Plantation of Ulster eli Ulsterin istutus oli 1600-luvun alussa toteutettu organisoitu kolonisaatio (istutus) Irlannin pohjoisosassa. Sen tavoitteena oli vakiinnuttaa englantilainen valta, heikentää paikallista gaeliyläluokkaa ja muuttaa alueen väestörakennetta niin, että se olisi uskonnollisesti ja kielellisesti lojaalimpi Lontoolle. Toimia johtanut kuningas oli Jaakko I, ja istutus käynnistyi virallisesti vuodesta 1606 alkaen.
Taustalla oli pitkään jatkunut vastustus englantilaista hallintoa vastaan, erityisesti Ulsterissa. Pitkät konfliktit, kuten niin kutsuttu Nine Years' War (1594–1603), olivat heikentäneet paikallisia sukuja. Keskeinen käänne tapahtui vuonna 1607 tapahtuneessa Flight of the Earls -lähtemisessä, jolloin O'Neill-dynastian (gaeliksi Uí Néill) ja O'Donnell-dynastian (gaeliksi Uí Domhnaill) johtajat jättivät alueen ja monen vanhan klaanin johtajat menettivät käytännössä vaikutusvaltansa. Tämän seurauksena suuri määrä maita takavarikoitiin ja jaettiin uusille asukkaille.
Vainotut maat — yhteensä arviolta puoli miljoonaa eekkeriä (noin 2 000 km²) — sijaitsivat pääosin Donegalin (tuolloin nimeltään Tyrconnell), Tyronen, Fermanaghin, Cavanin, Colerainen ja Armaghin kreivikunnissa. Suuri osa Antrimin ja Downin kreivikunnista oli yksityisomistuksessa, mutta nekin osallistuivat alueellisiin muutoksiin. Maanomistajia jaettiin eri kategorioihin: niin kutsutut undertakers (maanomistajat, jotka sitoutuivat tuomaan siirtolaisia), servitors (armeijan upseerit ja virkamiehet) sekä kaupunkiyhtiöt ja kahdet erityisluokan siirtokunnat, esimerkiksi Lontoon kauppiaskunnan osallistuminen Londonderryn (Derryn) kehittämiseen.
Siirtolaisia, joita kutsuttiin myös "brittiläisiksi vuokralaisiksi", tuli pääasiassa Skotlannista ja Englannista. Heidät edellytettiin olevan englanninkielisiä ja protestantteja. Skotlantilaiset olivat tyypillisesti presbyteerisiä ja englantilaiset enimmäkseen Englanninkirkon jäseniä. Vaikka kaikki uusasukkaat eivät olleet maanomistajia, heitä kannustettiin muuttamaan alueelle vuokralaisiksi tai vuokraamaan tiloja undertakereiden mailta. Istutus oli Irlannin eri istutuksista suurin ja järjestelmällisin.
Istutuksen järjestelyt ja ehdot
Istutuksen hallinnollinen malli sisälsi määräyksiä siitä, että undertakerien tuli rakentaa linnoituksia (bawns), istuttaa pysyviä asutuksia, kutsua protestanttisia siirtolaisia, ylläpitää omia armeijan joukkoja ja huolehtia protestanttisten kirkkojen rakentamisesta. Undertakerit saivat suuria maa-aloja, mutta heidän piti tuoda määrätty määrä perheitä ja asettaa maat tuottavaan käyttöön. Myös kaupunkiyhtiöille annettiin maata ja kaupunkeja kehitettiin strategisiksi keskuksiksi; tunnetuin esimerkki on Londonderry, jonka rakentamiseen osallistuivat Lontoon kauppakamarit.
Vaikutukset ja seuraukset
Istutus muutti Ulsterin väestörakennetta, taloutta ja maanjakoja merkittävästi. Gaelinen maatalousyhteiskunta menetti laajoja maa-alueita, ja perinteiset johtajasuvut menettivät poliittisen valtansa. Uusien talonpoikien ja kaupunkiasukkaiden myötä alueelle tuli uusia maankäyttötapoja, kaupankäynti lisääntyi ja jotkut kaupunkikeskukset kasvoivat.
Samalla istutus loi pitkän aikavälin jännitteitä: eri uskonnolliset ja taloudelliset yhteisöt asettuivat rinnakkain — usein epäyhtenäisesti — ja se loi pohjaa myöhemmille konflikteille, kuten vuoden 1641 kansannousulle, jossa osin dispossessoidut iirlantilaiset koettivat vallata takaisin menetettyjä maita. Seuraavien vuosisatojen aikana Ulsterista muodostui alue, jossa protestanttinen brittiläinen väestö oli merkittävä voimatekijä, mikä vaikutti Irlannin poliittiseen kehitykseen aina 1900-luvun jakautumiseen ja pohjoisirlantilaiseen historiaan.
Muistaminen ja perintö
Ulsterin istutuksen perintö on monitasoinen: se näkyy maanjärjestelyissä, kieli- ja uskonnollisissa jakaumissa, paikannimissä ja väestörakenteessa. Monille unionisteille se on syntyperän ja jatkuvuuden lähde, kun taas monille nacionalisteille se merkitsee pakkosiirtoja ja menetyksiä. Historiantutkimus pyrkii yhä tasapainottamaan eri näkökulmia ja arvioimaan sekä taloudellisia että kulttuurisia vaikutuksia sekä paikallisella että Euroopan laajuisella tasolla.
Ulsterin istutuksesta on paljon lähteitä ja sen tulkinnat vaihtelevat: osa korostaa hallinnollista järjestelmällisyyttä ja taloudellista kehitystä, toiset keskittyvät dispossessioon ja pitkäaikaisiin sosiaalisiin jännitteisiin. Molemmat näkökulmat auttavat ymmärtämään, miksi istutuksella on ollut niin merkittävä ja pitkäaikainen vaikutus Irlannin historian kulkuun.
