Ra (Re) — muinaisen Egyptin auringonjumala: elämä, rooli ja kultti

Tämä artikkeli käsittelee egyptiläistä auringonjumala Ra:ta tai Re:tä. Kemiallisesta alkuaineesta, katso Radium

Egyptiläisessä mytologiassa Ra oli auringon jumala. Hän oli muinaisen Egyptin tärkein jumala. Hänellä oli monia nimiä, kuten Amun-Ra ja Ra-Horakhty. Hänen sanottiin syntyvän joka aamu idässä ja kuolevan joka yö lännessä. Yöllä hän kulki manalan läpi. Siksi Niilin länsipuolta kutsuttiin kuolleiden maaksi. Hän oli jumalten kuningas.

Ra:n rooli ja mytologia

Ra edusti auringon elintärkeää kiertoa: hän nousi idästä, saavutti korkeimman vallan keskipäivällä ja laski länteen, minkä kautta egyptiläiset hahmottivat päivittäisen elämän, kuoleman ja uudelleensyntymisen rytmit. Auringon matkaa kuvattiin usein aurinkoveneellä (auringonlautta), joka purjehti taivaalla päivällä ja kulki yöllä manalan läpi.

Ra esiintyi useissa muodoissa, joilla oli symbolinen merkitys eri vuorokaudenaikoina:

• Khepri – aamun jumala, kääpiö tai skarabee, joka rullasi auringon esiin kuten skarabee rullaa palloaan.
• Ra – keskipäivän voimakas, jumalten kuningas.
• Atum – iltapäivän tai iltahämärän muoto, joka vetäytyy ja valmistautuu yöhön.

Myytteihin kuuluu myös Ra:n ja muiden myyttisten olentojen välisiä suhteita: Ra synnytti tai loi muita jumalia, ja hänen "silmänsä" oli usein naisjumala (esim. Sekhmet tai Hathor), joka toimi hänen voimakkaana edustajanaan tai kostajanaan. Yksi tunnettu tarina kertoo, että Ra lähetti Sekhmetin rangaistukseksi ihmisille, minkä jälkeen hänet pysäytettiin juottamalla hänet humalaiseen olueen, joka kuvitettiin punaiseksi kuin veri — näin sota ja kostoa hillittiin.

Yön vastustaja: Apep

Yöllä aurinkoa uhkasi käärmejumala Apep (Apepi), joka yritti nielaista aurinkoveneen ja näin estää päivän sarastuksen. Muiden jumalten, erityisesti Setin, uskottiin suojelevan ja taistelevan Apepia vastaan, jotta Ra pääsisi turvallisesti läpi manalan ja herättäisi maailman jälleen eloon aamulla.

Kultti ja palvonta

Ra:n tärkeimpiä palvontakeskuksia oli Heliopolis (muinaiselta egyptin kieleltä usein nimeltään Iunu), jossa oli suuria temppeleitä, papistoa ja opillisia kouluja. Ra yhdistyi myöhemmin muiden jumalien kanssa – esimerkiksi Amunin kanssa muodostui Amun‑Ra, joka nousi erityisesti Uuden valtakunnan aikana valta-asemaan Theban kautta.

Ra:n palvontaan kuului:

• päivittäiset rituaalit ja uhrimenot temppeleissä;
• juhlapyhät, joissa kuvattiin auringon matkaa ja sen pelastavia voittoja;
• auringon symbolien, kuten obeliskien ja aurinkokiekkojen, käyttö arkkitehtuurissa ja rituaaleissa;
• pappien ja kuninkaallisen perheen korostettu asema, sillä faaraota pidettiin usein Ra:n poikana tai ruumiillisena ilmentymänä.

Symboliikka ja kuvaukset

Ra kuvattiin yleensä ihmisruumiillisena hahmona, jolla oli haukan tai kotkan pää ja päälaellaan aurinkokiekko, usein ympäröitynä käärmeuraeuksen (uraeus) kanssa. Skarabee (Khepri) liitettiin auringon uudistumiseen, ja obeliskit nähtiin Ra:n säteinä, jotka yhdistivät taivaan ja maan.

Ra ja faarao

Faaraota pidettiin jumalallisena hallitsijana, joka edusti maallista ja taivaallista järjestystä. Usein faaraon ilmoitettiin olevan Ra:n sukua tai jopa hänen suora edustajansa maan päällä. Tämän myötä faaraon palvonta ja kunnioitus vahvistivat Ra:n auktoriteettia ja toisaalta faaraon jumalallista legitimiteettiä.

Vaikutus ja perintö

Ra:n kultti vaikutti syvästi egyptiläiseen uskonnollisuuteen, taiteeseen ja arkkitehtuuriin. Auringon symboliikka ja Ra:n myyttinen kuva vakiintuivat Egyptin kulttuuriperintöön vuosituhantien ajaksi. Vaikka muinaiset temppeleitä ja palvontamuodot muuttuivat ajan myötä, Ra:n käsitys jumaluudesta ja auringon merkityksestä säilyi osana egyptiläistä ajattelua aina roomalaiskauteen saakka.

Nykyään Ra näkyy yhä populaarikulttuurissa, kirjallisuudessa ja taiteessa sekä arkeologisissa kokoelmissa, ja hänen symbolinsa auttavat ymmärtämään muinaisen Egyptin maailmankuvaa ja rituaaleja.

Hae kirjaimella