Yhdysvaltain perustuslain 16. lisäys

Teksti

"Kongressilla on valtuudet säätää ja kerätä veroja tuloista, riippumatta siitä, mistä lähteestä ne ovat peräisin, jakamatta niitä eri osavaltioiden kesken ja ottamatta huomioon mitään väestönlaskentaa tai laskentaa."

Tausta

Kun perustuslain laatijat määrittelivät, miten uusi hallitus rahoitettaisiin, he yrittivät välttää henkilön tuloihin perustuvaa veroa. Perustuslain ensimmäisen pykälän 2 ja 9 momentissa luotiin "jakosääntö". Käytännössä tämä edellytti, että kongressi verotti osavaltioita kunkin osavaltion väkilukuun perustuen sen sijaan, että vero määräytyisi kunkin henkilön tulojen tai omaisuuden perusteella. Jos esimerkiksi osavaltion osuus kokonaisväestöstä oli neljä prosenttia, sen olisi maksettava neljä prosenttia liittovaltion kokonaisverosta. Perustuslain laatijat odottivat, että välittömiä veroja käytettäisiin, ja määrittelivät termin laajasti. He eivät kuitenkaan nähneet, että jakoperusteinen jako lamauttaisi kaikki yritykset kerätä välittömiä veroja.

Ennen vuotta 1913 suurin osa liittovaltion tuloista saatiin välillisistä tavaraveroista. Näitä olivat muun muassa maahan tuotavista tavaroista perittävät tullit. Niihin sisältyi myös valmisteveroja esimerkiksi viskistä. Tuloverot eivät olleet uusia vuonna 1913. Kongressi oli hyväksynyt vuoden 1861 tuloverolain sisällissodan aikana auttaakseen sodan maksamisessa. Kymmenen vuotta myöhemmin sen annettiin raueta. Myös Amerikan konfederaatiossa oli tulovero. Vuodesta 1863 alkaen verosta vapautettiin ensimmäiset 1 000 dollaria ja verovapautuksen ylittävältä ensimmäiseltä 1 500 dollarilta perittiin 1 prosentin vero. Kaikista tämän summan ylittävistä tuloista perittiin 2 prosentin vero.

Vuonna 1894 kongressi hyväksyi Wilson-Gormanin tullilain, joka sisälsi liittovaltion kiinteän 2 prosentin tuloveron. Vuotta myöhemmin korkein oikeus antoi päätöksensä asiassa Pollock v. Farmers' Loan & Trust Co. Se totesi veron perustuslain vastaiseksi, koska se oli suora vero eikä sitä ollut jaettu kunkin osavaltion väkiluvun mukaan.

Perustuslaillinen tulovero

Kesäkuun 16. päivänä 1909 presidentti Taft lähetti senaatille viestin, jossa luki:

"Siksi suosittelen kongressille, että molemmat huoneet ehdottavat kahden kolmasosan äänin perustuslain muuttamista siten, että perustuslakiin annetaan valta kantaa tuloveroa kansalliselle hallitukselle ilman, että sitä jaetaan osavaltioiden kesken väestömäärän suhteessa."

Viisi tuntia kestäneen keskustelun jälkeen lakiehdotus hyväksyttiin äänin 314-14 (1 ääni "läsnä" ja 55 ei-ääntä). Sen jälkeen se lähetettiin osavaltioiden lainsäädäntöelimille ratifioitavaksi. Muutos antoi kongressille valtuudet soveltaa suoraa veroa, joka perustuu ihmisten tuloihin ja johon ei sovelleta jakosääntöä.

Kuudennentoista lisäyksen vaikutukset

Kuudennentoista lisäyksen suurin ja suorin vaikutus oli se, että se siirsi valtaa osavaltioilta kansalliselle hallitukselle. Osavaltioilla oli tulovero ennen kuin kansallisella hallituksella oli. Tämä piti kansallisen hallituksen heikompana, koska sillä oli vähemmän tuloja kuin osavaltioilla. Ilman kuudettatoista lisäystä kansallisen hallituksen olisi paljon vaikeampi laajentaa sotilaallista voimaansa muualle maailmaan.