Parkinsonin tauti – oireet, syyt, diagnoosi ja hoito
Parkinsonin tauti — tunnista oireet, syyt ja diagnoosi. Lue nykyaikaiset hoidot, varhaiset merkit ja keinot ylläpitää elämänlaatua.
Parkinsonin tauti on sairaus, joka vaurioittaa hitaasti keskushermostoa. Keskushermosto koostuu aivoista ja selkärangasta. Kun henkilö sairastuu Parkinsonin tautiin, dopamiinia tuottavat solut kuolevat aivojen osassa. Dopamiinisolut lähettävät tietoa muille soluille, mikä saa meidät tekemään tekojamme. Tämän vuoksi Parkinsonin tauti vaikuttaa pääasiassa kehon motoriseen järjestelmään.
Parkinsonin tauti on sairaus, joka pahenee ajan myötä. Parkinsonin tautiin sairastutaan yleensä yli 50-vuotiaana. Lääkärien on joskus hyvin vaikea havaita sitä.
Oireet
Parkinsonin taudin oireet jakautuvat yleisesti motorisiin (liikkumiseen liittyviin) ja niin sanottuihin non-motorisiin (ei-liikkumiseen liittyviin) oireisiin. Oireet etenevät ja vaihtelevat yksilöllisesti.
- Motoriset oireet: hidas liike (bradykinesia), lepovapina (tärinä), lihasjäykkyys (rigidisuus) ja tasapaino- ja kävelyvaikeudet. Näistä hidas liike ja lepovapina ovat tyypillisiä varhaisia merkkejä.
- Non-motoriset oireet: hajuaistin heikkeneminen, ummetus, unihäiriöt (esim. REM-unen käyttäytymishäiriö), masennus, ahdistus, väsymys, kognitiiviset muutokset ja autonomisen hermoston oireet kuten verenpaineen vaihtelut ja virtsaamishäiriöt.
- Puhuminen ja nieleminen: äänen heikkeneminen, monisanaisuus, nielemisvaikeudet (ruoan nielemisvaikeudet voivat altistaa nielemisaspiraatiolle).
Syyt ja taustamekanismit
Parkinsonin taudin perimmäistä syytä ei täysin tunneta. Tauti liittyy dopamiinia tuottavien hermosolujen kuolemaan erityisesti aivojen mustatumakkeessa (substantia nigra), mikä heikentää liikkeiden säätelyä. Taustalla voi olla useita tekijöitä:
- Ikä: riski kasvaa iän myötä, tyypillisesti yli 50-vuotiailla.
- Perimä: harvinaisissa tapauksissa perinnölliset geenimuutokset voivat aiheuttaa taudin.
- Ympäristötekijät: altistuminen tiettyihin toksiineihin ja päästöille on liitetty riskiin, mutta yhteydet eivät ole yksiselitteisiä.
Diagnoosi
Diagnoosi perustuu pääasiassa lääkärin tekemään kliiniseen arvioon ja potilaan kertomaan oirehistoriaan. Tutkimuksiin voivat kuulua:
- Neurologinen tutkimus: liikkeiden, lihasjänteyden, tasapainon ja refleksejen arviointi.
- Kliininen seuranta: oireiden kehittymisen ja lääkkeisiin reagoimisen seuraaminen (esim. levodopan vaikutus).
- Kuvantamistutkimukset: esimerkiksi aivojen magneettikuvaus (MRI) harvemmin poissulkemaan muita sairauksia, ja erikoistutkimuksena dopamiinitransportterikuvaukset (DAT-scan) jos tilanne on epäselvä.
On tärkeää erottaa Parkinsonin tauti muista parkinsonismiksi kutsutuista sairauksista, jotka voivat muistuttaa sitä mutta vaatia erilaista hoitoa.
Hoito
Tavoitteena on lievittää oireita ja parantaa toimintakykyä. Hoito räätälöidään yksilöllisesti ja se voi sisältää lääkehoitoa, kuntoutusta ja joissain tapauksissa kirurgisia hoitoja.
- Lääkehoito: levodopa on tehokkain lääke liikeoireisiin. Muita lääkeryhmiä ovat dopamineagonistit, MAO-B-estäjät, COMT-estäjät ja amantadiini. Lääkitystä säädetään oireiden ja sivuvaikutusten mukaan.
- Kuntoutus: fysioterapia, puheterapia ja toimintaterapia auttavat säilyttämään liikkuvuutta, puheterveyttä ja arjen toimintakykyä. Säännöllinen liikunta (aerobinen harjoittelu, tasapainoharjoitukset, voimaharjoittelu, esimerkiksi tai chi) on tutkimusten mukaan hyödyllistä.
- Kirurgiset ja tekniset hoidot: syväaivostimulaatio (DBS) voi auttaa potilaita, joilla lääkkeet eivät riitä tai joilla on voimakkaita lääkehaittoja. Levodopa-karbidopa -kapseleita/infuusioita (pysyvä suolentoimenpitein annettavat valmisteet) ja apomorfiini-infuusio ovat vaihtoehtoja edenneissä tilanteissa.
- Oireenmukainen hoito: unihäiriöihin, masennukseen, kipuun ja autonomisiin oireisiin on saatavilla hoitoja, ja näihin kannattaa puuttua varhain.
Elämä Parkinsonin taudin kanssa
Monialainen hoitotiimi (lääkäri, fysioterapeutti, puheterapeutti, sosiaalityöntekijä) tukee arjen toimia. Läheisten tuki, sopeutumisvalmennus ja potilasjärjestöjen tarjoama toiminta voivat parantaa elämänlaatua. Lääkityksen ja kuntoutuksen tarkempi suunnittelu mahdollistaa usein itsenäisen elämän pitkään, vaikka tauti etenee.
Ennuste ja tutkimus
Parkinsonin tauti etenee yksilöllisesti. Joillakin eteneminen on hidasta ja toimintakyky säilyy pitkään, kun taas toisilla oireet pahenevat nopeammin. Tutkimus pyrkii löytämään taudin syitä, estämään hermosolujen kuolemaa ja kehittämään parempia hoitoja. Uutta tietoa tulee jatkuvasti, ja hoitomahdollisuudet laajenevat ajan myötä.
Milloin hakeutua hoitoon
Jos huomaat jatkuvaa värinää, hidastunutta liikkumista, lihasjäykkyyttä, muutoksia kävelyssä tai muita edellä kuvattuja oireita, on hyvä hakeutua lääkärin vastaanotolle. Varhainen arviointi ja hoidon aloitus parantavat mahdollisuuksia ylläpitää toimintakykyä.
Huom. Tämä teksti on yleistajuinen kuvaus. Yksilöllisissä tilanteissa hoidon ja diagnoosin suhteen tulee keskustella omassa terveydenhuollossa.
Sir William Richard Gowers Parkinsonin luonnos.
Aiheuttaa
Lääkärit tutkivat Parkinsonin taudin tarkkaa syytä. Sanotaan, että Parkinsonin tauti kehittyy geenivirheiden ja useiden mahdollisten vaikutusten yhdistelmänä, mutta paljon ei tiedetä. Lääkärit ovat löytäneet joitakin vihjeitä syy(i)stä. Se johtuu aivojen erikoistuneiden ganglioiden tuhoutumisesta. Välittäjäaine dopamiinin tuotanto vähenee. Parkinsonin tauti voi olla myös geneettinen. Tutkimukset kuitenkin osoittavat, että geneettinen Parkinson ei ole normaalia, ja se on harvinaista. Parkinsonin tauti on yleisempi niillä, jotka työskentelevät torjunta-aineiden kanssa tai joilla on ollut päävammoja.
Tutkimusten mukaan ihmiset sairastuvat Parkinsonin tautiin hieman harvemmin, jos he polttavat savukkeita.
Oireet
Parkinsonin tauti voi aiheuttaa sen, että aivot eivät reagoi. Potilas voi halvaantua. Sairaus voi antaa potilaalle hitaan reaktioajan ja huonon koordinaation käden ja aivojen välillä.
Se haittaa potilaan liikkumistaitoja ja puhetta. Se voi vaikuttaa myös mielialaan, käyttäytymiseen ja ajatteluun. Parkinsonin taudin yleinen oire on vapina. Vapina saa ihmisen kädet, jalat ja käsivarret tärisemään. Joitakin oireita ovat iho-ongelmat, masennus ja nielemisvaikeudet.
Parkinsonin taudin oireita ovat muun muassa jäykät lihakset ja liikkumisvaikeudet. Sairaus aiheuttaa potilaille hidasta reaktiokykyä. Sen vuoksi heidän on vaikea tehdä yksinkertaisia asioita, kuten kävelyä ja puhumista. Se aiheuttaa myös masennusta ja muita tunnemuutoksia.
Hoidot
Parkinsonin tautia ei voida vielä täysin parantaa. Silti sitä on yritetty parantaa lääkkeillä. Yksi hoitomuoto on kadonneen dopamiinin palauttaminen. Ryhmä dopamiinireseptoriagonisteiksi kutsuttuja lääkkeitä toimii aivoihin laitettuna samalla tavalla kuin dopamiini. Tähän ryhmään kuuluu neljä eri lääkettä. Monet potilaat käyttävät yhtä niistä yhdessä toisen lääkkeen kanssa. Tätä toista lääkettä kutsutaan L-dopaksi. Toisin kuin dopamiini, L-dopa voi päästä aivoihin. Dopamiini ei pääse aivoihin. Tämän vuoksi monet potilaat käyttävät L-dopaa ja dopamiinia yhdessä. Alussa L-dopa auttaa paljon. Mutta sairauden edetessä L-dopa ei toimi enää yhtä hyvin. Kaksi muuta käytettävää lääkettä ovat antikolinergit ja selegiliini. Molemmat auttavat lievittämään oireita. Antikolinergit auttavat potilasta lopettamaan vapinan. Selegiliinin on tarkoitus suojella keskushermoston hermoja. Selegiliiniä ei käytetä usein. Tämä johtuu siitä, että ei ole todellista näyttöä siitä, että se auttaa.
Syväaivostimulaatio (DBS) on leikkaus, jota jotkut Parkinsonin tautia sairastavat käyttävät.
Etsiä