Ulsterin istutus: 1600-luvun englantilais-skottilainen kolonisaatio Irlannissa
Ulsterin istutus (1600-luvun) – perusteellinen katsaus englantilais‑skottilaiseen kolonisaatioon Irlannissa, sen taustoihin, seurauksiin ja vaikutuksiin nykypäivään.
Plantation of Ulster eli Ulsterin istutus oli 1600-luvun alussa toteutettu organisoitu kolonisaatio (istutus) Irlannin pohjoisosassa. Sen tavoitteena oli vakiinnuttaa englantilainen valta, heikentää paikallista gaeliyläluokkaa ja muuttaa alueen väestörakennetta niin, että se olisi uskonnollisesti ja kielellisesti lojaalimpi Lontoolle. Toimia johtanut kuningas oli Jaakko I, ja istutus käynnistyi virallisesti vuodesta 1606 alkaen.
Taustalla oli pitkään jatkunut vastustus englantilaista hallintoa vastaan, erityisesti Ulsterissa. Pitkät konfliktit, kuten niin kutsuttu Nine Years' War (1594–1603), olivat heikentäneet paikallisia sukuja. Keskeinen käänne tapahtui vuonna 1607 tapahtuneessa Flight of the Earls -lähtemisessä, jolloin O'Neill-dynastian (gaeliksi Uí Néill) ja O'Donnell-dynastian (gaeliksi Uí Domhnaill) johtajat jättivät alueen ja monen vanhan klaanin johtajat menettivät käytännössä vaikutusvaltansa. Tämän seurauksena suuri määrä maita takavarikoitiin ja jaettiin uusille asukkaille.
Vainotut maat — yhteensä arviolta puoli miljoonaa eekkeriä (noin 2 000 km²) — sijaitsivat pääosin Donegalin (tuolloin nimeltään Tyrconnell), Tyronen, Fermanaghin, Cavanin, Colerainen ja Armaghin kreivikunnissa. Suuri osa Antrimin ja Downin kreivikunnista oli yksityisomistuksessa, mutta nekin osallistuivat alueellisiin muutoksiin. Maanomistajia jaettiin eri kategorioihin: niin kutsutut undertakers (maanomistajat, jotka sitoutuivat tuomaan siirtolaisia), servitors (armeijan upseerit ja virkamiehet) sekä kaupunkiyhtiöt ja kahdet erityisluokan siirtokunnat, esimerkiksi Lontoon kauppiaskunnan osallistuminen Londonderryn (Derryn) kehittämiseen.
Siirtolaisia, joita kutsuttiin myös "brittiläisiksi vuokralaisiksi", tuli pääasiassa Skotlannista ja Englannista. Heidät edellytettiin olevan englanninkielisiä ja protestantteja. Skotlantilaiset olivat tyypillisesti presbyteerisiä ja englantilaiset enimmäkseen Englanninkirkon jäseniä. Vaikka kaikki uusasukkaat eivät olleet maanomistajia, heitä kannustettiin muuttamaan alueelle vuokralaisiksi tai vuokraamaan tiloja undertakereiden mailta. Istutus oli Irlannin eri istutuksista suurin ja järjestelmällisin.
Istutuksen järjestelyt ja ehdot
Istutuksen hallinnollinen malli sisälsi määräyksiä siitä, että undertakerien tuli rakentaa linnoituksia (bawns), istuttaa pysyviä asutuksia, kutsua protestanttisia siirtolaisia, ylläpitää omia armeijan joukkoja ja huolehtia protestanttisten kirkkojen rakentamisesta. Undertakerit saivat suuria maa-aloja, mutta heidän piti tuoda määrätty määrä perheitä ja asettaa maat tuottavaan käyttöön. Myös kaupunkiyhtiöille annettiin maata ja kaupunkeja kehitettiin strategisiksi keskuksiksi; tunnetuin esimerkki on Londonderry, jonka rakentamiseen osallistuivat Lontoon kauppakamarit.
Vaikutukset ja seuraukset
Istutus muutti Ulsterin väestörakennetta, taloutta ja maanjakoja merkittävästi. Gaelinen maatalousyhteiskunta menetti laajoja maa-alueita, ja perinteiset johtajasuvut menettivät poliittisen valtansa. Uusien talonpoikien ja kaupunkiasukkaiden myötä alueelle tuli uusia maankäyttötapoja, kaupankäynti lisääntyi ja jotkut kaupunkikeskukset kasvoivat.
Samalla istutus loi pitkän aikavälin jännitteitä: eri uskonnolliset ja taloudelliset yhteisöt asettuivat rinnakkain — usein epäyhtenäisesti — ja se loi pohjaa myöhemmille konflikteille, kuten vuoden 1641 kansannousulle, jossa osin dispossessoidut iirlantilaiset koettivat vallata takaisin menetettyjä maita. Seuraavien vuosisatojen aikana Ulsterista muodostui alue, jossa protestanttinen brittiläinen väestö oli merkittävä voimatekijä, mikä vaikutti Irlannin poliittiseen kehitykseen aina 1900-luvun jakautumiseen ja pohjoisirlantilaiseen historiaan.
Muistaminen ja perintö
Ulsterin istutuksen perintö on monitasoinen: se näkyy maanjärjestelyissä, kieli- ja uskonnollisissa jakaumissa, paikannimissä ja väestörakenteessa. Monille unionisteille se on syntyperän ja jatkuvuuden lähde, kun taas monille nacionalisteille se merkitsee pakkosiirtoja ja menetyksiä. Historiantutkimus pyrkii yhä tasapainottamaan eri näkökulmia ja arvioimaan sekä taloudellisia että kulttuurisia vaikutuksia sekä paikallisella että Euroopan laajuisella tasolla.
Ulsterin istutuksesta on paljon lähteitä ja sen tulkinnat vaihtelevat: osa korostaa hallinnollista järjestelmällisyyttä ja taloudellista kehitystä, toiset keskittyvät dispossessioon ja pitkäaikaisiin sosiaalisiin jännitteisiin. Molemmat näkökulmat auttavat ymmärtämään, miksi istutuksella on ollut niin merkittävä ja pitkäaikainen vaikutus Irlannin historian kulkuun.
Ulsterin kreivikunnat (nykyiset rajat), jotka asutettiin istutusten aikana. Kartta on yksinkertaistettu, sillä tosiasiallisesti asutetun maan määrä ei kattanut koko tummennettua aluetta.
Tausta
Hugh O'Donnell ja Hugh O'Neill tunsivat, että englantilaiset tunkeilijat uhkasivat heidän asemaansa ja Ulsterin valtaa. Oli monia taistelusarjoja, joissa voitettiin pieniä englantilaisryhmiä, kapina tunnettiin nimellä Yhdeksänvuotinen sota. Seuraavana vuonna he kirjoittivat Espanjan kuningas Filip II:lle avunpyynnön. Espanjalaisten apu saapui, mutta laskeutui Kinsaleen lokakuussa 1601 kilometrien päässä Ulsterista. O'Neill ja O'Donnell kokosivat armeijansa ja kokoontuivat Kinsalessa jouluaattona 1601. Heidät kukisti vahva, 20 000 miehen vahvuinen englantilainen armeija, jota johti lordi apulaissheriffi Mountjoy. Espanjalaiset antautuivat. Kahden vuoden kuluessa O'Neill ja muut johtajat antautuivat Mellifontin sopimuksessa. Mellifontissa Ulsterin päälliköt suostuivat hyväksymään englantilaisen vallan heidän maillaan (sheriffit ja tuomarit). He suostuivat myös luopumaan Brehon-laista, irlannin kielestä ja luopumaan kaikista kapinallisista ajatuksista. Kun heidän kansansa tuki väheni ja englantilaisten määräysvalta Ulsterissa lisääntyi, O'Neill ja lähes sata Ulsterin irlantilaissukujen johtavaa jäsentä pakenivat Irlannista tapahtumassa, joka tunnetaan nimellä Earlien pako. He lähtivät Espanjaan, Italiaan ja Roomaan.
Tapahtumat
Englannin virkamiehet Irlannissa vakuuttivat kuningas Jaakko I:n helposti siitä, että paras tapa varmistaa Ulsterin tuleva lojaalisuus oli istuttaminen. Ensin Antrim ja Down annettiin kahdelle skotlantilaiselle aatelismiehelle. Näin saatiin tuhansia skotlantilaisia uudisasukkaita vuokralaisiksi työskentelemään maalla. Vuoteen 1609 mennessä nämä istuttajat olivat vakiintuneet. Istutettava alue kattoi kuusi kreivikuntaa: Donegal, Derry, Armagh, Fermanagh, Cavan ja Tyrone. Aiemmista istutuksista oli otettu opiksi. Kenellekään ei saanut antaa yli 2000 eekkeriä, ja lait olivat tiukemmat. Ulsterin istutukseen osallistui erilaisia ryhmiä.
- Undertakers: heidän tilansa olivat yleensä 1 000 hehtaaria. Heidän vuosivuokransa olivat hyvin alhaiset, noin 5,33 puntaa. Kaikki hautausurakoitsijoiden tilat sijaitsivat lähellä toisiaan. Hautausurakoitsijat lupasivat rakentaa tilojensa koosta riippuen vahvan pihapiirin tai kivitalon, jonka ympärille rakennettiin vahva pihapiiri tai bawn (kivimuuri). He sitoutuivat siihen, että kolmen vuoden kuluessa heillä oli vain englantilaisia tai skotlantilaisia vuokralaisia.
- Palvelijat: heitä kutsuttiin palvelijoiksi, koska he olivat palvelleet kruunua virkamiehinä tai sotilaina yhdeksänvuotisessa sodassa. He olivat suurin plantaasien viljelijöiden ryhmä. He saivat pitää joitakin irlantilaisia vuokralaisia, jos he pitivät heitä tiukasti silmällä. Palvelijoiden oli maksettava 8 punnan vuosivuokraa.
- Syntyperäinen irlantilainen: Tämä uudisasukasryhmä koostui alkuperäisistä irlantilaisista, jotka olivat pysyneet lojaaleina yhdeksänvuotisen sodan aikana. He sijaitsivat lähellä palvelijoita, jotka lupasivat pitää heitä silmällä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä oli Ulsterin plantaasi?
V: Ulsterin istutus oli Irlannin maakunnan Ulsterin organisoitu kolonisaatio (istutus). Englannin hallitus lähetti sinne ihmisiä Skotlannista ja Englannista 1600-luvun alussa.
K: Miksi Englannin hallitus lähetti ihmisiä Ulsterin siirtokuntaan?
V: Englannin hallitus lähetti ihmisiä Ulsterin siirtomaaksi estääkseen alueella asuvia ihmisiä taistelemasta Englannin hallintoa vastaan. Se oli ollut erityisen vastustuskykyinen englantilaisten hallintaa vastaan edellisen vuosisadan aikana.
K: Kuka omisti suurimman osan siirtolaisia varten otetusta maasta?
V: Suurimman osan siirtolaisia varten otetusta maasta omistivat irlantilaiset päälliköt, jotka kuuluivat kahteen gaelinkieliseen dynastiaan - Uí Néill ja Uí Domhnaill.
Kysymys: Kuinka paljon maata otettiin siirtokuntia varten?
V: Arviolta puoli miljoonaa eekkeriä (2 000 km²) otettiin siirtokuntia varten kuudessa kreivikunnassa - Donegalin kreivikunnassa (tuolloin nimeltään Tyrconnell), Tyronessa, Fermanaghissa, Cavanissa, Colerainen kreivikunnassa ja Armaghissa. Myös suurin osa Antrimin ja Downin kreivikunnista asutettiin yksityisesti.
K: Keitä nämä siirtolaiset olivat?
V: Näitä siirtolaisia kutsuttiin "brittiläisiksi vuokralaisiksi". He tulivat enimmäkseen Skotlannista ja Englannista, ja heidän oli oltava protestantteja ja osattava englantia.
K: Mitä uskontoa useimmat skotlantilaiset siirtolaiset noudattivat?
V: Useimmat skotlantilaiset siirtolaiset seurasivat presbyteeriläisyyttä, kun taas Englannista tulleet siirtolaiset kuuluivat pääasiassa Englannin kirkkoon.
K: Miten se vertautuu muihin Irlannin plantaaseihin?
V: Ulsterin istutus oli suurin kaikista Irlannissa tuona aikana toteutetuista istutuksista.
Etsiä