Quena – Andien perinteinen bambuhuilu: historia, rakenne ja sointi
Quena – syväsävyinen Andien bambuhuilu: historia, rakenne ja sointi. Tutustu soittotekniikkaan, quena/quenacho-tyyppeihin ja vaikutukseen kansanmusiikissa ja rockissa.
Quena, englanniksi myös "kena", on Perun ja Andien perinteinen huilu. Se on valmistettu bambusta, ja siinä on kuusi sormireikää ja yksi peukalon reikä, ja se on avoin molemmista päistä. Äänen aikaansaamiseksi soittaja sulkee piipun yläpään leuan ja alahuulen välissä olevalla lihalla ja puhaltaa ilmavirran alaspäin piipun päähän leikatun loven yli. Se soi tavallisesti G-duurissa. G on alin sävel, kun kaikki reiät on peitetty. Se tuottaa hyvin hengittävän tai ilmavan äänen.
Historia ja kulttuurinen merkitys
Quena kuuluu Andien perinteiseen soittimistoon ja sillä on pitkät historialliset juuret alkuperäiskansojen musiikissa. Se on soinut kyläjuhlissa, rituaaleissa ja arkisessa soitannossa vuosisatojen ajan. Perinteisesti quenaa käytetään yhdessä muiden andien soittimien, kuten siku-panhuilujen, charangon ja bombo-rummun, kanssa muodostaen tyypillisen Andien kamarimusiikin soinnin.
Rakenne ja materiaalit
Perinteinen quena on tehty bambusta, mutta nykyaikaiset soitinrakentajat valmistavat niitä myös muusta puusta, luusta tai jopa synteettisistä materiaaleista. Soittimen perusominaisuuksiin kuuluu avoin ylä- ja alaosa sekä lovella varustettu reunus, jota vasten ilmavirta kohdistetaan. Reikien määrä (kuusi sormireikää ja yksi peukalon reikä) on tyypillinen.
- Materiaalit: bambu, eri puulajit, luu, muovi
- Mitat: vaihtelevat soittimen tyypin ja virityksen mukaan
- Viritys: tavallisin quena on viritetty G:hen, mutta saatavana on myös muita kokoja
Soittotekniikka ja ääniala
Quenan äänenmuodostus poikkeaa tyypillisestä reunahuilun tai huilun suusta. Soittaja asettaa piipun yläpään leukansa alle ja osittain peittää sen huulellaan muodostaen pienen aukon, jonka yli puhalletaan loven reunaan. Ilmavirran suunta ja huulen asento vaikuttavat voimakkaasti soinnin sävyyn.
Teknisesti quena on pääosin diatoninen soitin, mutta se mahdollistaa kromatiikan eri sormituksilla ja ylirekisterin eli ylätason käytöllä. Usein quena laulaa noin kaksi oktaavia, riippuen soittajan tekniikasta ja soittimen virityksestä. Soitossa käytetään:
- vaihtuvia sormituksia kromatismin saavuttamiseksi,
- ylipuhallusta toisen rekisterin sointien tuottamiseksi,
- erilaista suun muotoa ja ilmavirran säätelyä soinnin värin vaihteluun.
Variantit: Quenacho ja muut tyypit
Quenacho (englanniksi myös "kenacho") on isompi ja matalamman kuuloinen quenan tyyppi, ja se valmistetaan samalla tavalla. Se on D-duuri, noin kvartsin verran matalampi kuin quena, jos tavallinen quena on viritetty G:hen. Quenachon suurempi putki antaa lämpimämmän ja pehmeämmän bassoäänen, joka soveltuu hyvin ensemble-soittoon ja bassoäänien korostamiseen.
Monissa Andien yhteisöissä quenaa ja quenachoa käytetään eri funktioihin: quena johtaa usein melodian korkeammilla alueilla, kun taas quenacho täydentää sointia matalammassa rekisterissä.
Käyttö nykymusiikissa ja esimerkkejä
Quenaa käytetään lähinnä perinteisessä Andien musiikissa, mutta se on levinnyt myös populaarimusiikkiin ja maailmanmusiikkiin. 1960- ja 1970-luvuilla useat Nueva Canción -muusikot käyttivät quenaa. Jotkut ryhmät, kuten Illapu, ovat käyttäneet sitä säännöllisesti. 1980- ja 1990-luvuilla jotkut Nueva Canciónin jälkeiset rockyhtyeet ovat myös käyttäneet quenaa joissakin kappaleissaan, erityisesti Soda Stereo kappaleessaan Cuando Pase el Temblor ja Los Enanitos Verdes kappaleessaan Lamento Boliviano. Quena on suhteellisen yleinen myös maailmanmusiikissa, missä sen erityinen karaktääri tuo eksoottisen, kantavan melodian moniin sovituksiin.
Soitinhuolto ja valmistus
Perinteiset bambuquena vaativat hieman huoltoa: bambu kannattaa suojata liialliselta kosteudelta ja kuivuudelta, ja puu-instrumentit usein öljytään säilyvyyden parantamiseksi. Uusissa muoviversioissa huolto on vähäisempää, mutta soitin kannattaa pitää puhtaana kosteudesta ja syljestä aiheutuvien kertymien estämiseksi. Soittimia valmistavat sekä perinteiset käsityöläiset Andeilla että nykyaikaiset soitinrakentajat, jotka kokeilevat erilaisia materiaaleja ja virityksiä.
Yhteenveto
Quena on monipuolinen ja ilmaisuvoimainen Andien huilu, jonka yksinkertainen rakenne kätkee monipuoliset sointimahdollisuudet. Sen hengittävä ja selkeä ääni on tehnyt siitä pysyvän osan sekä perinteistä että modernia musiikkia, ja eri kokoiset variantit, kuten quenacho, laajentavat soittimen rekisteriä ja käyttötarkoituksia.
Quena on eteläamerikkalainen puhallinsoitin, jota käyttävät enimmäkseen Andien muusikot.
Muut huilut
Muita Andien huiluja ovat
- Pinquillolla, jota kutsutaan myös nimellä pinkuyo tai pinkiyo, on sama sormitus kuin quenalla. Se näyttää ja toimii samalla tavalla kuin soitin. Siinä on ilmakanava eli fipple, joka johtaa ilmaa;
- Tarka eli tharqa muistuttaa myös soitinta, mutta se on lyhyempi ja muodoltaan melko kulmikas. Se tarvitsee enemmän henkeä, ja sen ääni on tummempi ja läpitunkevampi;
- Moseño eli mohoseño on pitkä, kaksiputkinen bambuhuilu, jolla on syvä ääni. Ylimääräinen putki toimii ilmakanavana.
Aiheeseen liittyvät sivut
Kysymyksiä ja vastauksia
Q: Mikä on quena?
A: Quena on Perun ja Andien perinteinen huilu, joka on valmistettu bambusta ja jossa on kuusi sormireikää ja yksi peukalon reikä.
K: Miten soittaja saa äänen aikaan quenalla?
V: Äänen saamiseksi soittaja sulkee putken yläpään leuan ja alahuulen välissä olevalla lihalla ja puhaltaa ilmavirran alaspäin putken päähän leikatun loven yli.
K: Mikä on quenan soittoääni?
V: Kveenan soittoääni on yleensä G-duuri, ja G on alin sävel, kun kaikki reiät on peitetty.
K: Mikä on quenacho ja miten se eroaa quenasta?
V: Quenacho on isompi ja matalampi quenatyyppi, joka valmistetaan samalla tavalla. Se on D-duuri-sävyinen, neljäsosa matalampi kuin quena.
K: Käytetäänkö quenaa nykyaikaisessa musiikissa?
V: Kyllä, 1960- ja 1970-luvuilla useat Nueva Canción -muusikot käyttivät quenaa säännöllisesti. 1980- ja 1990-luvuilla myös jotkut Nueva Canciónin jälkeiset rockyhtyeet käyttivät kveenaa joissakin kappaleissaan.
K: Mikä on quenaan liittyvä uhkaava fraasi useimmissa Andien kaupungeissa?
V: Useimmissa Andien kaupungeissa sanaa "vamos a ir a la quena" (menemme quenaan) käytettiin pienten lasten uhkailuun, koska quena oli tehty bambusta, joka on kovaa materiaalia.
K: Missä muissa genreissä kuin perinteisessä Andien musiikissa quena esiintyy?
V: Quena on suhteellisen yleinen myös maailmanmusiikissa.
Etsiä