Plasebo (lumelääke) — määritelmä, plasebovaikutus ja mekanismit

Plasebo (lumelääke): selitys, plasebovaikutuksen taustamekanismit ja vaikutukset terveyteen — ymmärrä uskon ja fysiologian vuorovaikutus.

Tekijä: Leandro Alegsa

Plasebo on sairauden tai tilan hoito, joka on tarkoituksellisesti tehoton. Motiivina on yleensä se, että jos henkilö uskoo, että lääke, ruokavalio tai muu hoito on hyväksi hänelle itselleen, se on hyväksi hänelle itselleen.

Joskus lumelääkettä saavat sairaat tuntevat voivansa paremmin, ja joskus heidän kehonsa todella paranee. Kun potilaat saavat tällaisen vasteen, sitä kutsutaan plasebovaikutukseksi. Termi plasebovaikutus (tai plasebovaste) otettiin käyttöön vuonna 1920. Se on koehenkilön vaste, joka aiheuttaa havaitun vaikutuksen, ei aine.

 

Mitä plasebo tarkoittaa käytännössä?

Plasebo voi olla esimerkiksi vaikuttamattomia tabletteja, suolaliuosta, lumekapseli, näyttävä mutta tehoton hoitotoimenpide tai niin sanottu sham-surgery (näennäisleikkaus). Plaseboa käytetään usein tutkimuksissa vertailukohtana todelliselle hoidoille, jotta voidaan erottaa hoidon biologinen vaikutus potilaan odotuksista ja muista ei-spesifisistä tekijöistä.

Plasebovaikutuksen ilmenemismuodot

Plasebovaikutus voi näkyä monin tavoin:

  • Subjektiivisen oireen väheneminen, kuten kivunlievitys tai pahoinvoinnin väheneminen.
  • Objektiiviset mittarit, esimerkiksi verenpaineen pieneneminen tai hormoniarvojen muutokset (vaikka nämä esiintyvät harvemmin ja ovat usein pienempiä).
  • Parantuneen toimintakyvyn tai yleisen hyvinvoinnin tunne.

Mekanismit — miksi plasebo toimii?

Plasebovaste syntyy useiden eri mekanismien yhteisvaikutuksesta. Keskeisiä selityksiä ovat:

  • Odotukset: Jos potilas odottaa parantumista, aivojen odotuksiin liittyvät järjestelmät aktivoituvat ja voivat muuttaa kokemusta kivusta tai pahoinvoinnista.
  • Ehdollistuminen: Aiemmat kokemukset lääkkeiden tai hoitojen tehosta voivat laukaista kehon fysiologisia vasteita, vaikka annettava aine olisi inertti.
  • Potilas-hoitaja -suhde: Lämmin, huolehtiva hoitosuhde, hoitajan vakuuttuneisuus ja selkeät selitykset voivat vahvistaa plasebovastetta.
  • Neurobiologiset mekanismit: Aivotutkimukset osoittavat, että plasebovaikutukseen liittyy muun muassa endogeenisten opioidien, dopamiinin ja muiden välittäjäaineiden aktivaatiota sekä muutoksia aivojen kivun- ja odotuksen käsittelyalueilla.
  • Biologinen vaikuttaminen: Plasebovaste voi vaikuttaa autonomiseen hermostoon, immuunijärjestelmään ja hormonitoimintaan — vaikutukset ovat yleensä pienempiä ja vaihtelevia yksilöittäin.

Nocebo — plasebon kääntöpuoli

Nocebo tarkoittaa haitallisia vaikutuksia, jotka johtuvat odotuksista tai uskomuksista negatiivisella tavalla. Jos potilas odottaa sivuvaikutuksia, hän voi kokea niitä jopa ilman farmakologista syytä. Nocebo on tärkeä huomio kliinisissä tutkimuksissa ja käytännön hoidossa, koska ennakko-ongelmat ja pelot voivat lisätä oireita.

Kliiniset tutkimukset ja eettiset kysymykset

Plasebo kontrolloidut tutkimukset (RCT) ovat lääketieteellisen tutkimuksen kultainen standardi: niissä todellinen hoito verrataan lumeryhmään satunnaistettuna ja sokkoutettuna, jotta erot voidaan osoittaa luotettavasti. Samalla plasebon käyttö herättää eettisiä kysymyksiä:

  • Onko oikein antaa lumelääkettä potilaalle ilman hänen tietoisesti suostumustaan? Tästä syystä tutkimuksissa käytetään aina informoitua suostumusta.
  • Vakavissa sairauksissa, joissa on olemassa tehokas hoito, plasebon käyttäminen voi olla eettisesti ongelmallista ja se usein korvataan vertailulla parhaaseen käytännön hoitoon.
  • Avoimen plasebon (open-label placebo) tutkimukset, joissa potilaalle kerrotaan saaneensa lumelääkettä, ovat osoittaneet joissain tapauksissa hyötyä — tämä on herättänyt kiinnostusta eettisesti hyväksyttävään plasebon käytön mahdollisuuksista.

Käytännön merkitys terveydenhuollossa

Plasebovaikutuksen ymmärtäminen auttaa parantamaan hoidon tehokkuutta ilman petollisuutta: esimerkiksi hyvä potilaan kuuntelu, selkeät selitykset hoidosta ja myönteinen hoitokontakti voivat vahvistaa hoidollisia hyötyjä ilman, että annetaan lumetta. Lääkärit pyrkivät hyödyntämään positiivisten odotusten voimaa eettisesti ja vastuullisesti.

Yleisyys ja yksilöiden erot

Plasebovasteen voimakkuus vaihtelee yksilöittäin. Jotkut ihmiset reagoivat vahvasti lumelääkkeeseen, toiset eivät ollenkaan. Reagointiin vaikuttavat muun muassa odotukset, aikaisemmat kokemukset, persoonallisuuspiirteet ja tilapäiset tekijät kuten mieliala.

Tutkimuksen suunta ja tulevaisuus

Tutkimus pyrkii tarkentamaan plasebon neurobiologiaa, löytämään biomarkkereita, jotka ennustavat plaseboreaktiivisuutta, sekä kehittämään eettisiä tapoja hyödyntää plasebovaikutusta kliinisessä työssä. Open-label placebo -tutkimukset ja plasebon ja nocebon mekanismien erittely tarjoavat lupaavia näkymiä.

Yhteenveto

Plasebo ei ole vain "ei mitään" — se on monisyinen ilmiö, jossa odotukset, ehdollistuminen ja hoitosuhde voivat muokata sekä kokemuksia että joitakin biologisia prosesseja. Plaseboa ja plasebovaikutusta ymmärtämällä voidaan parantaa hoidon toteutusta, suunnitella parempia kliinisiä tutkimuksia ja huomioida eettiset kysymykset potilastyössä.

Origins

John Haygarth testasi plasebovaikutusta 1700-luvulla. Se osoitti, että "pelkkä mielikuvitus vaikuttaa sairauksiin niin voimakkaasti, ettei sitä ole koskaan epäilty".

Ranskalainen apteekkari Émile Coué, joka työskenteli vuosina 1882-1910, löysi sen, mikä myöhemmin tunnettiin nimellä "lumelääkkeen vaikutus". Hän rauhoitti asiakkaitaan kehumalla kunkin lääkkeen tehokkuutta ja jättämällä jokaisen lääkkeen mukana pienen positiivisen viestin. Vuonna 1901 Coué alkoi opiskella hypnoosissa. Vuonna 1913 Coué ja hänen vaimonsa perustivat La Société Lorraine de Psychologie appliquée -yhdistyksen. Hänen kirjansa Self-mastery through conscious autosuggestion julkaistiin Englannissa (1920) ja Yhdysvalloissa (1922).

 

Plasebot ja sokea tutkimus

Plaseboja käytetään osana sokkotutkimuksia. Sokkokokeet toimivat näin: Joillekin ihmisille annetaan testattavaa lääkettä tai hoitoa ja toisille plaseboa. Kukaan ei tiedä, kuka saa oikeaa hoitoa ja kuka lumelääkettä. He ovat "sokeita" hoidolleen.

Jos tutkijat huomaavat, että "hoitoryhmä" eroaa "lumelääkeryhmästä", he tietävät, että ero johtuu hoidosta. Ilman "plaseboryhmää" tutkijat eivät voi tietää, olisivatko muutokset tapahtuneet joka tapauksessa riippumatta siitä, mitä lääkettä ihmiset olisivat ottaneet.

 

Lumelääkkeiden todelliset vaikutukset

Lumelääkkeillä voi olla todellisia vaikutuksia potilaisiin: tätä tarkoittaa "lumelääkkeen vaikutus". Vuonna 1955 julkaistun merkittävän artikkelin jälkeen jotkut ovat tunnustaneet ja hyväksyneet lumelääkkeen vaikutuksen ja toiset ovat kieltäneet sen. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään siitä, etteikö lumelääkeilmiö olisi olemassa tietyissä sairauksissa. Esimerkkejä ovat:

  • Kivun lievittäminen. Akupunktiota koskevat tutkimukset ovat olleet myönteisiä. Plasebovaikutusta välittävät odotuksiin vaikuttavien neokorteksin alueiden "ylhäältä alaspäin" suuntautuvat prosessit. "Sairaudet, joissa ei ole merkittävää 'ylhäältä alas' tai aivokuoren kautta tapahtuvaa säätelyä, saattavat olla vähemmän alttiita lumelääkkeisiin liittyvälle paranemiselle".
  • Parkinsonin tauti: Plasebon aiheuttama helpotus liittyy dopamiinin vapautumiseen aivoissa.
  • Masennus: Masennusta vähentävät lumelääkkeet vaikuttavat moniin samoihin alueisiin, joita masennuslääkkeet aktivoivat, ja lisäksi prefrontaalinen aivokuori.
  • Kofeiini: Plasebo-kahvi aiheuttaa dopamiinin vapautumisen lisääntymistä talamuksessa molemmin puolin.
  • Glukoosi: Glukoosin suonensisäisen injektion odotus lisää dopamiinin vapautumista miesten (mutta ei naisten) tyvitumakkeissa.
  • Metyylifenidaatti: Tämän lääkkeen laskimonsisäisen injektion odotus kokemattomilla huumeiden käyttäjillä lisäsi dopamiinin vapautumista ventraalisessa cingulaarisessa gyrusissa ja nucleus accumbensissa, ja tämä vaikutus oli suurin niillä, joilla ei ollut aiempaa kokemusta lääkkeestä.
 

Aiheeseen liittyvät sivut

 


Etsiä
AlegsaOnline.com - 2020 / 2025 - License CC3