Pterodactylus – Jurakauden pieni lentolisko: kuvaus, löydöt ja elämä
Pterodactylus – jurakauden pieni lentolisko: löydöt Solnhofenista, anatomia, elintavat ja historia. Lue yksityiskohtainen kuvaus ja arkeologiset löydöt.
Pterodactylus oli pieni lentolisko, joka eli myöhäisellä jurakaudella samaan aikaan monien tunnettujen dinosaurusten kanssa. Pterodactylus on tyypillinen lyhythäntäinen (pterodactyloidi) pterosauri: sen häntä oli lyhyt verrattuna varhaisempiin pterosauruksiin, ja runko oli kevyt mutta vankka lentämiseen. Lajin yksilöt olivat pieniä, ja niiden siipiväli oli tyypillisesti alle metri, usein noin 0,5–1,0 metriä. Kuona oli pitkänomainen ja kapea, ja leuoissa oli usein useita teräviä, koni-muotoisia hampaita, jotka sopivat pienempien eläinten ja kalojen sieppaamiseen. Joillakin yksilöillä esiintyi eriasteisia kallo- tai pehmytpoimuja (kruunu), joiden merkityksestä — esimerkiksi sukupuolierosta tai ikään liittyvästä vaihtelusta — on keskusteltu tutkijoiden keskuudessa.
Kuvaus
Pterodactylus oli kevytrakenteinen lentäjä: luut olivat onttoja, raajat pitkät ja sormet erityisesti siiven etureunan tukena hyvin kehittyneet. Kaula oli kohtalaisen pitkä, mutta ei yhtä pitkä kuin joidenkin muiden pterosaurien. Hampaat sijaitsivat pääosin etuleuassa ja sopivat hyvin pienten saaliiden tarttumiseen. Pää ja leuat olivat usein suuret suhteessa ruumiin kokoon, mikä antoi linnunomaisen ulkonäön mutta jäi selvästi matelijamaiseksi rakennekokonaisuudeksi.
Löydöt ja säilyminen
Ensimmäiset Pterodactylus-yksilöt löydettiin Solnhofenista Baijerista Saksasta. Näistä hienorakeisista kalkkikivikerrostumista on löydetty poikkeuksellisen hyvin säilyneitä fossiileja, mukaan lukien pehmytosajälkiä ja selvästi tunnistettavia luurakenteita. Samoista kerroksista löytyi myös kuuluisa Archaeopteryx, mikä kuvastaa alueen monimuotoista myöhäisjurakauden elämää. Nämä karbonaattikerrostumat muodostuivat lämpimissä laguuneissa, joissa olosuhteet edistivät fossilisoitumista: hidas veden vaihtuvuus, hienojakoinen sedimentti ja ajoittainen hapettomuus pohjasedimentissä.
Elinympäristö ja ravinto
Pterodactylus on saattanut viettää aikaa laguunin pienillä saarilla tai rannikolla. On myös mahdollista, että jotkut yksilöt olivat peräisin kauempaa sisämaasta ja ajautuivat laguunaan myrskyjen mukana. Koska Solnhofenin laguuneissa oli usein korkea suolapitoisuus ja kemiassaan erikoisia oloja, ne eivät olleet pitkäaikaisen asutuksen ihanteellinen paikka; pterosaurukset olisivat todennäköisesti hankkineet ravintonsa lähialueiden merellisistä tai rannikkoa ympäröivistä ekosysteemeistä. Ruokavalio koostui todennäköisesti kaloista ja pienistä selkärangattomista, joita ne napostelivat vedestä tai rantaviivan läheltä — mahdollisesti myös hyönteisistä ja pienistä maanisista saaliista.
Tutkimushistoria
Ensimmäinen tunnettu Pterodactylus-yksilö löydettiin 1700-luvulla, ja lajin kuvaus julkaistiin vuonna 1784. Myöhemmin merkittävä luonnontieteilijä Georges Cuvier tunnisti materiaalin lentäväksi matelijaksi, mikä oli käänteentekevä oivallus ajan käsityksiin verrattuna. Vuonna 1817 paljastui nuori lentolisko, joka osoitti selvästi, että Cuvier oli ollut oikeassa. Nykytietämyksen mukaan suvusta tunnetaan noin 30 yksilöä, mutta historiassa monia fossiileja on alun perin sijoitettu Pterodactylus-sukuun ja sittemmin siirretty muihin sukuun tai lajeihin, kun luustollisia eroja on tarkemmin tutkittu.
Kasvu, käyttäytyminen ja merkitys
Solnhofenin yksilöiden joukossa on sekä aikuisia että nuoria elimiä, ja nämä tarjoavat tietoa pterosaurusten kehityksestä. On keskusteltu, miten nopeasti nuoret pterodactylukset saavuttivat lentokyvyn: jotkut todisteet viittaavat siihen, että nuoret saattoivat kyetä lentämään melko varhain, mutta asiasta ei ole täysin yksimielisyyttä. Lisäksi luiden ja mahdollisten pehmytosajälkien säilyminen auttavat ymmärtämään siiven muotoa ja liikkumista.
Yhteenvetona, Pterodactylus edustaa pienikokoista, kevytrakenteista ja sopeutunutta meren- ja rannanläheistä lentoliskoa myöhäisjura-ajalta. Sen runsas ja hyvin säilynyt fossiiliaineisto Solnhofenista on ollut tärkeä pala menneisyyden elinympäristöjen ja pterosaurusten elintapojen tutkimuksessa.
Pterodactylus - American Museum of Natural History.
Ensimmäisen tieteellisesti tutkitun lentoliskon, Pterodactylusin, elinkaaren palauttaminen ennalleen
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on Pterodactylus?
V: Pterodactylus oli pieni lentolisko, joka eli myöhemmällä jurakaudella, samaan aikaan kuin monet dinosaurukset. Se oli tyypillinen lyhythäntäisille lentoliskoille.
K: Mistä ensimmäiset yksilöt löydettiin?
V: Pterodactylusin ensimmäiset yksilöt löydettiin Solnhofenista Baijerista Saksasta.
K: Millaisessa ympäristössä ne elivät?
V: Pterodactylus eli todennäköisesti pienillä saarilla tai lämpimien laguunien rannikolla, joissa oli korkea suolapitoisuus.
K: Milloin se löydettiin ja kuvattiin?
V: Ensimmäinen yksilö löydettiin 1700-luvulla, ja kuvaus julkaistiin vuonna 1784. Myöhemmin Georges Cuvier selvitti, että kyseessä oli lentävä matelija.
K: Kuinka monta yksilöä tunnetaan nykyään?
V: Tällä hetkellä tästä suvusta tunnetaan 30 yksilöä.
K: Mitä muita lajeja on löydetty Pterodactylus-fossiilien ohella?
V: Pterodactylus-lajin fossiilien ohella löydettiin myös Archaeopteryxin fossiileja.
K: Miten nämä olennot saivat ravintonsa, jos niiden ympäristössä oli vain vähän elämää, joka olisi elättänyt niitä?
V: Uskotaan, että Pterodactylus on saattanut ruokailla jollakin muulla alueella kaukana elinympäristöstään, koska sen korkea suolapitoisuus ei olisi tukenut paljon elämää.
Etsiä