Kansanäänestys – määritelmä, tyypit ja kansainväliset esimerkit
Kansanäänestys on äänestys, jossa kansalaiset päättävät jostain yhteiskunnallisesti merkittävästä asiasta. Se voidaan ymmärtää joko eräänlaisena äänestystapana tai tietynlaisena lakiehdotuksena. Määritelmät vaihtelevat: joidenkin mukaan kansanäänestys on nimenomaan keino muuttaa perustuslakia, kun taas toiset käyttävät termiä myös muista yhteiskunnallisista kysymyksistä päätettäessä. Tätä erittelyä kuvaa myös joissain lähteissä esiintyvä jaottelu: määritelmät voivat poiketa maasta ja oikeusjärjestelmästä riippuen. Esimerkiksi Australiassa perustuslakiäänestys määritellään erikseen äänestykseksi, jolla muutetaan perustuslakia.
Mitä eroja kansanäänestyksillä on?
- Sitova (pakollinen) – äänestyksen tulos velvoittaa viranomaisia tai hallitusta toteuttamaan päätöksen ilman erillistä lainsäädäntöprosessia tai ainakin pakottaa lainsäätäjän toimimaan tuloksen mukaisesti. Tämä voi olla esimerkiksi perustuslain muutos, joka vaatii suoraa kansan hyväksyntää.
- Neuvoa-antava – äänestys antaa hallitukselle tai parlamentille kansalaisten tahdonilmaisun, mutta ei sinänsä sido lainsäätäjää. Se toimii ohjeena poliittiselle päätöksenteolle.
Lisäksi kansanäänestyksiä voidaan luokitella muun muassa seuraavasti:
- Perustuslailliset vs. lainsäädännölliset äänestykset (muuttaako äänestys perustuslakia vai tavallista lainsäädäntöä).
- Alkaja (hallitus-aloitteiset) vs. kansalaisaloitteiset (jossa kansalaiset keräävät allekirjoituksia saadakseen äänestyksen järjestettyä).
- Paikalliset vs. kansalliset äänestykset.
Äänestyksen muodot ja käytännöt
Kansanäänestyksen muoto ja oikeudellinen asema määräytyvät yleensä maan historiasta, perustuslaista ja lainsäädännöstä. Joissain maissa perustuslakiin kirjattu järjestelmä edellyttää tiettyjen lainsäädännöllisten muutosten asettamista kansanäänestykseen, kun taas toisissa tällainen äänestys on harvinaisuus tai täysin neuvoa-antava.
Esimerkiksi Sveitsissä kansanäänestykset ovat keskeinen osa poliittista järjestelmää: kansalaisaloitteet ja perustuslakiuudistukset ratkeavat usein suoraan äänestyksissä, koska kansaa pidetään valtion valtaoikeuden lähteenä. Sveitsissä järjestetään säännöllisesti sekä kansalaisaloitteita että viranomaisten aloitteesta tehtäviä äänestyksiä; esimerkiksi perustulokeskustelut ovat ajoittain johtaneet kansanäänestyksiin.
Yhdistyneessä kuningaskunnassa perinteisesti pidetään, että lopulliset päätökset tekee parlamenttiin valitut edustajat, joten useimmat äänestykset ovat siellä olleet neuvoa-antavia. Poikkeuksen muodosti kuitenkin Skotlannin itsenäisyyttä koskeva kansanäänestys, joka oli oikeudellisesti sitova Skotlannin alueella ja rajoittui sen asukkaisiin. Myös Yhdistyneen kuningaskunnan perustusjärjestelmä poikkeaa monista mantereellisista järjestelmistä, koska se ei perustu yhteen kirjattuun perustuslakiin.
Kansainvälisiä esimerkkejä
Historiassa on lukuisia esimerkkejä siitä, miten kansanäänestykset voivat vaikuttaa valtioiden politiikkaan ja talouteen:
- Vuonna 2011 Kreikan pääministeri George Papandreou ilmoitti aikovansa järjestää kansanäänestyksen siitä, hyväksytäänkö Euroopan unionin 130 miljardin euron tukipaketti. Ajatus herätti voimakkaita reaktioita muissa Euroopan ja euroalueen maissa, koska "ei"-äänestys olisi voinut johtaa vakaviin taloudellisiin ja poliittisiin seurauksiin. Lopulta äänestys peruttiin ja keskustelu jatkui muilla keinoilla.
- Euroopan perustuslaista käydyt äänestykset vuonna 2005 ovat toinen merkittävä esimerkki: sekä Ranskassa että Alankomaissa järjestettiin kansanäänestykset, joissa ehdotettu perustuslaki torjuttiin. Tulokset estivät ehdotuksen voimaantulon laajemmassa EU-prosessissa.
- YK:n pääsihteerin laajasta ratkaisusuunnitelmasta järjestettiin 24. huhtikuuta 2004 samanaikaiset kansanäänestykset Kyproksen jakautuneella saarella: Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa suunnitelma hyväksyttiin noin 65 prosentin kannatuksella, kun taas Kyproksen tasavallassa kreikkalaisväestö hylkäsi suunnitelman noin 75 prosentin enemmistöllä. Näiden erilaisten tulosten seuraukset osoittivat, miten paikalliset näkemykset voivat estää yhteisen ratkaisun syntymisen.
Usein käytetyt käytännöt ja vaatimukset
- Äänestysikä ja kelpoisuus: Vain tietyn ikärajan ja kansalaisuuden täyttäneet henkilöt saavat yleensä osallistua.
- Äänestysprosentti ja pätevyyskynnys: Joissain maissa vaaditaan minimitoimintaa (quorum) tuloksen pätevyyteen, esimerkiksi tietty vähimmäisosuus äänioikeutetuista pitää äänestää tai tietty enemmistö vaaditaan hyväksynnälle.
- Äänestysalueen rajaus: Joissain paikallisissa äänestyksissä vain alueen asukkailla on äänioikeus (kuten Skotlannin tapauksessa).
- Oikeudellinen valvonta ja riitatilanteet: Usein korkein oikeus tai perustuslakituomioistuin voi valvoa äänestyksen laillisuutta ja tulkintaa.
Edut ja haitat
Edut
- Lisää kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja legitiimiyttä päätöksille.
- Voidaan ratkaista kiistanalaisia tai moraalisesti latautuneita kysymyksiä, joissa poliittinen päätöksenteko on jumissa.
- Voi toimia kanavana kansalaisten suoran tahdon ilmaisulle (suora demokratia).
Haitat
- Monimutkaiset asiat saatetaan yksinkertaistaa liikaa "kyllä" tai "ei" -vaihtoehdoiksi.
- Vähemmistön oikeudet voivat olla vaarassa, jos perusoikeuksista tehdään kansanäänestyksiä ilman suojauksia.
- Äänestyskampanjat voivat olla vaikuttavia mutta toisinaan harhaanjohtavia, ja niihin liittyvät taloudelliset intressit voivat vinouttaa keskustelua.
Yhteenveto
Kansanäänestykset ovat monimuotoinen ja tehokas mutta myös riskialtis työkalu demokraattisessa järjestelmässä. Niiden oikeudellinen asema, vaikutusvalta ja muoto vaihtelevat suuresti maittain: joissakin maissa ne ovat osa perusjärjestelmää, kun taas toisissa ne ovat harvinaisia ja pääasiassa neuvoa-antavia. Kansanäänestyksen suunnittelussa ja toteutuksessa tulee huomioida äänestysalueen laajuus, kelpoisuus, mahdolliset kynnysvaatimukset sekä perusoikeuksien turvaaminen, jotta tulos heijastaisi oikeudenmukaisesti kansan tahtoa.
Irlannin hallitus kehotti Irlantia äänestämään Lissabonin sopimuksen puolesta vuonna 2009.
Kansanäänestysten ongelmat
Monet poliittiset ongelmat voidaan ratkaista kysymällä kansan mielipidettä, koska väitteen kannattajat joutuvat hyväksymään kansan päätöksen. Kuitenkin:
- Pelätään, että äänestäjillä ei ole riittävästi poliittista tietoa, jotta he todella ymmärtäisivät, mistä he äänestävät.
- Filosofit Platon ja Madison ajattelivat, että äänestäjät ovat liian helposti omien sisäisten tuntemustensa vietävissä sen sijaan, että he keskittyisivät kansakunnan hyvään. Toisin sanoen he äänestävät itsekkäästi.
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on kansanäänestys tai kansanäänestys?
V: Kansanäänestys tai kansanäänestys on eräänlainen äänestystapa tai lakiehdotus. Sitä käytetään ihmisten mielipiteen selvittämiseen tietyistä asioista, ja se voi olla oikeudellisesti sitova tai neuvoa-antava maan historiasta ja perustuslaista riippuen.
K: Miten kansanäänestyksiä/referendumeja käytetään Sveitsissä?
V: Sveitsissä kansanäänestykset ovat yleensä pakollisia, koska kansaa pidetään hallituksen mandaatin (vallan) lähteenä. Tämä tarkoittaa, että hallituksen on toimittava kaikkien äänestysten jälkeen.
K: Miten kansanäänestyksiä on käytetty Yhdistyneessä kuningaskunnassa?
V: Yhdistyneessä kuningaskunnassa kansanäänestykset ovat olleet vain neuvoa-antavia, mikä tarkoittaa, että niiden tuloksia ei välttämättä tarvitse seurata hallituksen toimia. Skotlannin itsenäisyyttä koskeva kansanäänestys oli poikkeus, ja se oli oikeudellisesti sitova vain Skotlannin asukkaita varten.
Kysymys: Mitä tapahtui Kreikan ehdotetulle kansanäänestykselle vuonna 2011?
V: Vuonna 2011 Kreikan pääministeri George Papandreou ehdotti Euroopan unionilta 130 miljardin euron pelastuspakettia, joka edellyttäisi Kreikan kansalaisten kansanäänestystä. Äänestys kuitenkin peruttiin ennen kuin sitä ehdittiin järjestää.
Kysymys: Mitä tapahtui, kun Ranska ja Alankomaat järjestivät kansanäänestyksen Euroopan perustuslaista vuonna 2005?
V: Kun Ranska ja Alankomaat järjestivät 24. huhtikuuta 2004 samanaikaiset kansanäänestykset YK:n pääsihteerin kattavasta ratkaisusuunnitelmasta, molemmat äänestivät ehdotusta vastaan, joten perustuslakia ei sen seurauksena laadittu.
Kysymys: Minkä esimerkin Kypros tarjoaa erillisten samanaikaisten kansanäänestysten käyttämisestä?
V: Kypros tarjoaa esimerkin siitä, että eri maissa järjestetään samanaikaisesti erilliset kansanäänestykset; vuonna 2004 sekä Pohjois-Kyproksen turkkilaisessa tasavallassa että Kyproksen tasavallassa järjestettiin äänestykset YK:n pääsihteerin kattavasta ratkaisusuunnitelmasta, ja 65 prosenttia kyproksenturkkilaisista kannatti sitä, kun taas 75 prosenttia kyproksenkreikkalaisista hylkäsi sen kansanäänestyksessä.
