Potsdamin konferenssi 1945 – liittoutuneiden päätökset Saksasta ja Puolasta
Potsdamin konferenssi 1945: liittoutuneiden ratkaisut Saksan miehityksestä, rajamuutoksista ja Puolan hallinnosta — vaikutukset toisen maailmansodan jälkeiseen Eurooppaan.
Potsdamin konferenssi oli Neuvostoliiton, Ison-Britannian ja Yhdysvaltojen kokous Potsdamissa Saksassa 17. heinäkuuta - 2. elokuuta 1945. Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri (Clement Attlee), Yhdysvaltain presidentti (Harry S. Truman) ja Neuvostoliiton johtaja (Josif Stalin) tapasivat heinäkuussa 1945 puhuakseen Saksasta ja aikoivat keskustella siitä, mitä Saksalle pitäisi tapahtua nyt, kun toinen maailmansota oli päättynyt. Konferenssi seurasi keväällä pidettyä Jaltan konferenssia, mutta siellä esiin tulleet erimielisyydet ja uudet poliittiset muutokset vaikuttivat nyt neuvotteluihin.
Osallistujat ja tausta
Jaltan jälkeen Euroopan geopoliittinen tilanne oli muuttunut nopeasti. Ensinnäkin Yhdysvalloilla oli uusi presidentti Harry Truman, joka suhtautui kommunismiin tiukemmin kuin edeltäjänsä Franklin D. Roosevelt. Lisäksi Ison-Britannian johdossa tapahtui vaihdos, kun Clement Attlee) tuli pääministeriksi Churchillin tilalle. Näiden muutosten vuoksi Josif Stalin) koki neuvottelukumppaninsa kokemattomiksi ja pyrki varmistamaan Neuvostoliiton etuja.
Jaltassa sovittiin monista periaatteista, muun muassa Saksan jako miehitysalueisiin ja Puolan hallinnon järjestelyistä. Kuitenkin näiden periaatteiden toteutus herätti kiistoja. Stalin oli asettanut Puolaan sellaisen hallinnon johtoon, jota länsiliittoutuneet pitivät liian puolueettomaksi poikkeavana: käytännössä Neuvostoliiton tukema kommunistinen johto tukahdutti vaihtoehtoja, mikä lisäsi epäluottamusta.
Pääneuvottelut ja keskeiset päätökset
Potsdamissa käsiteltiin laajasti Saksan tulevaa asemaa. Neuvotteluissa tehtiin useita käytännön päätöksiä ja periaatelinjauksia, joilla pyrittiin Saksan demilitarisointiin, denatsifikaatioon, poliittiseen ja taloudelliseen hajauttamiseen sekä oikeudenmukaisiin korvauksiin sodan aiheuttamista tuhoista. Keskeisiä linjauksia olivat:
- Saksan miehitysalueet ja hallinto: Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen (Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Britannia ja Ranska), ja tavoitteena oli poistaa natsihallinnon rakenteet sekä hajauttaa valtaa.
- Denatsifikaatio ja oikeudenkäynnit: Sovittiin natsirikollisten rankaisemisesta ja propagandan, sotilasharjoitusten sekä natsismin vaikutuspiirin purkamisesta.
- Korvaukset: Neuvostoliitto sai oikeuden saada suurimman osan korvauksista omasta vyöhykkeestään ja osan muilta alueilta, mikä johti keskusteluihin teollisuuden purkamisesta ja jälleenrakentamisesta.
- Poliittiset rajamuutokset ja väestönsiirrot: Sopimuksessa käsiteltiin myös Puolan itä- ja länsirajaa. Vaikka lopullinen rauhansopimus oli vielä avoin, liittoutuneet hyväksyivät käytännössä siirtymärajat, jotka siirsivät Puolan länteen päin (ns. Oder–Neisse -linja käytännön rajana) ja sallivat saksalaisten siirrot itäisiltä alueilta.
- Pohjois- ja Keski-Euroopan turvallisuus: Sovittiin toimenpiteistä, joilla rajoitettaisiin Saksan sotilaallista kapasiteettia ja estettäisiin uusi aggressio.
Puolan kysymys ja erimielisyydet
Puola oli Potsdamin keskeinen kiistanaihe. Liittoutuneet olivat Jaltassa sopineet, että Puolalle tulisi muodostua puolueeton ja laajapohjainen hallitus, mutta käytännössä Neuvostoliiton tukema kommunistijohto oli syrjäyttänyt riippumattomia johtajia. Tämä aiheutti länsiliittoutuneissa epäluottamusta ja keskustelua siitä, kuinka paljon Neuvostoliitolle annettaisiin vaikutusvaltaa Itä-Euroopassa. Liittoutuneet hyväksyivät kuitenkin alustavasti Puolan hallinnon järjestelyjä ja siirtomäärityksiä, mikä vaikutti myöhempiin väestönsiirtoihin.
Muuta tärkeää kontekstia ja seuraukset
Potsdamissa käsiteltiin myös rauhansopimusneuvotteluiden järjestelyjä ja Euroopan jälleenrakentamisen käytännön kysymyksiä. Konferenssin aikana annettiin myös niin kutsuttu Potsdamin julistus (26.7.1945), jossa Yhdysvallat, Britannia ja Kiina (myöhemmin myös Neuvostoliitto) vaativat Japanin ehdotonta antautumista. Lisäksi konferenssin ilmapiiriin vaikutti tieto ydinaseen kehityksestä: Truman kertoi Stalinille, että USA:lla on uusi voimakas ase, vaikkei sen luonnetta avattu yksityiskohtaisesti. Myöhemmin elokuussa Yhdysvallat pudotti atomipommit Hiroshimaan ja Nagasakiin, mikä nopeutti Japanin antautumista ja vaikutti maailman valtatasapainoon.
Potsdamin päätökset loivat perustan saksalaisille miehitysalueille, ongelmien ratkaisujärjestelmille (kuten Hallituksen ja ulkoministerien neuvoston jatkoneuvotteluille) sekä laajemmalle Euroopan uudelleenjärjestelylle, mutta ne myös paljastivat syviä erimielisyyksiä Neuvostoliiton ja länsivaltojen välillä. Nämä jännitteet olivat omiaan lietsomaan kylmän sodan alkua, kun kommunististen ja demokraattisten valtapiirien väliset erot muuttuivat yhä näkyvimmiksi.
Vaikka Potsdamin konferenssi muodollisesti pyrki ratkaisemaan sodan jälkeisiä kysymyksiä, monet sen ratkaisuista jäivät toimeenpanoltaan monimutkaisiksi ja kiistanalaisiksi. Rajamuutokset, väestönsiirrot ja poliittiset järjestelyt muokkasivat Eurooppaa pitkäksi aikaa ja vaikuttivat sekä sodan jälkeiseen oikeudenmukaisuuteen että kansainväliseen politiikkaan.
Stalin, Truman ja Churchill tässä järjestyksessä.
Sopimukset
Liittoutuneet keskustelivat ja sopivat siitä:
- Saksa jaettaisiin väliaikaisesti neljään osaan (miehitysvyöhykkeisiin), joista yhden miehittäisi Ranska, yhden Neuvostoliitto, yhden Yhdysvallat ja yhden Yhdistynyt kuningaskunta.
- Suuri osa Itä-Saksasta tulisi puolalaiseksi ja saksalaiset karkotettaisiin.
- Natsirikolliset tuomittaisiin ja tuomittaisiin.
- Saksa demilitarisoidaan.
Liittoutuneiden miehitysalueet Saksassa
Erimielisyydet
Liittoutuneet puhuivat asiasta, mutta eivät päässeet siitä yhteisymmärrykseen:
- Miten Saksa erotetaan toisistaan
- Kuinka paljon rahaa Saksan pitäisi maksaa sodan voittajille?
- Miten Stalin kohteli Puolaa
- Kuinka paljon maata Puolalla pitäisi olla
·
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä oli Potsdamin konferenssin tavoite?
V: Potsdamin konferenssin tavoitteena oli keskustella siitä, mitä Saksalle pitäisi tapahtua nyt, kun toinen maailmansota oli päättynyt.
K: Ketkä osallistuivat Potsdamin konferenssiin?
V: Potsdamin konferenssiin osallistuivat Yhdistyneen kuningaskunnan pääministeri Clement Attlee, Yhdysvaltain presidentti Harry S. Truman ja Neuvostoliiton diktaattori Josif Stalin.
Kysymys: Mikä oli Jaltan konferenssi?
V: Jaltan konferenssi oli Neuvostoliiton, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Yhdysvaltojen kokous Jaltassa Krimillä helmikuussa 1945, jossa keskusteltiin siitä, mitä toisen maailmansodan jälkeen tapahtuisi.
K: Miksi Yhdysvallat suhtautui kommunismiin tiukemmin Potsdamin konferenssissa?
V: Yhdysvallat suhtautui kommunismiin tiukemmin Potsdamin konferenssin aikana, koska heillä oli uusi presidentti Truman, joka suhtautui kommunismiin paljon tiukemmin kuin edellinen presidentti Franklin Roosevelt.
Kysymys: Kuka korvasi Winston Churchillin Yhdistyneen kuningaskunnan johtajana?
V: Clement Attlee korvasi Winston Churchillin Yhdistyneen kuningaskunnan johtajana.
Kysymys: Mistä liittoutuneet sopivat Jaltan konferenssissa?
V: Liittoutuneet sopivat Jaltan konferenssissa, että Puolalla tulisi olla puolueeton hallitus.
K: Miksi Stalin aiheutti ongelmia Potsdamin konferenssissa?
V: Stalin aiheutti ongelmia Potsdamin konferenssissa, koska hän piti itseään paljon kokeneempana kuin uudet johtajat, ja aiheutti ongelmia myös siksi, että liittoutuneet olivat sopineet, että Puolalla olisi puolueeton hallitus, mutta Stalin oli tappanut puolueettoman hallituksen johtajat ja korvannut heidät muilla, jotka tekivät, mitä hän halusi. Tämä aiheutti monia ongelmia Potsdamissa, eivätkä muut maat enää luottaneet Neuvostoliittoon.
Etsiä