Viirupäähanhi (Anser indicus): tuntomerkit, elinympäristö ja ruokavalio

Viirupäähanhi (Anser indicus) — tunnista vaaleanharmaa hanhi, elinympäristöt Keski-Aasian kosteikoilla ja ruokavalio: ruoho, vehnä, ohra ja riisi. Lue tuntomerkit ja käyttäytyminen.

Viirupäähanhi (Anser indicus) on hanhilaji, joka pesii ja levähtää Keski-Aasian korkealla sijaitsevilla kosteikkoalueilla ja järvillä. Laji on helposti tunnistettavissa vaaleanharmaasta vartalosta, leveistä siivistä sekä selkeästä, valkoisesta kasvo- ja kaulavärityksestä. Lajin tunnusmerkkinä ovat päälaella ja niskassa olevat kaksi tummempaa raitaa, jotka antavat sille suomalaisen nimen "viirupää". Hopeatukkaisten hanhien tavoin myös viirupäähanhen jalat ovat verkkoselkäiset.

Tuntomerkit

• Väri: vaalea harmaan sävy läpi vartalon; kasvot ja kaula ovat valkoiset, takaraivalla kaksi tummaa raitaa.
• Koko: aikuinen viirupäähanhi on selvästi keskikokoinen hanhi — pituus yleisesti noin 60–75 cm ja siipien kärkiväli yli metrin. Paino vaihtelee yksilöittäin, tyypillisesti muutamasta kilosta ylöspäin.
• Ääni: äänekäs, hanhalle tyypillinen hanhenhurahdus ja pärinä, jota käyttää sekä parvien väliseen kommunikointiin että hälytykseen.

Elinympäristö ja levinneisyys

Viirupäähanhi pesii Keski-Aasian vuoristoisilla järvillä ja kosteikoilla, mutta talvehtii etelämpänä laaksoissa ja Etelä-Aasiassa. Laji on kuuluisa pitkistä muuttomatkoistaan ja kykeneen lentää hyvin suurissa korkeuksissa: yksilöitä on havaittu ylittämässä Himalajan vuoristoa lentäen yli 7 000 metrin korkeudessa. Pesimäalueet ovat yleensä matalia rantoja, suopainanteita ja järvenselkiä, joissa on ruohoa ja avointa kosteikkoa.

Ruokavalio ja ruokinta

Viirupäähanhet ovat pääasiassa kasvinsyöjiä. Ne laiduntavat rannoilla ja niityillä ja hakeutuvat myös viljelysmaiden reunoille. Tärkeimpiin ravintoaineisiin kuuluvat ruoho, sekä viljat kuten vehnä, ohra ja riisi. Ne laiduntavat päivisin ja voivat hyödyntää helposti saatavilla olevaa rehunsaantoa myös talviaikaan laidunmailla ja pelloilla.

Lisääntyminen ja käyttäytyminen

Viirupäähanhet pesivät usein pienissä yhdyskunnissa tai hajanaisina pareina pesimäalueilla. Pesä sijaitsee maassa lähellä vettä, ja naaras munii yleensä muutaman munan pesintää kohden. Emo hoitaa pääasiallisesti haudontaa ja poikasten hoitoa alkuvaiheessa; poikaset lähtevät veteen pian kuoriutumisen jälkeen ja alkavat ravinnonetsinnän aikaisin. Laji muodostaa usein parirelaatioita ja käyttäytyy sosiaalisesti erityisesti levähdysalueilla.

Uhat ja suojelu

Vaikka viirupäähanhen kanta on monin paikoin vakaa, laji kohtaa paikallisia uhkia kuten pesimä- ja talvehtimisalueiden muuttumista maatalouden laajentumisen, kosteikkojen kuivumisen ja metsästyksen vuoksi. Ilmastonmuutos ja ihmisen aiheuttama elinympäristöjen pirstoutuminen voivat myös vaikuttaa lajin elinmahdollisuuksiin. Kansainvälisesti laji on seurannassa, ja sen suojelutoimet keskittyvät kosteikkojen säilyttämiseen ja muuttoreittien turvaamiseen.

Miten erottaa muista hanhista

• Valtava valkoinen kasvoväri ja niskassa näkyvät kaksi tummaa raitaa ovat luotettavia tuntomerkkejä.
• Vaaleanharmaa yleisväritys ja siipien selkeä muoto erottavat viirupäähanhen tummemmista hanhista ja ansoista.
• Muuttomatkoilla lajin suuri lentokorkeus ja ryhmäkäyttäytyminen ovat myös tyypillisiä.

Viirupäähanhi on monille lintuharrastajille mielenkiintoinen seurattava sen erottuvan ulkonäön, korkeiden muuttoreittien ja sosiaalisen käyttäytymisen vuoksi. Havainnot ovat tärkeitä lajin seurannalle ja suojelulle, joten havaintojen raportointi paikallisille lintutieteellisille seuroille auttaa seurannan ja suojelun suunnittelussa.

Fysiologia

Tukkihanhien tärkein fysiologinen haaste on saada happea ohuesta ilmasta niiden aerobisiin lihassyihin, jotta ne voivat lentää suurissa korkeuksissa. Lentäminen on korkeilla korkeuksilla aineenvaihdunnallisesti hyvin kallista, koska lintujen on räpyteltävä kovemmin ohuessa ilmassa saadakseen nostetta.

Tutkimuksissa on havaittu, että hanhet hengittävät syvemmin ja tehokkaammin alhaisissa happiolosuhteissa, mikä lisää hapenottoa ympäristöstä. Niiden veren hemoglobiinilla on korkeampi affiniteetti happea kohtaan kuin matalalla asuvien hanhien.

Tukkihanhilla on hieman suurempi siipipinta-ala painoonsa nähden kuin muilla hanhilla, minkä uskotaan auttavan niitä lentämään korkealla. Korkealla lentävien lintujen on silti räpyteltävä kovemmin kuin matalalla asuvien lintujen.

Kaikki tämä on tärkeää, koska ne lentävät Himalajan korkeiden solien kautta muuttaessaan Intian niemimaalle ja sieltä pois.

 
Pään tiedot  

Kysymyksiä ja vastauksia

Q: Mistä löytyy palstahanhi?

K: Miltä viirupäähanhi näyttää?

Kysymys: Millaiset ovat tangohanhen jalat?

K: Kuinka suureksi viirupäähanhi voi kasvaa?

K: Mitä viirupäähanhi syö?

K: Miksi sitä kutsutaan tangohanheksi?

K: Mikä on tangohanhen tieteellinen nimi?

Hae kirjaimella