Yhdysvaltain poliittiset puolueet: demokraatit, republikaanit ja pienpuolueet
Tutustu Yhdysvaltain puoluekenttään: demokraatit, republikaanit ja pienpuolueet — historia, valta-asetelmat ja vaihtoehdot, jotka muokkaavat nykypolitiikkaa.
Amerikan yhdysvalloissa on perinteisesti ollut kaksi hallitsevaa poliittista pääpuoluetta, vaikka näiden sisällä ja niiden ulkopuolella toimii satoja erilaisia suuntauksia ja ryhmiä. 1860-luvulta lähtien kaksi suurta puoluetta ovat olleet republikaaninen puolue ja demokraattinen puolue. Puolueiden asema kongressissa vaihtelee vaalikausittain: enemmistö edustajainhuoneessa ja senaatin jakautuma muuttuvat vaalien mukaan, ja Yhdysvaltain senaatissa varapresidentti (vice president) voi antaa ratkaisevan äänen tasatilanteessa.
Kaksi suurta puoluetta – ketkä he ovat ja mitä edustavat
Yhdysvalloissa kaksi suurta puoluetta ovat demokraatit ja republikaanit. Molemmilla on laajat organisaatiot kansallisella, osavaltiotasolla ja paikallisella tasolla, ja ne kilpailevat hallinnosta, lainsäädännöstä ja julkisista virkoista. Lyhyesti:
- Demokraatit: yleensä keskusta–vasemmistolaiset tai liberaalit linjaukset; painottavat sosiaaliturvaa, julkisia palveluja, ympäristönsuojelua ja vähemmistöoikeuksia. Kaupungit, nuoret äänestäjät ja etniset vähemmistöt ovat usein heidän tukijansa.
- Republikaanit: koko kirjon keskusta–oikealta konservatiivisiin suuntauksiin; korostavat pienempää valtiota, alhaisempia veroja, markkinataloutta ja perinteisiä arvoja. Heillä on vahva tuki maaseudulla, uskonnollisissa yhteisöissä ja liiketaloudessa.
Puolueiden sisällä on laaja kirjo näkemyksiä (esim. sosiaaliliberaaleista talouskonservatiiveihin), ja puoluerajat eivät aina ennusta yksittäisen poliitikon kaikkia mielipiteitä.
Miksi kaksipuoluejärjestelmä on vallitseva?
Useita rakenteellisia tekijöitä suosii kahden suuren puolueen valtaa:
- Yksipaikkajärjestelmät ja enemmistövaalit (first-past-the-post) valtioittain ja kongressin vaaleissa kannustavat äänestäjiä tukemaan lähellä olevia suuria puolueita.
- Valtuutus- ja äänestyskäytännöt (kuten vaaligrafikset, ballot access -säännöt) tekevät pienpuolueiden ehdokkaiden asettamisesta ja rahoituksen keräämisestä hankalaa.
- Presidentinvaaleissa osavaltioiden voittaja vie kaiken -käytäntö (useimmissa osavaltioissa) ja valitsijamiesjärjestelmä vaikeuttavat kolmansien osapuolten nousua.
Pienpuolueet ja niiden rooli
Kahden suurimman puolueen lisäksi toimivia tunnettuja pienempiä puolueita ovat esimerkiksi Libertarian Party, Green Party of the United States ja Constitution Party. Pienpuolueet vaikuttavat politiikkaan useilla tavoilla:
- Paikallisella ja osavaltiotasolla ne voivat voittaa luottamustehtäviä ja muuttaa paikallista päätöksentekoa.
- Ne tuovat julkiseen keskusteluun uusia aiheita ja painostavat suuria puolueita omaksumaan osan heidän ohjelmistaan (esim. ympäristö-, vähemmistö- tai veropolitiikka).
- Joissain vaaleissa kolmannen osapuolen ehdokkaat voivat toimia niin sanottuina "spoiler"-tekijöinä, mikä vaikuttaa äänijakaumiin suurten puolueiden välillä.
Organisaatio, vaalikäytännöt ja rahoitus
Puolueet toimivat kansallisella tasolla (esim. National Committee), mutta paljon päätöksenteosta ja rekrytoinnista tapahtuu osavaltioissa ja paikallisesti. Keskeisiä elementtejä ovat:
- Esivaalit ja caucus-järjestelmät, jotka määrittävät ehdokkaiden valinnan osavaltiokohtaisesti (säännöt vaihtelevat osavaltioittain).
- Rahoitus ja etujärjestöt: kampanjarahoitus sisältää yksityislahjoituksia, Political Action Committees (PAC) -järjestöjä ja Super PACeja, jotka vaikuttavat kampanjoiden volyymiin ja näkyvyyteen.
- Media- ja debattiläsnäolo: pääsy suuriin vaalikeskusteluihin ja uutisointiin on usein ratkaisevaa menestykselle — pienpuolueilla on näissä haasteita.
Poliittinen muutos ja historiapohja
Puolueiden kannat ja alueellinen tuki ovat muuttuneet ajan saatossa. Esimerkiksi 1900-luvun puolenvälin jälkeen tapahtunut poliittinen realignaatio muutti etelävaltioiden ja pohjoisten alueiden äänestyskäyttäytymistä. Nykyinen polarisaatio, median muutokset ja kampanjointi teknologian kautta ovat myös muokanneet puolueiden toimintaa ja strategioita.
Miten kansalainen voi vaikuttaa?
Äänestäminen on keskeisin tapa, mutta muita keinoja ovat puolueiden jäsenyys, vapaaehtoistyö kampanjoissa, yhteydenotto edustajiin, osallistuminen paikallisiin kokouksiin ja äänestysoikeuksien puolustaminen. Pienpuolueiden tukeminen tai riippumattomien ehdokkaiden äänestäminen voi myös tuoda uusia näkökulmia poliittiseen keskusteluun, vaikka vaalimenestys on usein vaikeampaa.
Yhteenvetona: Yhdysvalloissa vallitsee kaksipuoluejärjestelmä, jossa demokraatit ja republikaanit hallitsevat suurta osaa poliittisesta vallasta, mutta pienpuolueilla on tärkeä rooli ideoiden esilletuomisessa, paikallispolitiikassa ja poliittisen kentän monimuotoisuuden säilyttämisessä.
Kansanäänet poliittisille puolueille presidentinvaaleissa.
Demokraattinen puolue
Demokraattinen puolue perustettiin vuonna 1828 orjuutta kannattavana puolueena, ja sen ensimmäinen presidentti oli Andrew Jackson vuonna 1829. Suuren laman jälkeisen taloudellisen nousun myötä 1930- ja 1940-luvuilla sekä kansalaisoikeusliikkeen myötä 1960-luvulla demokraattisesta puolueesta tuli kuitenkin rotujen välisen tasa-arvon kannattaja. Monet 1900-luvun Yhdysvaltojen presidentit, kuten Woodrow Wilson, Franklin D. Roosevelt, Harry S. Truman, John F. Kennedy, Lyndon Johnson, Jimmy Carter, Bill Clinton ja 2000-luvun presidentit, kuten Barack Obama ja Joe Biden, ovat demokraatteja. Heillä on 48 paikkaa Yhdysvaltain senaatissa 100:sta (demokraattisen puolueen kanssa sitoutumattomilla on kaksi paikkaa Yhdysvaltain senaatissa) ja 222 paikkaa edustajainhuoneessa 435:stä. Osavaltioiden 50 kuvernööristä 24 on myös demokraatteja. Puolue edistää yleensä liberalismia, ja se luokitellaan usein keskusta-vasemmistolaiseksi tai vasemmistolaiseksi puolueeksi. Tällä hetkellä puolueella on 60 miljoonaa rekisteröityä äänestäjää eri puolilla Amerikkaa.
Puolueen modernin liberalismin filosofia kannattaa sosiaalista ja taloudellista tasa-arvoa. Se pyrkii tarjoamaan valtion puuttumista ja sääntelyä talouteen. Nämä toimet, kuten sosiaalisten ohjelmien käyttöönotto, aseiden vastaiset lait, ammattiliittojen tukeminen, kohtuuhintaiset opintotuet, siirtyminen kohti yleistä terveydenhuoltoa ja yhtäläisiä mahdollisuuksia, kuluttajansuoja ja ympäristönsuojelu, muodostavat puolueen talouspolitiikan ytimen.
Republikaaninen puolue
Republikaaninen puolue perustettiin vuonna 1854 orjuuden vastaisena puolueena, ja sen ensimmäinen presidentti oli Abraham Lincoln vuonna 1861. Muita ovat muun muassa Ulysses S. Grant, Benjamin Harrison, Theodore Roosevelt, Dwight D. Eisenhower, Richard Nixon, Ronald Reagan, George H.W. Bush, George W. Bush ja Donald Trump. Nixonin aikana siirryttiin vetoamaan niiden valkoisten äänestäjien implisiittisiin rotuun liittyviin ennakkoluuloihin, jotka eivät pitäneet 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeestä. Tämä strategia loi vaikutelman oikeudenmukaisuudesta samalla kun vähemmistöt jätettiin huomiotta. 50 osavaltiosta 26:ssa on republikaanikuvernööri. Sillä on noin 55 miljoonaa rekisteröityä äänestäjää eri puolilla Amerikkaa. Tällä hetkellä republikaaninen puolue määritellään konservatiiviseksi.
Puolueen filosofia keskittyy sosiaaliseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen ja kapitalistiseen talousjärjestelmään. Puolue tunnetaan myös abortinvastaisista pyrkimyksistään, aselakien kannattajistaan, sääntelyn vastaisesta politiikastaan ja valtion puuttumisen vähentämisestä talouteen sekä yksityistetyn terveydenhuollon kannattajistaan. Puolue uskoo alhaisempiin veroihin, vähemmän sosiaalisiin ohjelmiin ja henkilökohtaiseen vapauteen.
Itsenäiset
Yhdysvalloissa on yli 420 rekisteröityä poliittista puoluetta, joissa on monia erilaisia poliittisia näkemyksiä. Kansallisesti tunnustettuja poliittisia puolueita on kuitenkin vain kaksi, republikaanit ja demokraatit. Useimmat muut puolueet kuuluvat näihin kahteen poliittiseen puolueeseen vaihtelevasti tai muihin ideologisiin sateenvarjoihin, kuten edistysmieliset, liberaalit, konservatiivit, sosialistit, kommunistit jne. Ne ovat joko alirahoitettuja tai niitä tuetaan liian vähän ja ne ovat erittäin tukahdutettuja. Lähes 44 prosenttia poliittisesti aktiivisista kansalaisista haluaa identifioitua riippumattomaksi tämän tukahduttamisen vuoksi. Poliittisen vaikutusvallan saavuttaminen nykyaikaisissa hallitustoiminnoissa on harvinaisempaa, mutta jotkut lainsäätäjät, kuten Joe Lieberman, saattavat vetäytyä puolueestaan uransa myötä.
Tunnettuja esimerkkejä ovat mm:
- 1. presidentti: George Washington
- Presidenttiehdokas: Evan McMullin (2016)
- Presidenttiehdokas: Perot (1992)
- Senaattori ja presidenttiehdokas: Bernie Sanders (valitaan demokraattisen puolueen kanssa).
Aiheeseen liittyvät sivut
- Luettelo Yhdysvaltojen presidenteistä
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mitkä ovat Yhdysvaltojen kaksi tärkeintä poliittista puoluetta?
V: Yhdysvaltojen kaksi tärkeintä poliittista puoluetta ovat republikaaninen puolue ja demokraattinen puolue.
K: Kuinka monta paikkaa kummallakin puolueella on edustajainhuoneessa?
V: Demokraattisella puolueella on eniten paikkoja edustajainhuoneessa, kun taas republikaanit ja demokraatit jakavat kumpikin 50 senaattoria.
K: Kenellä on äänten mennessä tasan senaatissa?
V: Varapresidentti, joka on demokraatti, ratkaisee äänten mennessä tasan senaatissa.
Kysymys: Mitä tarkoittaa "duopoli"?
A: Duopoli tarkoittaa, että kaksi puoluetta jakaa lähes kaiken poliittisen vallan maassa.
K: Mitkä kolme muuta suurta puoluetta ovat olemassa demokraattien ja republikaanien lisäksi?
V: Kolme suurinta puoluetta demokraattien ja republikaanien lisäksi ovat Libertarian Party, Green Party of the United States ja Constitution Party.
K: Ovatko pienemmät poliittiset puolueet yleensä hyvin tunnettuja tai edustettuina hallituksessa?
V: Pienemmät poliittiset puolueet ovat yleensä erittäin tukahdutettuja, alirahoitettuja tai väärin edustettuja, eivätkä ne ole yhtä tunnettuja.
K: Onko useimmissa perustuslaillisen tasavallan maissa enemmän kuin kaksi suurta poliittista puoluetta?
V: Kyllä, useimmissa perustuslaillisen tasavallan maissa on enemmän kuin kaksi suurta poliittista puoluetta.
Etsiä