Köyhyys on Intiassa
Köyhyys on Intiassa tärkeä kysymys. Intiassa on maailman köyhimpiä ihmisiä.
Intian hallituksen mukaan köyhyysraja maaseudulla on 816 euroa kuukaudessa ja kaupunkialueilla 1000 euroa kuukaudessa. Tämä tarkoittaa, että monilla ihmisillä ei ole tarpeeksi rahaa. Intian ehdotettu mutta vielä hyväksymätön virallinen köyhyysraja on ₹972 (14 Yhdysvaltain dollaria) kuukaudessa maaseudulla ja ₹1 407 (21 Yhdysvaltain dollaria) kuukaudessa kaupungeissa.
Intiassa keskivertoihmisen keskimääräinen kaloritarve on maaseudulla 2400 kaloria päivässä ja kaupunkialueella 2100 kaloria päivässä.
Vuonna 2012 Intian suunnittelukomission (Tendulkar-komitea) viimeisimmässä raportissa todettiin, että 26 prosenttia Intian väestöstä jää alle kansainvälisen köyhyysrajan, joka on 1,25 Yhdysvaltain dollaria päivässä. Viime vuosikymmenen aikana köyhyys on jatkuvasti vähentynyt: vuosina 2004-2005 köyhyysaste oli 37,2 prosenttia ja vuosina 2009-2010 29,8 prosenttia. Köyhien määrän arvioidaan nyt olevan 250 miljoonaa.
Analyysi
Vuonna 1947 Intian keskitulot olivat samanlaiset kuin Etelä-Koreassa. Etelä-Koreasta tuli kehittynyt maa 2000-luvulla, mutta Intiasta ei.
Ensimmäiset 40 vuotta Intia noudatti neuvostotyylistä taloussuunnittelua, kansallistamisohjelmia ja teollisuuden valtion omistusta. Sen talouskasvu oli keskimäärin noin 3,5 prosenttia, kun taas Aasian taloudet, kuten Etelä-Korea, kasvoivat vuosittain keskimäärin yli kaksi kertaa nopeammin. Väestönkasvusta puhdistettuna Intian tulot henkeä kohti kasvoivat 1,49 prosenttia vuodessa, kun taas eteläkorealaisten - rikkaiden ja köyhien - tulot kasvoivat nopeasti.
Intian neuvostotyyliseen talouteen kuului "Licence Raj": monimutkaiset luvat, määräykset ja byrokratia, joita tarvittiin yrityksen perustamiseen ja pyörittämiseen Intiassa vuosina 1947-1990. Licence Raj oli seurausta Intian päätöksestä ottaa käyttöön suunnitelmatalous, jossa valtio valvoo kaikkia talouden osa-alueita. Lisenssejä myönnettiin vain harvoille valituille. Korruptio kukoisti tässä järjestelmässä. Järjestelmän myötä maahan syntyi vain vähän työpaikkoja ja vaurautta. Laajalle levinnyt köyhyys säilyi.
Sokkeloinen byrokratia johti usein järjettömiin rajoituksiin - jopa 80 viraston oli täytettävä vaatimukset, ennen kuin yritykselle voitiin myöntää tuotantolupa, ja valtio päätti, mitä tuotettiin, kuinka paljon, mihin hintaan ja mitä pääomalähteitä käytettiin.
- BBC
Katulapset Intiassa myyvät välipaloja ja juomia bussimatkustajille.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Intian maaseutualueiden köyhyysraja?
V: Intian maaseutualueiden köyhyysraja on ₹816 kuukaudessa.
K: Mikä on köyhyysraja Intian kaupunkialueilla?
V: Intian kaupunkialueiden köyhyysraja on ₹1000 kuukaudessa.
K: Mikä on Intian ehdotettu virallinen köyhyysraja?
V: Intian ehdotettu virallinen köyhyysraja on ₹972 (14 Yhdysvaltain dollaria) kuukaudessa maaseudulla tai ₹1 407 (21 Yhdysvaltain dollaria) kuukaudessa kaupungeissa.
K: Mikä on keskimääräisen miehen keskimääräinen kaloritarve Intian maaseudulla?
V: Intian maaseudulla asuvan keskivertoihmisen keskimääräinen kaloritarve on 2400 kaloria päivässä.
K: Mikä on keskimääräisen miehen keskimääräinen kaloritarve Intian kaupunkialueilla?
V: Intian kaupunkialueilla asuvan keskivertoihmisen keskimääräinen kaloritarve on 2100 kaloria päivässä.
Kysymys: Kuinka monta prosenttia Intian ihmisistä jää kansainvälisen köyhyysrajan alapuolelle?
V: Intian suunnittelukomission (Tendulkar-komitea) mukaan vuonna 2012 26 prosenttia Intian ihmisistä jäi kansainvälisen köyhyysrajan (1,25 Yhdysvaltain dollaria päivässä) alapuolelle.
Kysymys: Mikä on ollut köyhyysasteen kehitys Intiassa viime vuosikymmenen aikana?
V: Viime vuosikymmenen aikana köyhyys on vähentynyt Intiassa jatkuvasti, ja se on laskenut 37,2 prosentista vuosina 2004-2005 29,8 prosenttiin vuosina 2009-2010.
