Ragtime
Ragtime (tai rag-time) on musiikkilaji, jonka suosio oli huipussaan vuosina 1897-1918.
Sen tärkein ominaispiirre on synkopoitu eli "rytmikäs" rytmi. Se alkoi tanssimusiikkina amerikkalaisten kaupunkien, kuten St. Louisin ja New Orleansin, punaisen valon kortteleissa jo vuosia ennen kuin se julkaistiin suosittuna nuotintuotantona pianolle.
Ragtime oli John Philip Sousan suosituksi tekemän marssin muunnelma, johon oli lisätty afrikkalaiselle musiikille tyypillisiä polyrytmejä. Ragtime-säveltäjä Scott Joplin tuli tunnetuksi julkaisemalla vuonna 1899 Maple Leaf Ragin ja sitä seuranneiden ragtime-hittien myötä. Ainakin 12 vuotta julkaisunsa jälkeen Maple Leaf Rag vaikutti voimakkaasti myöhempiin ragtime-säveltäjiin melodialinjoillaan, harmonisilla etenemisillään tai metrisillä kuvioillaan.
Ragtime putosi suosiosta jazzin vallatessa yleisön mielikuvituksen vuoden 1917 jälkeen, mutta sen jälkeen se on herännyt uudelleen henkiin useaan otteeseen. Ensinnäkin 1940-luvun alussa monet jazz-yhtyeet alkoivat sisällyttää ragtimea ohjelmistoonsa ja julkaisivat ragtime-äänitteitä 78 rpm-levyillä. Merkittävämpi elpyminen tapahtui 1950-luvulla, kun aiempia ragtime-tyylejä alettiin levyttää entistä laajemmin ja uusia ragtimeja sävellettiin, julkaistiin ja äänitettiin.
Vuonna 1971 Joshua Rifkin julkaisi Scott Joplinin teoksista koosteen, joka oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi. Vuonna 1973 elokuva The Sting toi ragtimea suuren yleisön tietoisuuteen Joplinin sävelistä koostuvan soundtrackin ansiosta. Myöhemmin elokuvassa esitetty versio Joplinin vuonna 1902 säveltämästä The Entertainer -kappaleesta nousi vuonna 1974 top 5 -hitiksi.
Ragtimea (ja Joplinin työtä etunenässä) on pidetty amerikkalaisena vastineena Mozartin menueteille, Chopinin masurkille tai Brahmsin valsseille. Ragtime vaikutti klassisiin säveltäjiin, kuten Erik Satieen, Claude Debussyyn ja Igor Stravinskiin. Ragtime sisältyi Vernon ja Irene Castlen tanssityyleihin, ja se vaikutti englantilaisiin seuratansseihin, foxtrottiin ja quickstepiin.
"Maple Leaf Ragin" toisen painoksen kansi. Se on yksi tunnetuimmista räppäreistä.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mitä on ragtime?
V: Ragtime (tai rag-time) on musiikkilaji, jonka suosio oli huipussaan vuosina 1897-1918. Rytmi on synkooppinen eli "räsyinen", ja se sai alkunsa tanssimusiikkina amerikkalaisten kaupunkien, kuten St. Louisin ja New Orleansin, punaisissa lyhdyissä, ennen kuin se julkaistiin suosittuna nuottilevynä pianolle.
Kysymys: Kuka oli kuuluisin ragtime-säveltäjä?
V: Tunnetuin ragtime-säveltäjä oli Scott Joplin, joka tuli tunnetuksi vuonna 1899 julkaistulla Maple Leaf Rag -teoksella ja muilla myöhemmillä hiteillä.
K: Miten ragtime vaikutti klassisiin säveltäjiin?
V: Ragtime vaikutti klassisiin säveltäjiin, kuten Erik Satieen, Claude Debussyyn ja Igor Stravinskiin. Se vaikutti myös englantilaisiin seuratansseihin, kuten foxtrottiin ja quickstepiin.
K: Milloin ragtime menetti suosionsa?
V: Ragtime jäi pois suosiosta noin vuonna 1917, kun jazz sai enemmän huomiota.
K: Mikä aiheutti kiinnostuksen heräämisen ragtimea kohtaan vuoden 1917 jälkeen?
V: Kiinnostus ragtimea kohtaan heräsi uudelleen ensin 1940-luvulla, kun monet jazz-yhtyeet ottivat sen ohjelmistoonsa, sitten taas 1950-luvulla, kun levytyksiä tuli saataville, ja sen jälkeen Joshua Rifkinin kokoelmalevy, joka oli ehdolla Grammy-palkinnon saajaksi vuonna 1971, ja lopuksi vuonna 1973 julkaistu The Sting -elokuvan soundtrack, jossa kuultiin Joplinin sävelmiä.
Kysymys: Miten John Philip Sousa vaikutti ragtimen kehitykseen?
V: John Philip Sousa teki suosituiksi marssit, joita muokattiin niin, että niistä muodostui se, minkä nykyään tunnemme ragtime-nimellä, ja niihin lisättiin afrikkalaiselle musiikille tyypillisiä polyrytmejä.
