonna 1892?
V: Vuonna 1892 he asettivat James B. Weaverin presidenttiehdokkaakseen. Hän sai 8,5 prosenttia kansanäänistä ja voitti kyseisissä vaaleissa viisi osavaltiota.
K: Miten he erottautuivat demokraateista vuoden 1896 vaaleissa?
V: Näissä vaaleissa he asettivat demokraattien ehdokkaan William Jennings Bryanin presidentiksi, mutta valitsivat Thomas E. Watsonin varapresidenttiehdokkaakseen demokraattien valitseman Arthur Sewallin sijasta erottautuakseen demokraateista.
Kysymys: Kuka voitti vuoden 1896 presidentinvaalit?
V: Republikaanien William McKinley voitti vuoden 1896 presidentinvaalit William Jennings Bryanin, jonka sekä demokraatit että populistit olivat asettaneet ehdolle.
Kysymys: Milloin virallisen populistipuolueen toiminta loppui?
V: Virallisen populistipuolueen viimeinen tunnettu toiminta oli vuonna 1913, ja se hajosi vuonna 1908.
Etsiä