Ulsterin uudisasutus
The Plantation of Ulster oli Ulsterin organisoitu kolonisaatio (istutus). Ulster on Irlannin maakunta. Englannin hallitus lähetti Skotlannista ja Englannista ihmisiä asumaan sinne. Tämä alkoi 1600-luvun alussa, vuodesta 1606 alkaen. Se asutettiin, jotta alueella asuvat ihmiset eivät enää taistellut englantilaista hallintoa vastaan. Ulster oli edellisen vuosisadan aikana ollut alue, joka oli vastustanut eniten englantilaisten hallintaa.
O'Neill-dynastian (gaeliksi Uí Néill) ja O'Donnell-dynastian (gaeliksi Uí Domhnaill) irlantilaispäälliköiden omistamat maat vietiin heiltä ja käytettiin siirtolaisille. Maata oli arviolta puoli miljoonaa eekkeriä (2 000 km²) Donegalin (tuolloin nimeltään Tyrconnell), Tyronen, Fermanaghin, Cavanin, Colerainen ja Armaghin kreivikunnissa. Suurin osa Antrimin ja Downin kreivikunnista oli yksityisomistuksessa.
Siirtolaisia kutsuttiin myös "brittiläisiksi vuokralaisiksi". He olivat enimmäkseen Skotlannista ja Englannista. Heidän oli oltava englanninkielisiä ja protestantteja. Skotlantilaiset siirtolaiset olivat enimmäkseen presbyteerisiä ja englantilaiset enimmäkseen Englanninkirkon jäseniä. Ulsterin istutus oli Irlannin istutuksista suurin.
Ulsterin kreivikunnat (nykyiset rajat), jotka asutettiin istutusten aikana. Kartta on yksinkertaistettu, sillä tosiasiallisesti asutetun maan määrä ei kattanut koko tummennettua aluetta.
Tausta
Hugh O'Donnell ja Hugh O'Neill tunsivat, että englantilaiset tunkeilijat uhkasivat heidän asemaansa ja Ulsterin valtaa. Oli monia taistelusarjoja, joissa voitettiin pieniä englantilaisryhmiä, kapina tunnettiin nimellä Yhdeksänvuotinen sota. Seuraavana vuonna he kirjoittivat Espanjan kuningas Filip II:lle avunpyynnön. Espanjalaisten apu saapui, mutta laskeutui Kinsaleen lokakuussa 1601 kilometrien päässä Ulsterista. O'Neill ja O'Donnell kokosivat armeijansa ja kokoontuivat Kinsalessa jouluaattona 1601. Heidät kukisti vahva, 20 000 miehen vahvuinen englantilainen armeija, jota johti lordi apulaissheriffi Mountjoy. Espanjalaiset antautuivat. Kahden vuoden kuluessa O'Neill ja muut johtajat antautuivat Mellifontin sopimuksessa. Mellifontissa Ulsterin päälliköt suostuivat hyväksymään englantilaisen vallan heidän maillaan (sheriffit ja tuomarit). He suostuivat myös luopumaan Brehon-laista, irlannin kielestä ja luopumaan kaikista kapinallisista ajatuksista. Kun heidän kansansa tuki väheni ja englantilaisten määräysvalta Ulsterissa lisääntyi, O'Neill ja lähes sata Ulsterin irlantilaissukujen johtavaa jäsentä pakenivat Irlannista tapahtumassa, joka tunnetaan nimellä Earlien pako. He lähtivät Espanjaan, Italiaan ja Roomaan.
Tapahtumat
Englannin virkamiehet Irlannissa vakuuttivat kuningas Jaakko I:n helposti siitä, että paras tapa varmistaa Ulsterin tuleva lojaalisuus oli istuttaminen. Ensin Antrim ja Down annettiin kahdelle skotlantilaiselle aatelismiehelle. Näin saatiin tuhansia skotlantilaisia uudisasukkaita vuokralaisiksi työskentelemään maalla. Vuoteen 1609 mennessä nämä istuttajat olivat vakiintuneet. Istutettava alue kattoi kuusi kreivikuntaa: Donegal, Derry, Armagh, Fermanagh, Cavan ja Tyrone. Aiemmista istutuksista oli otettu opiksi. Kenellekään ei saanut antaa yli 2000 eekkeriä, ja lait olivat tiukemmat. Ulsterin istutukseen osallistui erilaisia ryhmiä.
- Undertakers: heidän tilansa olivat yleensä 1 000 hehtaaria. Heidän vuosivuokransa olivat hyvin alhaiset, noin 5,33 puntaa. Kaikki hautausurakoitsijoiden tilat sijaitsivat lähellä toisiaan. Hautausurakoitsijat lupasivat rakentaa tilojensa koosta riippuen vahvan pihapiirin tai kivitalon, jonka ympärille rakennettiin vahva pihapiiri tai bawn (kivimuuri). He sitoutuivat siihen, että kolmen vuoden kuluessa heillä oli vain englantilaisia tai skotlantilaisia vuokralaisia.
- Palvelijat: heitä kutsuttiin palvelijoiksi, koska he olivat palvelleet kruunua virkamiehinä tai sotilaina yhdeksänvuotisessa sodassa. He olivat suurin plantaasien viljelijöiden ryhmä. He saivat pitää joitakin irlantilaisia vuokralaisia, jos he pitivät heitä tiukasti silmällä. Palvelijoiden oli maksettava 8 punnan vuosivuokraa.
- Syntyperäinen irlantilainen: Tämä uudisasukasryhmä koostui alkuperäisistä irlantilaisista, jotka olivat pysyneet lojaaleina yhdeksänvuotisen sodan aikana. He sijaitsivat lähellä palvelijoita, jotka lupasivat pitää heitä silmällä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Ulsterin plantaasi?
V: Ulsterin istutus oli Irlannin maakunnan Ulsterin organisoitu kolonisaatio (istutus). Englannin hallitus lähetti sinne ihmisiä Skotlannista ja Englannista 1600-luvun alussa.
K: Miksi Englannin hallitus lähetti ihmisiä Ulsterin siirtokuntaan?
V: Englannin hallitus lähetti ihmisiä Ulsterin siirtomaaksi estääkseen alueella asuvia ihmisiä taistelemasta Englannin hallintoa vastaan. Se oli ollut erityisen vastustuskykyinen englantilaisten hallintaa vastaan edellisen vuosisadan aikana.
K: Kuka omisti suurimman osan siirtolaisia varten otetusta maasta?
V: Suurimman osan siirtolaisia varten otetusta maasta omistivat irlantilaiset päälliköt, jotka kuuluivat kahteen gaelinkieliseen dynastiaan - Uí Néill ja Uí Domhnaill.
Kysymys: Kuinka paljon maata otettiin siirtokuntia varten?
V: Arviolta puoli miljoonaa eekkeriä (2 000 km²) otettiin siirtokuntia varten kuudessa kreivikunnassa - Donegalin kreivikunnassa (tuolloin nimeltään Tyrconnell), Tyronessa, Fermanaghissa, Cavanissa, Colerainen kreivikunnassa ja Armaghissa. Myös suurin osa Antrimin ja Downin kreivikunnista asutettiin yksityisesti.
K: Keitä nämä siirtolaiset olivat?
V: Näitä siirtolaisia kutsuttiin "brittiläisiksi vuokralaisiksi". He tulivat enimmäkseen Skotlannista ja Englannista, ja heidän oli oltava protestantteja ja osattava englantia.
K: Mitä uskontoa useimmat skotlantilaiset siirtolaiset noudattivat?
V: Useimmat skotlantilaiset siirtolaiset seurasivat presbyteeriläisyyttä, kun taas Englannista tulleet siirtolaiset kuuluivat pääasiassa Englannin kirkkoon.
K: Miten se vertautuu muihin Irlannin plantaaseihin?
V: Ulsterin istutus oli suurin kaikista Irlannissa tuona aikana toteutetuista istutuksista.
