Metsämyyrä (Myodes glareolus): tunnistus, koko, paino ja elintavat
Myyrä (Myodes glareolus) on pieni ja yleinen metsä- ja pihajyrsijä. Sen turkki on tyypillisesti punaruskea, usein hivenen harmahtava selästä ja vaaleampi alapuolelta. Aikuisen ruumiin pituus on yleensä noin 90–110 millimetriä ja hännän pituus noin 40–60 millimetriä. Ne painavat tavallisesti noin 20–35 grammaa, niillä on tylppä nenä ja pienet silmät ja korvat.
Tunnistus
Ulkonäkö: metsämyyrän turkki on yleensä punertavanruskea tai ruskeanpunainen, ja selässä voi näkyä harmahtavia sävyjä. Vatsa ja alaruumis ovat vaaleammat. Hännän pituus on selvästi ruumiin pituutta lyhyempi (noin puolet), mikä erottaa sen esimerkiksi pitkähäntäisemmistä lajeista. Pään muoto on pyöreä, korvat eivät erotu selvästi turkin seasta kaukaa katsottuna.
Vertaaminen muihin lajeihin: metsämyyrä voidaan sekoittaa niitty- tai ruohomyyrään (Microtus-lajit) tai pikkumyyrään, mutta niittymyyrä on yleensä tukevarakenteisempi, sen häntä on lyhyempi suhteessa ruumiin pituuteen ja väri usein epäselvempi. Myös varoittelevat äänet ja liikkumistapa voivat auttaa tunnistuksessa.
Koko ja paino
Aikuisen metsämyyrän koko vaihtelee hieman alueesta ja vuodenajasta riippuen. Tyypilliset mitat:
- Ruumiin pituus: noin 90–110 mm
- Hännän pituus: noin 40–60 mm
- Paino: yleensä 20–35 g
Ruumiinkoko voi vaihdella ravinnon ja vuodenaikojen mukaan; talvella rasvavarastot voivat nostaa painoa hieman.
Elintavat ja elinympäristö
Elinympäristö: metsämyyrä suosii lehti- ja sekametsiä, pensaikkoja, metsänreunoja, puutarhoja ja metsänpohjan tiheikköjä. Se rakentaa pesän yleensä maanpinnan läheisyyteen juurakoihin, kantojen alle tai kasveihin tiiviistä materiaalista kuten sammalesta ja heinistä.
Ruokavalio: laji on moniruokainen: syö siemeniä, pähkinöitä, marjoja, sieniä, versoja ja toisinaan myös hyönteisiä. Metsämyyrät talvehtivat usein varastoimalla ruokaa, erityisesti pähkinöitä ja sieniä.
Käytös: metsämyyrä on pääosin aktiivinen hämärässä ja yöllä (krepuskulaarinen/nocturnal), mutta saattaa liikkua myös päiväsaikaan etenkin synkässä säässä tai tiheikköisellä alueella. Ne kaivavat usein pieniä käytäviä ja uria sekä osaavat uida ja kiivetä matalissa pensaissa. Miehet kulkevat laajemmin reviireillä kuin naaraat.
Lisääntyminen ja elinkaari
Lisääntyminen tapahtuu yleensä keväästä myöhäissyksyyn. Naaras voi saada useita pesueita vuodessa, jokaisessa yleensä 3–8 poikasta. Poikaset kehittyvät nopeasti ja emo päästää ne liikkeelle muutaman viikon kuluttua syntymästä. Luonnossa yksilön elinikä on usein vain 1–2 vuotta, petojen saaliiksi joutuminen ja sääolosuhteet rajaavat elinikää.
Rooli ekosysteemissä ja uhat
Metsämyyrät ovat tärkeitä ravintoketjun osia: ne toimivat ravintona petolinnuille, pieniä nisäkkäitä syöville petoeläimille sekä kotieläinten ja luonnonvarojen säilymiselle merkittävänä saalisryhmänä. Ne osallistuvat myös siementen ja sienten levitykseen.
Sairaudet: metsämyyrät voivat kantaa taudinaiheuttajia; tunnetuin Suomessa on puumalavirus (Puulava—Puumala-hantavirus), jota kantavat esimerkiksi metsämyyrät. Tästä syystä suorasta kosketuksesta villien myyrien kanssa tulee olla varovainen: vältä käsittelyä paljain käsin ja huolehdi hyvästä hygienista, jos joudut käsittelemään kuolleita tai loukkaantuneita yksilöitä.
Havaintovinkkejä ja suojelu
- Etsi pieniä käytäviä lehtikasojen ja sammalikkojen seasta sekä juurakoiden läheisyydestä.
- Syömäjäljet, pienet pistosilput ja siemen- tai kasvinpalasten kasaantuminen viittaavat myyrän toimintaan.
- Vapaita myyröitä ei pidä käsitellä ilman suojavarusteita; jos joutuu poistamaan myyrän virtsa- tai ulostejäämiä esimerkiksi aitauksesta, käytä hansikkaita ja tuuleta tilat.
- Säilytä luonnon monimuotoisuutta: tiheiköt, kantoalueet ja lahopuu tukevat myyrien elinmahdollisuuksia ja muita metsälajeja.
Metsämyyrä on pieni mutta ekologisesti merkittävä laji, jonka läsnäolo kertoo usein metsän ja piha-alueen luonnontilasta ja monimuotoisuudesta.
Missä se asuu
Myyrä elää metsissä, tammimetsissä, viljelysmailla, pensasaidoissa ja niityillä Euroopassa (paitsi pohjoisessa ja etelässä) sekä Itä-, Pohjois- ja Keski-Aasiassa.
Käyttäytyminen
Rantamyyrä on aktiivinen sekä päivällä että yöllä, mutta se lepää paljon, jotta se ei väsyisi. Ne tekevät pesänsä tukkien alle, puiden koloihin tai joskus maan alle. Syksyllä ne varastoivat ruokaa talven varalle.
Ruokinta
Myyrät ovat kaikkiruokaisia, eli ne syövät muita eläimiä ja kasveja. Ne syövät hyönteisiä, etanoita, ruohoa, siemeniä, sieniä, lehtiä ja hedelmiä, kuten vadelmaa ja hasselpähkinää. Niiden tiedetään myös syövän kuolleiden eläinten ruumiita.
Elää
Myyräpoikaset syntyvät ruohosta, sammalesta ja höyhenistä tehtyihin pesiin. Pesät rakennetaan maan päälle, yleensä puihin. Kun poikaset syntyvät, niillä ei ole turkkia ja ne ovat sokeita. Ne elävät äitinsä maidolla ensimmäiset elinviikkonsa. Myyräemolla on keskimäärin kuusi poikasta kerrallaan, ja se voi saada viisi pentuetta kauden aikana. Keväällä syntynyt pankomyyräpoikanen on tarpeeksi vanha lisääntymään syksyllä. Myyrä elää keskimäärin 18-20 kuukautta.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on pankomyyrä?
A: Pankkimyyrä on pieni myyrätyyppi, jolla on punaruskea turkki ja harmaita laikkuja ja jonka ruumiin pituus on noin 100 millimetriä ja hännän pituus noin 50 millimetriä.
K: Kuinka paljon pankomyyrä painaa?
V: Myyrä painaa noin 20-35 grammaa.
K: Millainen nenä pankomyyrällä on?
V: Myyrällä on tylppä nenä.
K: Millaiset ovat pankkimyyrän silmät ja korvat?
V: Myyrällä on pienet silmät ja korvat.
K: Kuinka pitkä on pankomyyrän häntä?
V: Myyrän häntä on noin 50 millimetriä pitkä.
K: Kuinka pitkä on pankomyyrän ruumis?
V: Myyrän vartalo on noin 100 millimetriä pitkä.
K: Miltä pankomyyrän turkki näyttää?
V: Myyrän turkki on punaruskea, ja siinä on joitakin harmaita laikkuja.
