Polis tarkoittaa kaupunkia, kaupunkivaltiota ja myös kansalaisuutta ja kansalaisten joukkoa. Antiikin Kreikan yhteydessä polis tarkoittaa lähes aina "kaupunkivaltiota". Termi kuvaa yhtä aikaa paikkaa, poliittista yhteisöä ja oikeudellista yhteisöä: poliksen kansalaisilla oli sekä oikeuksia että velvollisuuksia ko. yhteisöä kohtaan.

Sana juontaa juurensa muinaiskreikkalaisista kaupunkivaltioista, jotka kehittyivät arkaaisella kaudella ja olivat olemassa pitkälle roomalaisaikaan asti, jolloin vastaava latinankielinen sana oli civitas, joka tarkoittaa myös "kansalaisuutta". Poliksen käsitteestä ovat kehittyneet myös nykyajan käsitteet politiikka ja kansalaisyhteiskunta (kreik. politeia).

Usein antiikin polis keskittyi akropoliksi kutsutun linnoituksen ympärille. Keskustaan kuului lähes aina agora (tori) ja tyypillisesti yksi tai useampi temppeli sekä voimistelusali eli gymnasion. Monet poliksen asukkaat eivät asuneet tiiviissä keskuskaupungissa vaan esikaupungeissa tai maaseudulla, ja osa poliksista koostui suuresta maatalousalueesta. Kreikkalaiset pitivät polista uskonnollisena ja poliittisena yhdistyksenä: vaikka poliksella oli hallussaan alueita ja siirtokuntia kaupungin ulkopuolella, se ei kuitenkaan koostunut pelkästään maantieteellisestä alueesta vaan ennen kaikkea kansalaisyhteisöstä.

Rakenne ja poliittiset instituutiot

Polikset erosivat toisistaan hallintomuodoltaan ja instituutioiltaan. Tyypillisiä piirteitä olivat kuitenkin:

  • Kansankokous (esim. Ateenassa ekklesia), jossa äänioikeutettuna olevat miehet tekivät tärkeitä päätöksiä.
  • Neuvosto (esim. Ateenan boule), joka valmistelee asioita kansankokoukselle.
  • Tuomioistuimet ja lautakunnat (dikasteria), joissa kansalaiset toimivat tuomareina.
  • Magistraatit ja muut viranomaiset, joiden toimikausi oli usein lyhyt ja joihin valittiin tai arvottiin kansalaisia.

Esimerkkeinä hallintomuodoista: Ateenassa kehittyi suorademokratiaan perustuva järjestelmä (klassinen demokratia), kun taas Spartassa vallitsi oligarkkinen järjestys kaksine kuninkaineen, neuvostoineen (gerousia) ja kansankokouksineen (apella).

Kansalaisuus ja yhteiskunta

Kansalaisoikeudet rajoittuivat yleensä vapaisiin, aikuisiin miehiin, joiden vanhemmat olivat poliksen kansalaisia. Naiset, orjat ja maassa asuvat ulkomaalaiset (metic) olivat usein oikeudellisesti eri asemassa. Kansalaisuuteen kuului oikeus osallistua politiikkaan, kantaa asepalvelusta ja saada suojelua polikselta. Orjuus oli keskeinen osa taloutta ja arkea; monet vapaiden kulutustarpeista ja palveluista perustuivat orjatyöhön.

Talous, asutus ja kulttuuri

Poliksen talous perustui pääasiassa maatalouteen (vilja, oliivit, viini), käsityöhön ja kauppaan. Monet polikset lyhyesti käyvät kauppaa läheisten alueiden ja meren yli, ja useimmat vapaat miehet toimivat myös sotilaina (hopliitit), mikä vaikutti yhteiskunnan rakenteeseen. Kreikkalaiset pitivät tärkeänä myös uskonnollisia juhlallisuuksia ja kilpailuja, jotka yhdistivät yhteisön — kaupungilla oli usein oma suojelusjumalansa ja paikallisia rituaaleja.

Siirtokunnat, liittoutumat ja sota

Polikset perustivat siirtokuntia (apoikia) etenkin Välimeren ja Mustanmeren rannoille; siirtokunnat palvelivat kaupankäyntiä ja väestönpaineen lieventämistä. Sotilaallinen järjestäytyminen, erityisesti hopliittisotilaan ja sarjataktinen falangin käyttö, oli tärkeä osa poliksen identiteettiä ja vaikutti myös poliittiseen valtaan. Poliittiset ja sotilaalliset liittoutumat, kuten Deloksen liitto ja Peloponnesoksen liitto, muokkasivat Kreikan tilannetta klassisella kaudella. Sisäiset konfliktit ja suuret sodat, esimerkiksi peloponnesolainen sota, heikensivät monia poliksia, minkä jälkeen makrotason valtasuhteet muuttuivat ja myöhemmin Makedonian sekä Rooman vaikutus kasvoi.

Aika ja perintö

Polisten merkitys vaihteli ajanjakson mukaan: arkaaiselta ja klassiselta kaudelta aina hellenistiseen ja roomalaikaiseen aikaan. Vaikka poliittinen itsenäisyys heikkeni roomalaisvallan myötä, moni polis säilytti paikallisia instituutioita ja kulttuuriperinteitä. Poliksen idea vaikutti voimakkaasti länsimaiseen käsitykseen kansalaisyhteiskunnasta ja politiikasta – monet nykyiset käsitteet, kuten politiikka, poliittinen kansalaisuus ja kaupunkiyhteisö, juontavat juurensa täältä.

Poliksen koko vaihteli suuresti: pienimmät olivat vain muutaman tuhannen asukkaan yhteisöjä, kun taas suuret metropolit (kuten Ateena) saattoivat saavuttaa kymmeniätuhansia tai useita kymmeniä tuhansia asukkaita. Tästä monimuotoisuudesta ja instituutioiden erilaisuudesta syntyi kreikkalaisen maailman rikas poliittinen ja kulttuurinen kenttä.