Plasebo
Plasebo on sairauden tai tilan hoito, joka on tarkoituksellisesti tehoton. Motiivina on yleensä se, että jos henkilö uskoo, että lääke, ruokavalio tai muu hoito on hyväksi hänelle itselleen, se on hyväksi hänelle itselleen.
Joskus lumelääkettä saavat sairaat tuntevat voivansa paremmin, ja joskus heidän kehonsa todella paranee. Kun potilaat saavat tällaisen vasteen, sitä kutsutaan plasebovaikutukseksi. Termi plasebovaikutus (tai plasebovaste) otettiin käyttöön vuonna 1920. Se on koehenkilön vaste, joka aiheuttaa havaitun vaikutuksen, ei aine.
Origins
John Haygarth testasi plasebovaikutusta 1700-luvulla. Se osoitti, että "pelkkä mielikuvitus vaikuttaa sairauksiin niin voimakkaasti, ettei sitä ole koskaan epäilty".
Ranskalainen apteekkari Émile Coué, joka työskenteli vuosina 1882-1910, löysi sen, mikä myöhemmin tunnettiin nimellä "lumelääkkeen vaikutus". Hän rauhoitti asiakkaitaan kehumalla kunkin lääkkeen tehokkuutta ja jättämällä jokaisen lääkkeen mukana pienen positiivisen viestin. Vuonna 1901 Coué alkoi opiskella hypnoosissa. Vuonna 1913 Coué ja hänen vaimonsa perustivat La Société Lorraine de Psychologie appliquée -yhdistyksen. Hänen kirjansa Self-mastery through conscious autosuggestion julkaistiin Englannissa (1920) ja Yhdysvalloissa (1922).
Plasebot ja sokea tutkimus
Plaseboja käytetään osana sokkotutkimuksia. Sokkokokeet toimivat näin: Joillekin ihmisille annetaan testattavaa lääkettä tai hoitoa ja toisille plaseboa. Kukaan ei tiedä, kuka saa oikeaa hoitoa ja kuka lumelääkettä. He ovat "sokeita" hoidolleen.
Jos tutkijat huomaavat, että "hoitoryhmä" eroaa "lumelääkeryhmästä", he tietävät, että ero johtuu hoidosta. Ilman "plaseboryhmää" tutkijat eivät voi tietää, olisivatko muutokset tapahtuneet joka tapauksessa riippumatta siitä, mitä lääkettä ihmiset olisivat ottaneet.
Lumelääkkeiden todelliset vaikutukset
Lumelääkkeillä voi olla todellisia vaikutuksia potilaisiin: tätä tarkoittaa "lumelääkkeen vaikutus". Vuonna 1955 julkaistun merkittävän artikkelin jälkeen jotkut ovat tunnustaneet ja hyväksyneet lumelääkkeen vaikutuksen ja toiset ovat kieltäneet sen. Ei ole kuitenkaan epäilystäkään siitä, etteikö lumelääkeilmiö olisi olemassa tietyissä sairauksissa. Esimerkkejä ovat:
- Kivun lievittäminen. Akupunktiota koskevat tutkimukset ovat olleet myönteisiä. Plasebovaikutusta välittävät odotuksiin vaikuttavien neokorteksin alueiden "ylhäältä alaspäin" suuntautuvat prosessit. "Sairaudet, joissa ei ole merkittävää 'ylhäältä alas' tai aivokuoren kautta tapahtuvaa säätelyä, saattavat olla vähemmän alttiita lumelääkkeisiin liittyvälle paranemiselle".
- Parkinsonin tauti: Plasebon aiheuttama helpotus liittyy dopamiinin vapautumiseen aivoissa.
- Masennus: Masennusta vähentävät lumelääkkeet vaikuttavat moniin samoihin alueisiin, joita masennuslääkkeet aktivoivat, ja lisäksi prefrontaalinen aivokuori.
- Kofeiini: Plasebo-kahvi aiheuttaa dopamiinin vapautumisen lisääntymistä talamuksessa molemmin puolin.
- Glukoosi: Glukoosin suonensisäisen injektion odotus lisää dopamiinin vapautumista miesten (mutta ei naisten) tyvitumakkeissa.
- Metyylifenidaatti: Tämän lääkkeen laskimonsisäisen injektion odotus kokemattomilla huumeiden käyttäjillä lisäsi dopamiinin vapautumista ventraalisessa cingulaarisessa gyrusissa ja nucleus accumbensissa, ja tämä vaikutus oli suurin niillä, joilla ei ollut aiempaa kokemusta lääkkeestä.
