Jääskeläinen (Alcedo azurea, nykyisin usein luokiteltu myös Ceyx azureus) on pieni jääskeläinen (17–19 senttimetriä), joka kuuluu jokijääskeläisten (Alcedinidae) heimoon. Se esiintyy osissa Australiaa ja Tasmaniaa sekä Uudessa-Guineassa ja joillakin sen lähisaarilla sekä Pohjois-Malukussa ja Romangissa. Laji on saanut nimensä selän kirkkaan azuurinsinisestä värityksestä.
Ulkonäkö
Jääskeläimen selkä ja siivet ovat kirkkaan azuurinsiniset, kun taas vatsa ja rinta ovat oranssinkeltaiset tai ruosteenpunaiset. Kurkku ja kaulan sivut voivat olla valkoisia tai vaaleampia kohtia. Nokan pituus on suhteellisen pitkä ja terävä, mikä helpottaa saaliin napauttamista vedestä. Jalassa on punainen sävy; etuvarpaat ovat osittain yhteen kasvaneet (syndaktylia), mikä on tyypillistä monille jääskelälajeille.
Levinneisyys ja elinympäristö
Jääskeläinen suosii kirkasvetisiä elinympäristöjä: purojen ja jokien rantoja, järviä, soita, suistomaisemia, vuorovesialueita ja mangrovemetsiköitä. Se viihtyy yleensä lähellä rantoja ja matalassa rantakasvillisuudessa, mistä se tarkkailee saalista. Laji on yleensä asuinalueellaan paikallinen ja paikoin yleinen, mutta sen esiintyvyys vaihtelee alueittain.
Ravinto ja käyttäytyminen
Jääskeläinen istuu tavallisesti matalalla oksalla tai kivenkärjellä veden äärellä ja syö pääasiassa pieniä kaloja sekä makean veden rapuja ja muita vesieläimiä kuten hyönteisiä ja sammakoiden polveutumisia. Se hyökkää saaliin kimppuun nopeasti syöksyen vedestä takaisin perille. Lintu on yleensä yksin tai pareittain ja puolustaa reviiriään selkein äänellä ja lennonäytöin.
Lisääntyminen
Pesä kaivetaan yleensä maapenkkaan tai jokirantaan tunnelliksi, joka voi olla jopa noin metrin pituinen. Pesintä tapahtuu usein rannan tai puronpenkan suojaisassa kohdassa. Naaras munii yleensä 5–7 valkoista, pyöreähköä munaa, ja molemmat vanhemmat huolehtivat pesinnästä. Poikasten kehitys ja pesäajan pituus vaihtelevat alueellisesti.
Ääni
Lajin ääni on korkea ja kantava; kuvaillaan usein toistuvaksi, kirkkaaksi "pseet-pseet" -calliksi tai vastaavaksi piipitykseksi, jolla laji kommunikaoi ja varoittaa tunkeilijoita.
Suojelu
Jääskeläinen ei maailmanlaajuisesti ole tällä hetkellä arvioitu uhanalaiseksi (IUCN-luokitus yleensä Least Concern), mutta paikallisesti sen kannat voivat kärsiä elinympäristöjen, erityisesti ranta- ja jokialueiden, heikentymisestä, vesien saastumisesta ja rantojen ojituksista. Reviirien säilyminen edellyttää hyvää vesien laatua ja rannikon luonnonmukaista kasvillisuutta. Suojelutoimet kannattaa suunnata vesistöjen suojeluun, rantojen hoitoon ja ympäristön tilan seurantaan.
- Pituus: noin 17–19 cm
- Väri: selkä azuurinsininen, vatsa oranssinpunainen
- Ravinto: pienet kalat, rapuja ja muut vesieläimet
- Pesä: tunneli maapenkkaan, yleensä enintään noin 1 m
- Ääni: korkea, toistuva "pseet-pseet"