Nokkahuilu
Flööri on soitin, joka on eräänlainen huilun laji. Se on putken muotoinen, jonka toinen pää on suurempi kuin toinen pää. Soittaja laittaa isomman pään suuhunsa ja puhaltaa siihen.
Euroopassa ihmiset alkoivat soittaa soitinta jo keskiajalla. Muusikot käyttivät soitinta usein kuulostamaan lintujen laululta. Purcell, Bach, Telemann ja Vivaldi kirjoittivat kaikki musiikkia huilulle. Vuoteen 1900 mennessä hyvin harvat ihmiset soittivat nokkahuilua. Huilusta ja muista soittimista pidettiin enemmän kuin nokkahuilusta. Nämä soittimet ovat äänekkäämpiä kuin huilu ja soveltuvat paremmin vaikean musiikin soittamiseen.
1900-luvulla yhä useammat ihmiset alkoivat opetella uudelleen soittoa. Yksi syy oli se, että ihmiset halusivat soittaa vanhaa musiikkia vanhoilla soittimilla. Toinen syy oli se, että huilu on hyvä soitin lapsille musiikin oppimiseen.
Tallentimet
Historia
Pillit ovat hyvin vanhoja soittimia. Ihmiset ovat löytäneet pillejä, jotka on tehty rautakaudella. Soitin on eräänlainen pilli. Siinä on reiät seitsemälle sormelle ja yhdelle peukalolle. Sen toinen pää on myös suurempi kuin toinen. Ensimmäiset blokit valmistettiin 1500-luvulla. Joitakin jäänteitä niistä on löydetty Saksasta, Alankomaista ja Kreikasta.
Euroopassa 1500- ja 1600-luvuilla monet ihmiset soittivat puhaltimia. Englannin kuninkaalla Henrik VIII:lla oli 76 äänilevyä. William Shakespeare puhuu äänilevyistä näytelmässään Hamlet ja John Milton runossaan Kadonnut paratiisi. Tuon ajan äänilevyjä kutsutaan nykyään renessanssiajan äänilevyiksi.
1600-luvulla äänilevyjen valmistajat kokeilivat uusia tapoja saada ne kuulostamaan paremmalta. He halusivat myös, että niillä voisi soittaa vaikeampaa musiikkia. Tältä ajalta peräisin olevia soittimia kutsutaan barokkisoittimiksi. Ne olivat ohuempia kuin renessanssiajan äänitorvet. Ne tehtiin myös useista toisiinsa sopivista osista. Sivun ylälaidassa olevassa kuvassa yksi äänitorvi on kolmiosainen.
1700-luvun jälkipuoliskolta lähtien ihmiset soittivat mieluummin huilua ja klarinettia kuin huilua. Huilut soveltuvat hyvin soittamaan musiikkia, jossa on laaja ääniala. Huilut ovat myös parempia soitettaessa musiikkia, jossa tarvitaan paljon kromaattisia ääniä.
Nykyaika
1900-luvulla ihmiset halusivat soittaa vanhaa musiikkia vanhoilla soittimilla. Englannissa Arnold Dolmetsch oli yksi niistä ihmisistä, jotka olivat kuuluisia tästä. Myös muut muusikot alkoivat soittaa huilua vakavissa musiikkikonserteissa. Tällaisia henkilöitä olivat esimerkiksi Frans Brüggen, Hans-Martin Linde, Bernard Kranis ja David Munrow. Nykyaikana ihmiset ovat säveltäneet uutta musiikkia rekvisiitalle. Tällaisia henkilöitä ovat muun muassa Paul Hindemith, Luciano Berio, John Tavener, Michael Tippett, Benjamin Britten, Leonard Bernstein, Gordon Jacob ja Edmund Rubbra.
Soittimia käytetään joskus populaarimusiikissa. Beatles soitti rekvisiittaa kappaleessaan Fool on the Hill ja Rolling Stones käytti rekvisiittaa kappaleessa Ruby Tuesday.
Muoviset nauhurit keksittiin 1900-luvulla. Ne ovat halpoja ja vaihtelevat suuresti laadultaan (joka ei useinkaan liity hintaan) valmistajasta riippuen. Ne ovat helppoja soittimia yksinkertaisen musiikin soittamiseen. Monissa peruskouluissa käytetään muoviblokkeja lasten musiikin opettamiseen.
Soittimen pääliitosta käytetään ääni-, rytmi- ja efektisoittimena sekä lasten lelusoittimena. Koska soittimen pää toimii kuin pilli, sitä voidaan käyttää sellaisenaan. Pienellä harjoittelulla on helppo soittaa kaikenlaisia rytmejä. Efektit saadaan aikaan avaamalla ja peittämällä kädellä pään nivelen alapäätä puhalluksen aikana. Monet soittajat puhaltavat kovempaa kuin "tavallisella" soittimella (kuten hernepillillä) saadakseen hyvin kirskuvan ja kovan äänen. Professori Agnes Dorwarth Freiburgin musiikkikorkeakoulusta väittää, että tämä on houkutteleva tapa saada lapset soittamaan osalla soittimesta, mikä voi tehdä koko soittimen soittamisesta houkuttelevampaa.
Muovinen nauhuri.
Tallentimen lajit
Tallentimia valmistetaan erikokoisina. Useimpien blokien alin sävel on joko C tai F. Tämä on sävel, joka kuuluu, kun soittaja peittää kaikki sormien reiät ja peukalon reiän. Sopraanorokkuri on se kokoinen puhelin, jota yleensä soitetaan kouluissa, ja se tunnetaan myös nimellä deskantti. Sopraanorokkurin alin sävel on C. Jotkut äänilevyt ovat sopraanorokkuria pienempiä, mutta ne eivät ole yleisiä. Alttorofoni on suurempi kuin sopraanorofoni. Sen alin nuotti on F. Muita tärkeimpiä kokoja ovat tenorirekordi (jonka alin nuotti on C) ja basso (jonka alin nuotti on F). Bassoa suurempia soittimia valmistetaan, mutta ne eivät ole yleisiä. Niitä ovat mm. isobasso, kontrabasso, subgreatbasso ja subkontrabasso. Sopraanorokkuria korkeammat nuotit ovat sopraninorokkuri ja garkleininorokkuri.
Tallenninryhmät
Soitin on hyvin sosiaalinen instrumentti. Monet ihmiset nauttivat soittamisesta pienissä tai suurissa ryhmissä. Ryhmät soittavat usein yhdessä musiikkia, joka on kirjoitettu useille erikokoisille soittimille. Usein sopraano-, altto-, tenori- ja bassofluoroille on oma soitto-osuutensa. Tämä kattaa laajemman nuottialueen korkeista äänistä mataliin, kuin mitä mikään yksittäinen soitin voisi soittaa. Osa musiikista on sävelletty salvoriduolle (kaksi soitinta), triolle (kolme soitinta) tai kvartetille (neljä soitinta). Näitä ryhmiä kutsutaan ensembleiksi, joka tulee ranskan kielen sanasta "yhdessä". Jotkut soittavat myös soittoorkesterissa. Niissä on joskus 50 tai 60 soittajaa, ja niissä on yhdeksän eri kokoisia soittimia.
Kysymyksiä ja vastauksia
K: Mikä on nauhuri?
V: Rekordi on eräänlainen huilu, joka on soitin.
K: Minkä muotoinen rekordi on?
A: Virveli on putken muotoinen, jonka toinen pää on toista päätä suurempi.
K: Miten puhaltimen soittaja soittaa soitinta?
V: Soittimen soittaja laittaa soittimen isomman pään suuhunsa ja puhaltaa siihen.
K: Milloin ihmiset alkoivat soittaa huilua?
V: Ihmiset alkoivat soittaa yksinpuhelinta keskiajalla Euroopassa.
K: Ketkä kuuluisat säveltäjät ovat kirjoittaneet musiikkia huilulle?
V: Purcell, Bach, Telemann ja Vivaldi ovat kaikki kirjoittaneet musiikkia huilulle.
Kysymys: Miksi huilunsoiton suosio laski 1900-luvulla?
V: Huilun suosio laski 1900-luvulla, koska ihmiset pitivät huilusta ja muista soittimista enemmän kuin huilusta, koska nämä soittimet ovat äänekkäämpiä ja soveltuvat paremmin vaikean musiikin soittamiseen.
Kysymys: Miksi yhä useammat ihmiset alkoivat opetella taas 1900-luvulla puhaltimia?
V: 1900-luvulla yhä useammat ihmiset alkoivat opetella uudelleen huilunsoittoa kahdesta syystä: ensinnäkin ihmiset halusivat soittaa vanhaa musiikkia vanhoilla soittimilla ja toiseksi huilu on hyvä soitin, jolla lapset voivat oppia musiikkia.
